Miksi taktikointi koituu näissä presidentinvaaleissa omaksi tappioksi

Presidentinvaaleissa erityisesti Vihreitä on harmittanut, että Vasemmistoliitto asetti oman ehdokkaansa eikä tue Pekka Haavistoa. Sittemmin jotkut Haaviston kannattajat ovat yrittäneet viestittää, että Vasemmiston äänestäjien pitäisi äänestää Arhinmäen sijasta Haavistoa, jolla on gallupien perusteella paremmat mahdollisuudet päästä toiselle kierrokselle. Ilmeisesti taustalla on haave siitä, että kaikki Arhinmäelle nyt tulevat äänet olisi voitu ohjata Haavistolle. Asian päällekäyvä toistaminen ja kyselyjen syyttelevä sävy on kuitenkin ollut pelkästään haitallista, koska

a) se on loukkaavaa: Vasemmistoliitolla on demokratiassa oikeus asettaa oma ehdokkaansa niin halutessaan, ja sillä on sitä paitsi Vihreitä suurempi kannatus

b) monet vasemmistolaiset eivät missään tapauksessa kuitenkaan äänestäisi Haavistoa, joten kuvio on mahdoton.

Read More »

Eurokriisi ajautumassa kohti loppunäytöstä?

Euron kriisi johtuu minun käsitykseni mukaan ensisijaisesti siitä, että ns. reaalitalouden (todellisen aineellisten ja aineettomien hyödykkeiden rakentamisen, tuotannon, myymisen, kaupan ja vuokraamisen) päälle on kertynyt ideologisen kaupan vapauttamisen ja rajojen poistamisen seurauksena aivan suunnattoman kokoinen finanssitalous. Kauppaa käydään tietokonevälitteisesti valuutoilla, osakkeilla, velkakirjoilla ja ennen kaikkea johdannaisilla, ja tämän kaupan pidäkkeitä on järjestelmällisesti poistettu koko maailmassa uusliberalismin kaudella 1970-luvun lopulta alkaen. Tuloksena niillä käyty kauppa eli käytännössä mitään todellista tuottamaton spekulaatio on kasvanut täysin suhteettomiin mittoihin todellisilla hyödykkeillä käytyyn kauppaan verrattuna.

Read More »

Kykypuolue vauhdissa

Kokoomuslaisilta on tämän päivän lehden perusteella karkaamassa homma käsistä. Tällä tavalla ei kyllä valtakunnan asioita voi hoitaa, vai mitä mieltä pitäisi olla näistä?
1. Ilkka kanerva:

“Minulla ei ole ollut eläissäni mitään erityistä ja yleistä mielenkiintoa kaava-asioita ajatellen kaupunginvaltuutettuna ja maakuntahallituksen puheenjohtajana.”

Kun maakuntahallituksen ainoa merkittävä tehtävä on tehdä koko maakuntaa koskeva maakuntakaava, herää kysymys, miten siellä oikein sitten on asioita hoidettu.

2. Kunta- ja hallintoministeri Henna Virkkunen taas on samassa lehdessä (s. A11) sitä mieltä, että tarvitaan metropolitasoinen hallinto, mutta ei vaaleilla valittavaa, koska ei haluta uutta hallintotasoa kuntien ja valtion välille. Siis tarvitaan uusi hallintotaso mutta ei uutta hallintotasoa?

3. Ja kaiken kukkuraksi jo Kööpenhaminassa Pohjoismaiden neuvostossa Suomen etua raivoamisellaan vahingoittanut Alexander Stubb on kannattanut sitä, että kansalaisten sijasta valtaa käyttäisi Euroopassa pari luottoluokituslaitosta.

Onko pikkujoulut pidetty liian aikaisin? Mistä näitä kykypoliitikkoja oikein tulee?

Kaupunkisuunnittelulautakunta 13.9. asuntojen kokovaatimuksia ja Intiankadun tärinä

Kaupunkisuunnittelulautakunnassa oli tänään lyhyt kokous. Kysyin kokouksen alussa, onko virasto osallistunut päätökseen siitä, että Kämpin terassi Kluuvikadulla on laajentunut erittäin suureksi. Kämp oli ollut asiasta yhteydessä myös kaupunkisuunnitteluvirastoon ja siellä oli katsottu, että se elävöittää kaupunkikuvaa. Varsinainen päätös luvan antamisesta tehtiin rakennusvalvontavirastossa. Tämä on asia jota on syytä seurata jatkossa. Isoja kaupunkikuvaa koskevia päätöksiä ei saa tehdä pelkin virkamiesvoimin. Read More »

Sosiaalitieteilijät “valtasivat” vanhan talonsa Franzenian

Olen ollut nyt kuukauden kansanedustaja Silvia Modigin avustajana eduskunnassa. Työ on erittäin jännittävää ja mielenkiintoista, joskaan ei hyvin palkattua. Silvia on sivistysvaliokunnan ja Pohjoismaiden neuvoston (sekä sen kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan) sekä YLE:n hallintoneuvoston jäsen ja nyttemmin myös suuren valiokunnan varajäsen. Eli työsarkaa riittää!

Franzéninkatu 13, Kallio, HelsinkiTänään palasin kuitenkin hetkeksi juurilleni yliopiston sosiaalitieteiden pariin: kun sosiaalikeskus Sataman toimijat valtasivat Kalliossa sijaitsevan Franzenian, kävi ilmi että yliopisto on pitänyt sitä tyhjillään jo puolitoista vuotta, kun ei saa sitä myytyä. Samaan aikaan tilanpuutteen synnyttämä tilanne oli kärjistynyt lopullisesti sosiaalitieteiden laitoksella, jossa yhä kafkamaisemmaksi käyvä hallinto on alkanut vaatia apurahatutkijoilta vuokraa heidän käyttämistään työtiloista. Siis taho, joka saa heidän työnsä hedelmät kokonaan omaan piikkiinsä, vaikkei maksakaan heille yhtään mitään! Yliopiston ei tarvitse maksaa heille mitään palkkaa, ei järjestää työterveyshuoltoa, eikä mitään muutakaan, paitsi työpisteen ja mahdollisuuden käyttää tietokonetta ja printteriä. Tämä on riittänyt, koska he ovat saaneet kuitenkin toimia osana yliopistoa.

Nyt kulloinkin apurahalla olevat halutaan ikään kuin pakottaa itse hankkimaan jostain lisää rahaa, jotta he olisivat yliopiston arvoisia. Sen sijaan että yliopisto hoitaisi tämän itse säätiöiden kanssa, se on käynyt härskisti yksittäisten, kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tutkijoiden kimppuun. Vuokran lisäksi  osa apurahatutkijoista on saanut vain ilmoituksen, että heidät vain häädetään tiloistaan. Ihan riippumatta siitä, mitä heidän oma oppiaineensa asiaan sanoo. Kyse on jatkuvasti työtä tekevistä eli tutkimusta ja julkaisuja, tietoa, tuottavista tutkijoista, jotka tekevät työtä yliopiston eduksi silloinkin kun rahoituksessa on lyhyt katko. 

Vain muutamaa kuukautta aikaisemmin dekaani lupasi, etteivät tilojen jakamisperusteet tule muuttumaan entisestään ennen kuin säätiöt alkavat maksaa apurahan mukana myös tätä vuokraa. Näin ei ole käynyt kuin Eemil Aaltosen säätiön kanssa, mutta dekaani söi sanansa.

Jo pitkään yliopisto on väheksynyt apurahalla olevia tutkijoita, vaikka käytännössä kaikki joutuvat välillä apurahalle muiden rahoituskausien katketessa. Joista niistäkään yliopisto ei paljon maksa. Voi toki olla, että tarkoitus on vain päästä näistä ihmisistä eroon, koska heitä on vaikeampi kyykyttää kuin palkattua henkilökuntaa. Jos yliopisto pyrkii edelleen tekemään tiedettä, se olisi kuitenkin järjetöntä.

Päätimme siis mennä paikan päälle katsomaan, löytyikö sosiaalitieteilijöille tilaa vallatusta sosiaalitieteilijöiden talosta.

Saimme erinomaisesti mediatilaa jo ennen tempausta. Kirjoittamassamme tiedotteessa sanoimme valtaavamme Franzenian, ja se menikin melkein sellaisenaan läpi kaikkialla. Otsikko muutti jutut vielä raflaavammaksi, paitsi STT:n kautta muissa medioissa, varsinkin Ylellä. Tarkoituksemme oli toki vain mennä jo vallattuun taloon katsomaan paikkoja ja valtausta piti viivyttää sen aikaa, mutta kun valtaajat olivat ilmoittaneet lähtevänsä jo aikaisemmin, oletettiin meidän valtaavan paikka saman tien itsellemme, mikä takasikin suuren huomion. Franzenia oli erinomainen paikka sosiaalitieteisiin kietoutuvan upean historiansa ansiosta, ensin Yhteiskunnallisena korkeakouluna ja sitten sosiaalitieteiden laitosten talona.

Itse “valtaukseen” Yleisradio, MTV3 ja Nelonen lähettivät kaikki tv-kameransa paikalle. Yle teki haastatteluja myös radioon. HS käytti vain STT:n lyhyttä uutista.  Kuultuamme, että talossa ei ole enää muita valtaajia ja ovet ovat lukossa päätimme olla rikkomatta mitään. Ilmoitin jo etukäteen poliisille, että emme aio murtautua taloon, jotta eivät olisi järjestäneet mitään ylimitoitettua operaatiota. Moni paikalla olija olikin kuitenkin hieman pettynyt, ettemme nyt käyneet tosi toimiin. Ehkä ensi kerralla sitten. Teimme vielä pikaisesti jälkitiedotteen, joka löytyy uudelle liikkeellemme avaamastamme blogista.

On todella hienoa, että yliopistoväki alkaa herätä horroksestaan. Mielivaltainen hallintokuri on ajanut yliopiston jo erittäin vakavaan tilaan: Tieteentekijöiden liiton kyselyn mukaan jopa 70 % alle 50-vuotiaista tutkijoista harkitsee lähtemistä jonnekin muualle. Itsehän tein näin kuukausi sitten, ja varmasti yksi vaikeaan päätökseen vaikuttanut seikka oli jo silloin alkanut uhkailu vuokranmaksulla tai mahdollisesti jopa häädöllä. Yliopistossa tehdään yhdessä ponnistellen ja toisia auttaen tiedettä, jonka tulokset ovat täysin vapaasti muiden käytettävissä (kunhan kunnia toisten työstä annetaan heille lähdeviittausten avulla).  Tieteen teolle on täysin vastakkaista pyrkiä hinnoittelemaan jokaista tehtyä minuuttia sekuntia ja jokaista käytettyä viivoitinta. Vähän kehnommat olot on korvannut akateeminen vapaus, mutta nyt niitä kurjistetaan entisestään muun muassa uuden hallituksen toimesta (hallitusohjelmassa on 114 miljoonan €:n leikkaukset yliopistoihin ja Suomen Akatemiaan)

Samaan aikaan myös akateemista vapautta on jo pitkään korvattu todellisen tuottavuuden ja tehokkuuden tuhoavilla pakkokeinoilla – jonkin virkamiehen tai konsultin kehittelemän ”tuottavuuden” nimissä. Päättäjät ovat hyväksyneet kuvan, jonka mukaan tutkija ei tee mitään, ellei häntä pakoteta siihen. Ja näin lähteneet tuhoamaan mahdollisuuden luovuuteen. Se nimittäin on syntyy ilosta omaan työhön, ei pakottamalla ja alistamalla.

Katainen jäämässä yksin uusliberalisminsa kanssa

Hallitusneuvotteluista tuli muutama tunti sitten kova uutinen: Vasemmistoliitto ja Sdp ovat lähteneet lätkimään, kun Kokoomus teki jostain syystä arvonlisäverosta kynnyskysymyksen. Katainen ei tajunnut, ettei hänellä ole juuri lainkaan pelimerkkejä käsissään. Soininvaaran mielestä tasaveron suuntaan eteneminen olisi kompensoitu pienituloisille ja sosiaaliturvan saajille veronalennuksilla, mutta vaikka niin olisikin, se ei muuta sitä faktaa, että verotus olisi muuttunut luonteeltaan entistä enemmän tulojen progressiivisesta verotuksesta tasaverotukseksi. Ja lisäksi verotus olisi monimutkaistunut entisestään tuloveroihin tehtävillä lisävähennyksillä, vaikka Vasemmistoliiton mielestä pitäisi edetä päinvastaiseen suuntaan eli verottaa samalla progressiolla kaikkia tuloja, jolloin käteen jäävät tulot tasoittuisivat nykyisestä. Sitä paitsi ALV:n korottaminen olisi myrkkyä varsinkin pienyrittäjille.

Mitään kovin yllättävää ei ole, ettei tästä tullut mitään. Alusta alkaen oli selvää, että Kokoomuksen rikkaita suosiva ja julkista sektoria entisestään kuristava linja on vihdoinkin joutunut myös Sdp:n ja Keskustan epäsuosioon. Ensin Perussuomalaisten piti rangaista niitä kunnolla vaaleissa. Se oli minusta pieni ihme, että “neuvottelut” kestivät näinkin pitkään, vaikka koko ajan tiedettiin, että vaalikampanjoissa oli keskeisiä ja keskenään aivan päinvastaisia linjauksia. Vasemmistoliiton reunaehdoissa on vaadittu tuloerojen kaventamista ja veropohjan laajentamista ja Kokoomus haluaa tietenkin entisestään pahentaa tuloeroja ja jatkaa valtion ja kuntien sekä sosiaalista turvallisuuden heikentämistä.

Nyt Kataisella alkaa olla kuitenkin musta pekka kädessään. Perussuomalaiset eivät ole  muuttaneet eurolinjaansa (kuten ei Vasemmistoliittokaan) ja Keskustan Kiviniemen puhetta voi tulkita sillä lailla, että Kokoomusjohtoinen hallitus oli juuri sitä, mikä ei nyt tule enää kuuloon:

Köyhän asia on ollut aina Keskustan toiminnan lähtökohta. Siinä emme saaneet viestiämme tarpeeksi esiin. Ja totta on, että keskustan pitää olla pienimmän puolella vieläkin väkevämmin. Se on näiden vaalien keskeinen opetus.

Yleisesti tuloerojen on todettu kasvaneen liian suuriksi, näin on puhunut neljä Kataisen sixpack-korttitalon kuudesta puolueesta sekä molemmat oppositioon ilmoittautuneet puolueet. Kok+Rkp ei ole mikään hallituspohja.

Kataisella ei ole edellytyksiä muodostaa hallitusta, koska kansalaiset eivät halua enää veronalennuksia keskituloisille ja rikkaille, julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan alasajoa ja yritysmaailmaa apinoivaa hölmöilyä julkisiin organisaatioihin. Ei lisää epävarmoja työsuhteita ja harmaan talouden ylläpitoa pääomanomistajien edun nimissä. Minusta esimerkiksi 100 euron korotus perusturvaan ei ole vielä alkuunkaan tarpeeksi. Pitää edetä lähemmäs Vasemmiston esittämää radikaalia uudistusta tulonjakoon, jossa päästäisiin köyhien syyllistämisestä, kyykyttämisestä ja elämän vaikeuttamisesta takaisin köyhyyden todelliseen poistamiseen.

Demokratia on voittanut, kun puolueet ajavat oikeasti niitä asioita, joista ovat vaaleissa puhuneet. Seuraava hallitustunnustelija saa luvan olla Urpilainen ja hallitus muodostettakoon sellaisista puolueista, jotka pääsevät kansalaisten ongelmien korjaamisesta asialliseen kompromissiin ja muodostavat joko enemmistön tai ainakin melkein puolet eduskunnasta.

Äänestyssuositukseni Helsingissä ja Uudellamaalla – Vasemmistolla on mistä valita

En ole itse ehdolla eduskuntavaaleissa,

  • koska se olisi ollut henkilökohtaisen ajankäytön kannalta mahdotonta tai ainakin tuhoisaa
  • koska poliittisen muutoksen aikaansaamiseksi on nyt ehdottomasti tärkeintä kehittää yhden puolueen järjestötoimintaa avoimemmaksi, demokraattisemmaksi ja vuorovaikutteisemmaksi
  • koska perhe ja ystävät ovat kuitenkin asia, jota ei voi uhrata ja ehdokkaana olo olisi tarkoittanut 24/7 -puurtamista parin kuukauden ajan
  • JA koska politiikkaa ei tehdä yksin, vaan puolueessani on monta ehdokasta, joiden kanssa jaamme lähes kaikki samat poliittiset tavoitteet ja pyrkimykset. Tuen ehdokkaita, jotka pyrkivät Suomen poliittisen kentän mullistamiseen päästämällä vasemmalta irti demokratian valtava voima, jolla toimimattomat valtajärjestelmät voidaan aina lopulta kaataa

Tulen varmasti olemaan ehdolla seuraavissa kunnallisvaaleissa, mutta nyt aletaan galluppien perusteella jo kerätä ensimmäisiä hedelmiä siitä työstä, jota Helsingin Vasemmiston sisällä olemme porukalla jo saaneet aikaan. Me olemme voittamassa nämä vaalit ainakin Helsingissä, ja nykyisen Paavo Arhinmäen lisäksi toiselle paikalle on saumoja useammalla ehdokkaalla. Kutkuttavinta on kuitenkin, että uusimman gallupin mukaan tuo toinen paikka olisi ehkä pois Kokoomukselta. Se olisi siis tuplavoitto!

Tässä suosituksiani Vasemmistoliiton listalta Helsingistä ja samalla myös Uudeltamaalta, koska moni läheiseni asuu siellä. Kenen tahansa näistä äänestäminen on poliittisesti suunnilleen sama kuin äänestäisit minua.

HELSINKI

Silvia Modig, nro 61 on työparini Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnassa, hän varsinainen jäsen, minä vara. Silvia on poliittisesti todella hyvä:

vuorenvarmasti kaikkien ihmisten tasa-arvon, toimivan ja järjellisen sosiaalipolitiikan, avoimen ja suoran demokratian sekä voimakkaasti ja radikaalisti ympäristön sekä toimivien ja viihtyisien asuinympäristöjen asialla. Maanläheinen ja sympaattinen, mutta myös erittäin hyvä vaikuttamaan lukemattomien verkostojensa kautta. Korjannut asuntopulaa niissä  luovemmissa tahoissa, kuten Oranssissa ja nykyisin Vaahteramäki ry:n puheenjohtaja. On aktiivinen Un Womenissa ja Yle:n toimittajana televisiossa sekä vahvasti sisällä kulttuuripiireissä.

Dan Koivulaakso, nro 57 on Vasemmistonuorten puheenjohtaja ja minulle erinomaisen mieluisa valinta oman pääsihteerikauteni päätteeksi. Tutustuin Daniin, kun hän teki töitä Vasemmistonuorten Palestiina-kehitysyhteistyöhankkeen koordinaattorina ja Vasemmistonuorissa hän pani heti tuulemaan saaden järjestölle paljon uutta näkyvyyttä ja meininkiä räväkällä toiminnalla todellisten muutosten puolesta. Hän on ideologisesti loistava poliittisen muutoksen esitaistelija, jonka energiaa ei voi kuin kadehtia. Johtuu kai urheilullisuudesta. Dan on poliitikoksi enemmän kuin sopiva, koska on yhtä aikaa radikaali, puhuu asioista niiden oikeilla nimillä ja ajaa röyhkeästi oikeita asioita tehden sen mitä siihen tarvitaan ja samaan aikaan yhteistyökykyinen, laajojen verkostojen kautta toimiva superaktiivi. Ei väitä että työntekijöiden ja työnantajien edut olisivat yhteiset (porvarihallitus sen on jälleen kerran todistanut), vaan ajaa perustuloa kaikille ja radikaaleja parannuksia työntekijöiden oikeuksiin ja sekä puhuu että toimii rasismia vastaan. Dan ymmärtää paljon jopa tulevaisuuden poliittisesta pääareenasta eli tietoon ja sen levittämiseen liittyvistä oikeuksista.

Heikki Patomäki, nro 63, on kansainvälisen politiikan professori ja globalisaatiota oikeasti ymmärtävä visionääri, joka aina muistaa ottaa esille paitsi nykytilanteen ongelmallisuuden, myös katseen tulevaisuuden: minkälaisen tulevaisuuden puolesta meidän tulee toimia. Heikki on argumentoinnissa parhaita joita olen nähnyt, ja uskomattoman tuottelias kirjoittaja, joka on kirjoittanut kansainvälisesti merkittävien tieteellisten globaalia demokratiaa kehittävien tekstiensä ohella mm. kirjoja uusliberalismista Suomessa sekä yliopiston ja tieteen alistamisesta markkinavoimien ja niitä epäonnistuneesti matkivien virkamiesten talutusnuoraan. Patomäki kykenee arvioimaan nykypolitiikkaa ja luomaan uutta sillä tavalla, että Suomen ymmärretään olevan osa EU:a ja globalisoitua markkinapaikkaa, eikä vain niiden tahdoton käskyläinen (kuten oikeisto mielellään kertoo vastuuta välttääkseen).

Hanna Mithiku, nro 60, on tuleva ääniharava, varsinainen politiikan luonnonlahjakkuus. Hän tuli ehdokkaaksi vasta loppumetreillä, kun minulle vinkattiin, että hän sai seurakuntavaaleissa suoranaisen äänivyöryn ja ajattelee ehdottomasti vasemmistolaisesti. Hanna sai Haagan seurakunnassa noin 350 ääntä, mikä oli viidenneksi eniten koko Helsingin kaikkien seurakuntien kaikista ehdokkaista (kussakin Helsingin 23 seurakunnassa äänestettiin sen seurakunnan omia ehdokkaita, ja listoilla oli eri puolilla kovia poliitikkoja aina kansanedustajia myöten). Syy menestykseen on alkanut valjeta: Hanna on hyväntuulinen, sympaattinen ja veitsenterävä, ulosanniltaan lähes täydellinen puhuja, joka saa ihmiset ymmärtämään ja luottamaan. Ja aatteiltaan istuu Vasemmistoliiton uuteen polveen kuin nenä päähän. Pääteemoja sosiaalisesti oikeudenmukaisempi tulonjakopolitiikka, tasa-arvoinen koulutuspolitiikka peruskoulusta yliopistoon sekä maahanmuuttajien aseman ja oikeuksien parantaminen. Lisäksi Hanna on maahanmuuttajaperheen lapsi, mikä osalle omista porukoistani on etu äänestyspäätöstä pohdittaessa.

Helsingissä on muitakin mielestäni aivan erinomaisia ehdokkaita, kuten

  • Paavo Arhinmäki, nro 51 puolueen puheenjohtaja toivottavasti pitkään, sillä hän ihan todella takaa sen että muutos etenee; Suomen politiikan eliittiä jo nyt, vaikka syntynyt laillani vuonna -76.
  • Katri Immonen, nro 56, nuori yliopistopolitiikan veteraani, liberaalin vasemmistolaisen siiven tekijä, joka ajaa estottomasti avoimen kaikkien sukupuolten tasa-arvoa ja mm. kaupunkitilan vapautta
  • Joonas Leppänen, nro 58, demokratian asiantuntija ja oikeasti myös päätölsenteossa sitä edistävä filosofi
  • Kirsi Pihlaja, nro 64, minua nuorempi perheenäiti perhepolitiikan etulinjassa, joka osaa myös argumentoida asiansa puolesta
  • Martina Reuter, nro 66, pitkän linjan luotettava vasemmistolainen yliopistoihminen ja humanistinen filosofi, jonka kanssa käymme jo voiton puolelle etenevää kamppailua saadaksemme Vasemmistosta yhteisen tulevaisuuden liikkeen

Helsingin listalla muutkin ehdokkaat ovat toki erittäin hyviä!

UUSIMAA

Pia Lohikoski, nro 305, on puoluevaltuuston varapuheenjohtaja ja keravalainen kaupunginvaltuutettu. Pia on todellinen työmyyrä, joka ajaa globaalin vasemmiston vaatimia uudistuksia ja ihmisarvoista elämää kaikille, koska meillä on siihen todellakin varaa. Ja todennäköisesti saa niitä ahkeruutensa ansiosta myös läpi. Perhepolitiikan asiantuntija, antirasisti ja peruspalvelujen raudanluja puolustaja. Pia on pienen lapsen äiti, jonka poliittinen ura on lähdössä nousukiitoon, mistä olen todella iloinen.

Reko Ravela, nro 309 on työntekijöiden puolesta myös toimivan liikkeen kovapintaisinta kärkeä, joka ymmärtää myös teoreettisesti, mihin suuntaan maailmaa tulee viedä. Työntekijät saavat lisää vapautta ja oman osuutensa koko kakusta vain toimimalla suoraan. Reko on demokraattisen vallankumouksen tekijä JA teoreetikko. Hän on ammatiltaan postinjakaja ja aina organisoimassa työntekijöiden yhteistoimintaa.

Antero Eerola, nro 291, voi olla vaalien musta hevonen Uudellamaalla. Hän on se toimittaja, jonka aina niin demokraattinen Jyrki Katainen hoidatti ulos Yleisradiosta, kun Eerola oli Moskovan kirjeenvaihtajana kertonut tässä jutussa, että kokoomuslaisten Suomen ulkopolitiikan kärkinimien halventava kommentointi Venäjän suuntaan on herättänyt siellä hämmennystä. Eerolan keskeisiä teemoja on Suomessa nousevan rasismin avoin vastustaminen. Sellaisia kansanedustajia tarvitaan juuri nyt. Erittäin kirjoitus- ja puhetaitoisena ja toimittajana politiikan jo erinomaisesti tuntevana Antero osaa myös oikeasti vaikuttaa asioihin.

Jussi Saramo, nro 310, oli pomoni, kun olin Vasemmistonuorissa ja aina lukiessamme toistemme kolumneja ja muita tekstejä havaitsimme yleensä olevamme asioista niin samaa mieltä, että piti oikein kehua. Jussi on poliitikkona jo kokenut Vantaan kaupunginvaltuutettu ja ajaa asioita tehokkaasti läpi kasvattaen samalla myös omaa kannatustaan. Jussin tultua Vasemmistoliiton poliittiseksi sihteeriksi ovat tehokkaat ja hyvät kannanotot alkaneet mennä läpi. Jussi on oikein sopiva kansanedustajaksi.

Koivusaaren täyttöalue ja Etelä-Haaga (Kaupunkisuunnittelulautakunta 7.4.2011)

Kaupunkisuunnittelulautakunnassa oli viime torstaina asialistalla Koivusaaren meren täyttöön perustuva osayleiskaava (Lauttasaaren ja Hanasaaren välissä) ja Etelä-Haagan suuren asemakaavan viimeinen kierros. Kirjoitin aiheesta Helsingin Vasemmiston kunnallisblogiin, jonne pääsee tästä linkistä.

Viha herättää vain lisää vihaa: Pajunen vaarantaa yhteiskuntarauhan ja tuhlaa meidän rahojamme

Helsingissä tehtiin maali-isku sosiaaliviraston oveen. Motiivikseen tuntemattomat tekijät ovat ilmoittaneet sen, että sosiaalivirasto meni liian pitkälle pelattuaan Romanian romanit ja asunnottomat vastakkain keskenään.

Ymmärrän hyvin maali-iskun tekijöiden turhautumisen viranomaisten avoimeen rasismiin, jota poliitikkojen enemmistö ei halua vastustaa. Sen sijaan Kokoomus ja Perussuomalaiset ovat pyrkineet edistämään rasismia yhteen etniseen ryhmään kohdistetulla kerjäämiskieltoaloitteellaan ja jatkuvilla muukalaisvastaisilla ja asiavirheitä vilisevillä puheillaan.

Lähde: Fotopedia.com

Vasile Tomoiag (cc) 2009

Sosiaaliviraston johtava sosiaalityöntekijä ja “romaniasiantuntijaksikin” nimitetty Jarmo Räihä sanoo maali-iskun olevan ilkivaltaa, mutta hänen ja kaupungin toimintaa romaneja kohtaan minä nimittäisin väkivallaksi. Räihä on sanonut monesti julkisuudessa, että romanien on lähdettävä maasta (vastoin lakia ja EU-säännöksiä) ja ollut osavastuussa lukuisten Helsingin viranomaisten suorittamista savustusoperaatioista toimiessaan ylipormestari Jussi Pajusen nimittämässä romanivastaisessa työryhmässä.

Pajunen asetti työryhmän ratkomaan “kerjäläiskysymystä” eli muutaman kymmenen Euroopan köyhimpään ja syrjityimpään vähemmistöön kuuluvan ihmisen ongelmallista asemaa lakien ja säädösten ja turvaverkkojen ulkopuolella. Pajunen otti työryhmään muun muassa poliisin ja turvallisuus- ja valmiusosaston edustajia ja jätti esimerkiksi asiasta oikeasti jotain tietävät kansalaisjärjestöt kokonaan ulkopuolelle, romaneista itsestään puhumattakaan. Mitään järjellistä vaihtoehtoa puretuille leireille ei ole työryhmä ja Helsingin kaupunki yrittänytkään miettiä missään vaiheessa, koska kaupungin pormestarin ja hänen ryhmänsä enemmistön ainoa todellinen tavoite on koko ajan ollut vain päästä eroon ikävän näköisistä köyhistä ulkomaalaisista. Vaikka Pajunen on väittänyt välillä päinvastaistakin, romanien elämää on pyritty auttamisen sijasta jatkuvasti vaikeuttamaan erilaisilla häätö- ja lasten huostaanottouhkauksilla, joita on myös toteutettu. Tähän toimintaan Pajunen on haaskannut kaupungin rahaa satoja tuhansia, mukaan lukien käräjilläkin selvitellyt kilpailuttamattomat ylihintaiset hankkeet ja majoitukset Diakonissalaitokselta eli sosiaalijohtaja Voutilaisen vanhalta työnantajalta. Myöskään häätöoperaatiot eivät ole ilmaisia.

Toissapäivänä yhden romaninaisen kimppuun käytiin kadulla ilman syytä. Keskustelupalstoilla velloo sairaalloinen keskustelu, jossa kiusaajat sankoin joukoin levittelevät ja vahvistavat vihaa tihkuvia harhaluulojaan. Fasistista ilmapiiriä, jossa vääränlaiset ihmiset voidaan siivota pois, näyttävät kannattavan ne jotka ovat äänessä, ja loput nyökyttelevät lammasmaisesti ilmeisesti koska pelkäävät olla eri mieltä.

Poliitikoista kokoomuslaiset, rkpläiset, keskustalaiset ja osa demareista ovat  jatkuvasti aktiivisesti kieltäytyneet ottamasta asiasta vastuuta. Helsingissä viranomaiset ovat rikkoneet asumuksia ja lähettäneet ihmisiä pakkaseen ja toisten viranomaisten niskoille sekä maksaneet lentoja takaisin Romaniaan. Tämä ei tapahdu 30-luvulla vaan tässä ja nyt.

Samalla korkeat virkamiehet käytännössä julkisesti tukevat rasistista keskustelua, jossa romaneja panetellaan ja solvataan kuin missäkin vakavammassa yläasteen kiusaamisepisodissa. Romanit on joko jätettävä rauhaan tai sitten tarjottava jokin muu vaihtoehto kuin pakkaseen ajaminen.

Suomi korjasi aikanaan maata kiertävien Suomen romanien tilanteen järjestämällä heille asumisolot kuntoon ja koulutusta. Nyt Pajusen luokkasotaa käydään 1800-luvun ihmisvihamielisellä linjalla: rikkaat suomalaiset kepittävät muutamaa kymmentä köyhää romania käyttäen apunaan erilaisia säädöksiä. Tämä on ikäänkuin koulukiusaamistilanne koko yhteiskunnan mittakaavassa. Ja suuri yleisö seisoo vieressä ja taputtaa.

Miksi pelastuslaitos käyttää kiireellisesti resurssejaan pariin hassuun asuntovaunuun, vaikka paloturvallisuuspuutteita on muuallakin? Sosiaalivirasto ei todellakaan selviä kaikista tehtävistään kunnialla, mutta voimavaroja uhrataan koko ajan ihmisiin, jotka eivät ole pyytäneet sosiaaliviraston apua eivätkä sitä kiireellisesti tarvitse.

Milloin demarit suostuvat tulemaan Vasemmistoliiton ja Vihreiden kanssa enemmistöön ja pakottamaan virkamiehet tekemään asiassa jotain järkevää kalliin ja epäinhimillisen pompottelun sijaan? Onko “oikeudenmukaisuus” köyhien kyykyttämistä? Edistääkö Rkp vähemmistöjen oikeuksia vai ainoastaan suomenruotsalaisten saavutettuja etuja?

Viha tuottaa muissakin ihmisissä vihaa, minkä maali-isku osaltaan osoittaa.

Kaupunkisuunnittelulautakunta: Kävelykeskusta, keskustatunneli ja bussilippujen hinnat

Kaupunkisuunnittelulautakunnassa oli eilen pari jännää paikkaa, joista selvisimme täpärästi. Lopputuloksiin ei voi kuitenkaan olla tyytyväinen.

1. Selvitys liikenteen sujuvoittamisesta ja kävelykeskustan laajentamisesta

Virasto oli ehdottanut alun perin keskustatunnelin valmistelun jatkamista tässä. Asia oli kaksi kertaa pöydällä ja virasto korjaili alun melko outoa ehdotustaan paljon. (Alun perin lautakunnan olisi haluttu esittävän kaupunginhallitukselle tunnelin suunnittelun jatkamista ilman, että olimme edes nähneet koko suunnitelmaa!) No, nyt ehdotus oli että hyväksymme selvityksen, jonka pääpointti että liikennettä ei voi sujuvoittaa JA kävelykeskustaa laajentaa merkittävästi ilman että rakennetaan keskustatunneli. Mutta keskustatunneli tulisi kaupungille niin kalliiksi, että sitä ei voi lähivuosina rakentaa. Vain kaksi asiaa oli varsinaisesti selvitetty: keskustatunnelin hinta ja rahoittaminen asiakasmaksuilla sekä Esplanadien muuttaminen osin kävelyalueiksi. Olin tähän kyllä hyvin tyytymätön (mm. kh:n nimenomainen kehotus keskeyttää keskustatunnelin valmistelu oli rikottu), mutta neuvotteluissa kävi ilmi, että lautakunnan enemmistö olisi sen kannalla, että lautakunnan pitäisi korostaa liikenteen sujuvuutta vielä enemmän! Ilmastopoliittisesti ja kaupunkitilan kannalta menemme Helsingissä järjettömään suuntaan! Ei nyt ole enää 70-luku!

Minulla ei siten ollut edellytyksiä esittää palautusta, jossa keskustatunneli heivattaisiin pois, vaan se olisi voinut johtaa vielä huonompaan tilanteeseen. Saimme Vihreiden kanssa muut sille kannalle, että selvitystä ei “hyväksytä”, vaan se merkitään tiedoksi ilman lautakunnan tekemiä muutoksia. Sitten perään lisättiin kaksi lausumaa:

  • Kokoomus halusi että korostetaan liikenteen sujuvuutta.
  • Minä esitin että selvitetään tarkemmin kävelykeskustan laajentaminen Kluuvin ja yliopistokampuksen alueella.

Molemmat menivät läpi ja luulen, että jopa kaikki lautakunnassa huokaisivat helpotuksesta. Toinen vaihtoehto olisi ollut vetää läpi politiikkaa ja jättää eriävä mielipide. Olin varautunut myös tähän, mutta näin selvitys sai ehkä pienemmän painoarvon ja kävelykeskustaa selvitetään kuitenkin. Kysyin myös Jan Gehlin toimiston konsultoimisen mahdollisuudesta, mutta virkamiehet eivät kuullostaneet innostuneilta.

Lautakunnan enemmistö kannattaa autoilun helpottamista kaikkialla, mikä on hyvin surkea juttu. HUOM! Ensi vuonna tehdään kokonaissuunnitelma kävelykeskustasta, johon tässä nyt sitten annettiin evästystä.

2. Lausunto HSL:n matkalippujen hintavyöhykkeistä

Tein esityksen, että olisi aika tiukasti sanottu, että koko Helsingin pitää kuulua samaan hintaluokkaan, myös Östersundomin. Lausunnossa sanotaan kyllä, että Östersundomin liittyminen Helsingin esikaupunkialueisiin pitää ottaa huomioon, mutta ei sen enempää. Se on vaarassa joutua kalliimpaan hintaluokkaan (siis sieltä keskustaan jopa kaksinkertainen hinta), mutta kaikki rajat määritellään vasta kuntien välisten neuvottelujen jälkeen HSL:ssä. Esitykseni ei mennyt läpi, vaan hävisimme demarien kanssa äänin 5-3. Molemmat Vihreät (varahlöt Ovaskainen ja Palaste-Eerola) sekä yleensä östersundomilaisia puolustava RKP:n Johansson kannattivat viraston lievempää muotoilua. Mainittakoon, että Helsinki ei edes päätä koko asiasta, vaan annoimme omaa lausuntoamme kaupunginhallitukselle, jotta se antaisi sitten kokoamansa lausunnon HSL:lle. Siksi sanoin, että nyt on annettava tässä signaalia, että puolustamme helsinkiläisiä, mutta ei kiinnostanut oikeistoa!

Muissa asioissa ei ollut kummempaa.

3) Vartioharjun Soraharjuntiestä

Yl. töiden lautakunnan kanssa oli outo kissanhännänveto. Tuon lautakunnan mukaan Soraharjuntie pitäisi kaavan vastaisesti katkaista turvallisuussyistä. Sitä käytetään osin läpiajoon Itäväylältä Kehä I:lle. Emme suostuneet, koska meidän kaavaesityksemme juuri tuo sinne uuden jalkakäytävän.

4) Kaupungin hankintastrategia

Strategiaa viilattiin esityksestäni niin, että kestävä kehitys “huomioidaan hankinnoissa” (ehdotuksessa luki “huomioidaan tarkoituksenmukaisella tavalla hankinnoissa”).

5) Vastaus toivomusponteen Siilitien metroaseman pyöräpaikoista.

Ei tule “noin” 30 vaan “vähintään” 30 pyöräkaappia (HKL:n asia enemmän kuin kaupunkisuunnittelulautakunnan)

Olin lyhyessä kokouksessa aika paljon äänessä, muut vähän vähemmän.

Alla linkki esityslistaan ja viestissä vielä päätökset.

Esityslista on tässä.

Ja lisälista tässä. Sen mukaan viime vuoden tulostavoitteet eivät oikein täyty. Kulkutapaosuuksien mittaamisesta ei voi kuitenkaan näin päätellä, koska kalliin kyselyn virhemarginaali on peräti +- 3 %. Eli emme tiedä, mitä tosi asiassa on tapahtunut.

Ja viraston päätöstiedote:

Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan päätökset 27.1.2011

VIRASTOPÄÄLLIKKÖ

1 Kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus

2 Pöytäkirjan tarkastajien vaali

3 Ilmoitusasiat

ehdotuksen mukaan

LIIKENNESUUNNITTELUPÄÄLLIKKÖ

1 9.12.2010 ja 20.1.2011 pöydälle pantu asia

Keskustan eri liikenneratkaisut liikenteen sujuvoittamiseksi ja kävelykeskustan laajentamiseksi

Esittelijä teki seuraavat muutokset jotka lautakunta hyväksyi yksimielisesti:

Asia merkittiin tiedoksi, ei hyväksytty. Sivun 13 a ensimmäisestä kappaleesta poistettiin virke “Tätä vaihtoehtoa ehdotetaan jatkosuunnittelun pohjaksi”.

Keskustelun aikana tehtiin kaksi lisäysehdotusta.

Puheenjohtaja Rauhamäen (jäsen Johanssonin kannattama) ehdotus hyväksyttiin äänin 5-3: Lautakunta katsoo että jatkosuunnittelussa tulee kiinnittää kävely- ja pyöräilyolosuhteiden lisäksi huomiota liikenteen sujuvuuden varmistamiseen niin, etteivät ne johda uusiin ongelmiin pahenevien ruuhkien ja niistä aiheutuvien ympäristöhaittojen muodossa.

Jäsen Villasen (jäsen Ovaskaisen kannattama) ehdotus hyväksyttiin äänin 5-3: Jatkosuunnittelussa kiinnitetään tarkemmin huomiota kävelyalueiden laajentamiseen Rautatientorin ja Esplanadin välisellä alueella sekä yliopistokampuksen alueella.

2 20.1.2011 pöydälle pantu asia

Lausunto Helsingin seudun joukkoliikenteen taksa- ja lippujärjestelmän 2014 vyöhykemalleista

esittelijän muutetun ehdotuksen mukaan siten, että sivulta 15 a poistettiin seuraava virke “Kestävien kulkumuotojen (kävely, pyöräily, joukkoliikenne) osuus ei kuitenkaan saa uuden tariffijärjestelmän takia pienentyä koko seudulla eikä Helsingin alueella.”

b-asiat

VIRASTOPÄÄLLIKKÖ

4 20.1.2011 pöydälle pantu asia

Lausunto esityksestä Helsingin kaupungin hankintastrategiaksi

esittelijän muutetun ehdotuksen mukaan siten, että liitteenä olleen hankintastrategian sivulta 3 kestävää kehitystä koskevasta kohdasta poistettiin sanat “tarkoituksenmukaisella tavalla”.

HALLINTOPÄÄLLIKKÖ

1 Kaupunginvaltuuston päätös talousarvion vuodeksi 2011 ja taloussuunnitelman vuosiksi 2011 – 2013 hyväksymisestä

ehdotuksen mukaan

2 Vuoden 2011 talousarvion noudattamisohjeet

ehdotuksen mukaan

YLEISKAAVAPÄÄLLIKKÖ

1 Lausunto Vantaan kaupunginosia Tammisto ja Pakkala koskevasta asemakaavan muutosehdotuksesta nro 1986

ehdotuksen mukaan

ASEMAKAAVAPÄÄLLIKKÖ

1 Rakennuskiellon jatkaminen Etelä-Haagan Vihdintien länsipuoliselle ns. Kultareuna-alueelle (nro 12033)

ehdotuksen mukaan

LIIKENNESUUNNITTELUPÄÄLLIKKÖ

3 20.1.2011 pöydälle pantu asia

Lausunto Soraharjuntien katusuunnitelmasta välillä Mustapuronpuisto Kiviportintie

ehdotuksen mukaan

4 20.1.2011 pöydälle pantu asia

Lausunto toivomusponnesta, joka koskee liityntäpysäköintipaikkojen lisäämistä autoilijoille ja pyöräilijöille Siilitien metroaseman luona

esittelijän muutetun ehdotuksen mukaan (pyöräkaappi vähintään 30 pyörälle)

5 Tattarisuon liikenteen ohjaussuunnitelma

ehdotuksen mukaan

Lisälista

Kaupunkisuunnitteluviraston vuoden 2010 sitovien toiminnallisten tavoitteiden toteutuminen

ehdotuksen mukaan

LAUTAKUNNAN PUHEENJOHTAJA

1 Kaupunkisuunnitteluvirastossa tehtyjen päätösten seuraaminen

ei käytetty otto-oikeutta