Helsingin kaupunki on selvittämässä maksutonta joukkoliikennettä. Siitä oli puhuttu tänään myös kaupunginhallituksessa. Tällä hetkellä vaikuttaisi siltä, että kaupunginhallituksessa on halua merkittäviin hinnanalennuksiin. Se on hyvä.
Kaupungin rahojen käytössä kyse on arvovalinnoista. Helsingin kaupunki ei ole köyhä, vaan rahaa voidaan sijoittaa niihin kohteisiin, mihin halutaan ja säästää toisista. Liikkumisen maksuttomuus ei olisi rahallisesti mitään kovin kummallista. Verovaroista maksetaan monin verroin suurempia kustannuksia, kuten koulutus, suurelta osin terveydenhoito ja työttömyysturva. Miksi ei siis joukkoliikenne?
Joukkoliikenteen lipunhintoja ei pitäisi kuitenkaan tarkastella vain kustannuskysymyksenä. Joukkoliikenne on hyvin tärkeä rahankäyttökohde kolmesta eri syystä. Ensinkin maksuton ja paljon käytetty joukkoliikenne on tehokasta taistelua ilmastokatastrofia vastaan, jos autoilua voidaan vähentää. Toiseksi autoilijoiden siirtyminen joukkoliikennevälineisiin parantaa kaikkien elämisen laatua. Ruuhkat vähenevät, kaikki toimii paremmin ja ihmiset ovat tekemisissä toistensa kanssa kun eivät istu eristettyinä kukin omaan peltipurkkiinsa. Autot vievät sekä parkissa että liikkuessaan aivan kohtuuttomasti tilaa. Käykää vaikka Amsterdamin keskustassa, jossa kadut ovat kapeita ja täynnä ihmisiä. On paljon turvallisempaakin kun auton alle jääminen ei ole realistinen jokapäiväinen mahdollisuus (tosin Amsterdamissa voi jäädä pyörän alle..)
Mutta kolmanneksi oikeus liikkua kaupungissa on hyvin vahvasti kysymys kaupunkilaisten yhdenvertaisuudesta. Pienikin lipun hinta voi olla paljon köyhyysrajalla kitkuttavalle, varsinkin kun se tulee vastaan päivittäin aina kun matkustaa jonnekin. Eikä säästäminen hankkimalla kuukausikortti tai vuosilippu onnistu, jos 40 euroa on kipukynnyksen ylittävä kertainvestointi. Jos ei ole lippua, matkustaminen on vaikeaa, tai aina täytyy pelätä tarkastajia. Maksuttomuus takaa kaupunkilaisille tasavertaisen mahdollisuuden liikkua kaupungin alueella, varallisuudesta ja tilipussin koosta riippumatta. Liikkumisen tuttujen luo, seuraamaan kaupunkikulttuuritapahtumia, urheilemaan tai ostoksille pitää olla jokaisen kaupunkilaisen perusoikeus. Vain maksuton joukkoliikenne takaa sen.