Vaalirahoitusskandaali käy yhä kuumemmaksi. Keskustaa, Kokoomusta, Heinäluomaa ja Päivi Lipposta sekä Merikukka Forsiusta vaaleissa 406 000 eurolla rahoittaneet pohatat todella vaikuttavat aktiivisesti heidän päätöksiinsä keskustelemalla ympäristölle ja yhteiskunnalle tuhoisista ideaparkeista vallan takahuoneissa. Suomen korruptoitumattomuus osoittautui juuri siksi. mitä se on: korruptio on niin täydellistä ja kaikkia vallankäyttäjiä koskevaa, että sitä ei edes ymmärretä sellaiseksi. Kaikkihan ovat samaa porukkaa, paitsi ne jotka eivät satu olemaan. Nyt katsotaankin, onko Suomessa paljonkaan läntisen demokratian piirteitä.
Paksunahkainen eliitti näyttää muun muassa Helsingin Sanomien tukemana aikovan pysyä vallassa. HS on pääkirjoituksissaan ennenkin halveksinut demokratiaa pitävällä muun muassa ongelmallisena tilannetta, jossa kansa äänestää kansanäänestyksessä toisin kuin eduskunta on jo päättänyt päättää. Samoin se nyt on sitä mieltä, että vaaleja ei tarvita, koska niiden tulos olisi kuitenkin sama. Normaaleissa länsieurooppalaisissa demokratioissa ei missään nimessä olisi mahdollista, että ehdoin tahdoin demokratian toimivuutta varmistavaa lakia rikkonut kansanedustaja voisi jatkaa tehtävässään – ministereistä puhumattakaan. Salainen tuki poliitikoille vaaleissa on korruptiota. Kun siihen liittyy ilmiselvä vastapalvelusten odottaminen, se on lahjontaa. Piste. Mutta minusta tässä pitäisi puhua muistakin asioista.
Julkisuudessa on esitetty, että vaalirahoitusta tarvitaan, jotta vähävaraisetkin voivat päästä eduskuntaan. Rahoitusta jakavat miljonäärit ovat sisäistäneet hyvin vanhan viisauden, jonka mukaan valhe uskotaan, kunhan se on riittävän härski. Kuten Paavo Arhinmäki blogissaan osoittaa, porvaripuolueiden tukea saaneet ehdokkaat on valittu tehokkaasti eduskuntaan. Eilen uutisissa kerrottiin, että tukea on annettu 53 ehdokkaalle, joista 38 meni läpi. Melkein kaikki tulevat Kokoomuksesta ja Keskustapuolueesta.
Julkisuudessa on puhuttu siitä, vaikuttavatko rahan antajat päätöksiin. Jos haluaa antaa tai ottaa vastaan rahaa sekä pitää antajan salassa, tästä on minusta aivan turha edes keskustella. Vähintään yhtä tärkeä kysymys on kuitenkin se, kuinka paljon raha on vaikuttanut vaalituloksiin. Poliittinen julkisuus nojaa yhä enemmän mielikuviin, jossa vaatekaappihaastatteluilla, tanssikilpailuilla ja jopa esiintymällä poliittisessa animaatiosatiirissa kerätään tunnettuuspisteitä. Ihmisille rakennetaan jatkuvasti kuvaa sopivista henkilöistä samalla, kun uutismedioiden politiikan käsittely ohenee ohenemistaan. Silloin satojen tuhansien pimeät vaaliavustukset ja niillä ostetut mainokset voivat vaikuttaa vaalitulokseen ratkaisevasti. Kyse ei olekaan siitä, ovatko sukarit, sauna-alalahdet ja kakkoset ostaneet yksittäisiä kansanedustajia ja ministereitä, vaan siitä, ovatko he rahoillaan vääntäneet koko vaalituloksen sopivaksi ja näin ostaneet mieleisensä hallituskokoonpanon. Hallitushan määräytyy aina muutamien prosenttien eroilla. Se on täsmälleen sitä miltä näyttää: parlamentaarisen vallan ostamista rikkaille.
Jos Suomi on vielä demokratia, eduskunta on näissä oloissa hajotettava. Vaikka valtamediat antavat ymmärtää jotain muuta, hallituskriisit ja ennenaikaiset vaalit kuuluvat demokratiaan. Suomen demokratian heikentymisestä kertoo juuri hallitusten pysyminen vallassa, jopa yli vaalien. Koska perustuslakia muutettiin saman mädäntyneen joukon toimesta vähän aikaa sitten, presidentti ei voi enää hajottaa eduskuntaa. Vanhanen taas ei ymmärrä demokratiasta tuon taivaallista. Nyt nähdään, mihin kaiken vallan keskittäminen samoihin käsiin johtaa.