Olin torstaina Pierre Rosanvallonin kirjan Vastademokratia julkistamistilaisuudessa, jossa keskustelimme kirjasta Rosanvallonin ja Erkki Tuomiojan kanssa. Tilaisuus oli leppoisa, mutta lyhyt ja olisi ollut kivaa keskustella kirjasta perinpohjaisemmin. Rosanvallonin keskeinen sanoma on, että demokratia ei ole koskaan täydellinen, vaan se tarvitsee seurakseen aina vastademokratiaa, jonka hän esittää kolmena historiallisena muotona: valvonta, torjunta ja tuomitseminen. Valvontaa suorittavat nykyään erityisesti lehdistö ja kansalaisjärjestöt. Torjuntaa on vallankäyttäjien vastustaminen eri tavoin: mielenosoituksista äänestämättä jättämiseen. Tuomitsemista harjoittavat sekä lailliset tuomioistuimet että esimerkiksi tiedotusvälineet.
Rosanvallonilla on tärkeitä huomiota: demokratia on aina keskeneräinen ja vaatii aina vaalimista. Muuten se ajautuu tyranniaan tai totalitarismiin. Keskustelussa Rosanvallon vastasi kysymykseeni demokratian parantamisesta EU:n oloissa, että EU ei ole varsinainen demokratia, koska siellä ei harjoiteta merkittävää tulonjakoa. Sehän päättää vain pienestä osasta budjettia. Pidän Rosanvallonin lausuntoa yllättävänä, sillä EU vaikuttaa kuitenkin tulonjakoon merkittävällä tavalla kauppapolitiikan kautta. Se ei ole demokraattinen, vaan ikään kuin demokraattiseen järjestelmään kiinnittynyt loismainen hallinnon lisä, joka kuitenkin kasvaa koko ajan. Rosanvallon ei pitänyt EU-kriittisestä keskustelusta, vaan korosti EU:n myönteisiä merkityksiä rauhan takaajana ja yhteisymmärryksen lisääjänä. Tuomioja taas väitti 40 vuoden kansanedustajan kokemuksellaan, että eduskunnan valta on kasvanut tänä aikana merkittävästi. Tuomoja sanoi myös, että Suomen eduskunnalla on ehkä kaikkein edistynein puuttumisoikeus jokaiseen EU:sta tulevaan säädökseen. Italiassa ja Ranskassa kansanedustajat kuulemma eivät edes saa tietää, mitä kaikkea hallitus heidän selkänsä takana sopii.
Mitä tästä nyt sitten pitäisi ajatella? Presidentti ei kyllä voi enää hajottaa eduskuntaa mielivaltaisesti, mutta samaan aikaan eduskunnassa vedotaan nykyään usein siihen, että EU-lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset estävät sitä tekemästä asioita. Ja vaikka se onkin kuvitelmaa, niin markkinoiden pakkopaita ohjaa kansanedustajien puhetta melkein joka puolueessa. Kilpailukyky ja talouskasvu ovat ainoat perusteet joilla on painoa. Ja tietenkin taikasana “turvallisuus”. Itse ajattelen, että valvonta ja tuomio eivät toimi Suomessa, kun edes eduskunnan lahjusskandaali ei pudottanut ketään. Torjunta ilmenee varmasti nytkin alhaisena äänestysprosenttina, mutta se ei vaikuta vallankäyttöön millään tavalla.
Vastademokratiaa pitää Suomessa vahvistaa, ja valvonnan täytyy johtaa tuomioihin aivan muissa kuin ministerien yksityiselämään liittyvissä kysymyksissä. Jäätteenmäki erotettiin muotovirheen vuoksi, vaikka Lipponen oli puhunut erittäin vaarallisia Bushin kanssa. KMS-tapauksessa lehtien mielestä ei ollut kovin kummoista se että rahaa kymmenissä tuhansissa antaneet miehet tapasivat henkilökohtaisesti ministereitä omien rakennushankkeidensa yhteydessä. Sen sijaan koko jupakassa suurin huoli oli, oliko Vanhanen valehdellut jossain kohdassa.
Rosanvallon toteaa kirjassaan, että ihmisillä ei ole enää näkemystä siitä, mitä politiikka on ja että kansa on poissa. Jos vastademokratiaa ei saada vahvistettua ja palautettua politiikkaan, vastademokratia ajautuu hänen mukaansa populistiseen ja tuhoisaan muotoon, jolloin äärioikeistolaiset huijarit saatetaan äänestää valtaan. Itse näen vastademokratian erityisesti vasemmiston leipälajiksi. Demokratian elvyttäminen on aloitettava sieltä missä ihmiset ovat. Meidän on alettava vaatia päätösvaltaa asioihin.