Olen nyt siis Silvia Modigin varajäsenenä kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Uusi lautakunta kokoontui torstaina ensimmäistä kertaa. Kävimme Silvian kanssa esityslistan etukäteen läpi ja sovimme, miten Silvia toimii kokouksessa.
Asialistalla oli olennaisimpana kysymyksenä kaavamuutos, jonka taustalla on jo vuosia valmisteltu Messukeskuksen laajentamishanke. Suomen Messut Osuuskunta haluaa Messukeskukseen runsaasti lisää näyttelytiloja sekä kongressitilaa. Suunnitelmaan kuuluu myös parkkihallin korottaminen kahdella kerroksella (1986:sta 3200:n paikkaan) ja kongressitilojen laajentaminen. Kaavahdotuksessa lisätään jonkin verran messukeskuksen toimintoja ja vaihdetaan niitä Käpylän urheilupuiston tilojen kanssa, mutta suurin yksittäinen asia siinä on hotellin laajennus. Se kasvaisi 250 huoneesta 550:een. Hotelli on ehdotuksessa 100 metriä korkea, 27-kerroksinen tornitalo!
Korkeus on mielestämme liikaa. Torni varjostaisi pahasti ympäristöään, lisäisi mahdollisesti paikan tuulisuutta, ja olisi outoa että Itä-Pasilan laidalla seisoisi yksinään kovin korkea torni. Ehdotuksessa ei ollut oikein tietoa siitä, minkä näköinen tornista tulisi, paitsi “veistoksellinen”. Vaikka tornimainen rakennus on lautakunnassa aikaisemmin päätetty paikalle ottaa, oli siltä silloin edellytetty myös arkkitehtonista korkealaatuisuutta. Siitä ei ollut suunnitelmassa minusta takeita.
Helsingissä voisi siirtyä massiivisten ja katuympäristölle tuhoisien suurmonumenttien rakentamisesta kaupunkimaisen ympäristön tuottamiseen.
Asemakaavan muutosehdotus jätettiin pöydälle seuraavaan kokoukseen, joka on ensi torstaina. Messukeskuksen laajentaminen ei sinänsä ole ongelma, mutta kaikki lautakunnassa viime helmikuussa päätetyt suunnittelun periaatteet on uudessa kaavassa toteutettava. Niitä ovat muun muassa näyttelyhallin uuden julkisivun “korkeatasoisuus”, hotellin poikkeuksellinen arkkitehtoninen korkealaatuisuus, jos siitä tulee tornimainen, pohjoisen sisäänkäynnin kehittäminen toimivaksi, messukeskuksen uusien pysäköintien sijoittaminen viherkannen alle (joka tulee osaksi liikuntapuistoa) ja koko suunnitelman toteutuksen korkeatasoisuus, joka varmistetaan tarpeeksi yksityiskohtaisilla kaavamääräyksillä.
Itä-Pasila on kaupunkitilana vähän karu kaksoiskansineen, mutta asiaa pitää korjat inhimillisellä rakentamisella sen liepeillä – eikä pahentaa entistä rankemmalla kädellä. Keski-Pasilan arkkitehti-ideakilpailun voittaneet jättiläisen talot ja tämä tornisuunnitelma eivät minun mielestäni mene oikeaan suuntaan.