Olen ollut pitkään vaiti täällä. Muut kiireet ovat syöneet ajan blogikirjoittelulta, mutta nyt palataan areenalle. Töissä järjestimme Vasemmistonuorten liittokokouksen (22.-24.5), joka oli melkoisen suuri projekti. Siinä jäi kaupunginhallitusryhmä ja viimeisinä viikkoina kaupunkisuunnittelulautakutakin vähemmälle, mutta kh:ssa Outi ja Paavo muun ryhmän kanssa ja lautakunnassa Silvia ovat hoitaneet omat hommansa turvallisen hyvin. Lautakunnasta lisää lähipäivinä.
Mutta sitten viikonlopun teemaan. Europarlamenttivaalit ovat nyt sitten ylihuomenna. Äänestysprosentista odotetaan suunnilleen yhtä häpeällistä kuin ennenkin. Häpeällinen se ei ole äänestäjien kannalta, mutta päättäjien kylläkin. Järjestelmä ei toimi, jos puhutaan kansanvallasta, jota kansa itse ei koe käyttävänsä. Muun muassa juuri siksi jopa europarlamenttivaaleissa kannattaa äänestää. Hyvät mepit nimittäin tekevät töitä demokratiavajeen poistamiseksi, toisin kuin huonot. Jos (tai kun) kokee EU:n epädemokraattiseksi, kannattaa käyttää kaikki keinot asian muuttamiseksi. Myös äänestämisen. Europarlamentilla on nykyään valtaa, minkä esimerkiksi hallitusten ja Suomenkin työministerin junaileman järkyttävän työaikadirektiivin torppaaminen osoitti.
Vaaleissa omat suosikkini ovat Jussi Saramo, 116 ja Minna Sirnö, 117, mutta tällä kertaa Vasemmistoliiton listalla kaikki kärkijoukossa olevat nimet ovat sellaisia, jotka näkisin oikein mielelläni parlamentissa. Anna Mikkola, Annika Lapintie, Sirpa Puhakka, Kyösti Suokas, Aino-Kaisa Pekonen. Kiva kun voi äänestää rauhassa sen suhteen, että ei ole ketään eri mieltä olevaa ehdokasta vaanimassa paikkaa minun äänelläni. Erityisesti Rkp:llä ja vihreillähän on sekaisin oikeistolaisia ja vasemmistolaisia ehdokkaita, joten ääni voi mennä ihan päinvastaiseen tarkoitukseen kuin halusi. Vasemmistoliiton todennäköisen yhden paikan tulee nyt saamaan joka tapauksessa mielestäni erinomainen tyyppi, joka tekee Euroopassa ihmisarvoista ja järkevää politiikkaa täydestä sydämestä. Jos ääni on vielä käyttämättä, tee hyvin.