Olin taas viime keskiviikkona kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Olin pyytänyt edellisellä viikolla pöydälle lausunnon, joka lautakunnan oli tarkoitus antaa Vallilan raitiovaunuvarikkoa vastustaneille kaupunginvaltuutetuille. Nyt on siis tutkittu kahta vaihtoehtoa, Vallilan nykyisen varikon laajentamista maan alle tai Koskelan varikon laajentamista maan päälle.
Viraston ehdottamassa lausunnossa pitäydyttiin puhtaan teknis-taloudellisiin seikkoihin eikä huomioitu lautakunnan keväällä saamaa, lähes 4000 allekirjoituksen adressia, jossa esitettiin erilaisia huolia varikosta. Huolista osa on lukemani virastojen yhteisselvityksen perusteella turhia: Tuli lisätilaa sitten tänne tai Koskelaan, ratikkoja kulkee paljon joka tapauksessa samaa reittiä Hämeentietä pitkin. Tunnelin meluselvitykset tehdään vasta sitten kun aletaan tarkemmin suunnitella, mutta viraston selvityksen mukaan kallio toimii lähes täydellisenä äänieristeenä. Eli tunnelista ei pitäisi kantautua jatkuvaa meteliä asuntoihin.
Tekstissä todettiin, että Koskela on osoittautunut kustannuksiltaan edullisemmaksi vaihtoehdoksi, mutta muuten ei otettu mitään kantaa
eikä edes mainittu asukkaiden huolta. Ehdotin tekstiin lisäystä, jonka mukaan
Lautakunta toteaa, että Vallilan sijoitusvaihtoehto on lisäksi aiheuttanut alueen asukkaissa vastustusta.
Muut hyväksyivät asian, ja puheenjohtaja pyysi viraston asemakaavapäällikköä muuttamaan esitystään ehdotukseni mukaiseksi.
Kiva harrastaa lautakunnassa vaihteeksi diplomatiaa. Tuo sanamuoto oli tarkoituksella niin neutraali, että muut lautakunnan jäsenet hyväksyisivät sen. Siitä huolimatta asialla oli merkitystä. Nyt kaupunginhallitukselle korostuu viesti, että myös asukkaiden huoleen on suhtauduttava vakavasti ja että kaupunkisuunnittelulautakunta otti sen huomioon. Asukkaat ovat viime vuosina tapahtuneesta edistyksestä huolimatta vähän kuin statisteja useimmissa suunnitelmissa.
Tässä linkissä on esityslista.
Tässä linkissä on pikayhteenveto päätöksistä.