Sampo Villanen

Presidentinvaaleissa erityisesti Vihreitä on harmittanut, että Vasemmistoliitto asetti oman ehdokkaansa eikä tue Pekka Haavistoa. Sittemmin jotkut Haaviston kannattajat ovat yrittäneet viestittää, että Vasemmiston äänestäjien pitäisi äänestää Arhinmäen sijasta Haavistoa, jolla on gallupien perusteella paremmat mahdollisuudet päästä toiselle kierrokselle. Ilmeisesti taustalla on haave siitä, että kaikki Arhinmäelle nyt tulevat äänet olisi voitu ohjata Haavistolle. Asian päällekäyvä toistaminen ja kyselyjen syyttelevä sävy on kuitenkin ollut pelkästään haitallista, koska

a) se on loukkaavaa: Vasemmistoliitolla on demokratiassa oikeus asettaa oma ehdokkaansa niin halutessaan, ja sillä on sitä paitsi Vihreitä suurempi kannatus

b) monet vasemmistolaiset eivät missään tapauksessa kuitenkaan äänestäisi Haavistoa, joten kuvio on mahdoton.

Ensinnäkin Vasemmistoliitto päätti jo puoli vuotta sitten, että puolue asettaa ehdokkaan joka tapauksessa. Viimeistään siinä vaiheessa kun Vihreät ja Sdp olivat valinneet omat presidenttiehdokkaansa, oli selvää, ettei Vasemmistoliiton väkeä kiinnosta tukea kumpaakaan näistä. Lipposen uusliberalistinen, ympäristönvastainen politiikka sekä liittovaltiointoilu ja Haaviston epäpasifistiset lausunnot Natosta ja Osama bin Ladenin murhasta, ja yritys käyttää alipalkattua harjoittelijaa korostivat vasemmistolaisille sitä, että tällä kertaa yksikään muu ehdokas ei edusta riittävästi Vasemmistoliiton arvoja. Tuntuukin suorastaan demokraattisten oikeuksien halveksunnalta, että tullaan kertomaan Suomen viidenneksi suurimmalle ja ainoalle eduskunnassa olevalle vasemmistopuolueelle, ettei se saisi asettaa omaa ehdokasta presidentinvaaleihin, joissa kuitenkin myös oikeasti keskustellaan politiikasta – oikeiston ja vasemmiston välillä. Paavo Arhinmäki on ainakin minulle ilmiselvästi näiden vaalien ainoa vasemmistolainen ehdokas, jolle Suomen kohtuuttomat tuloerot ja tarpeeton köyhdyttäminen ovat yhteiskunnan keskeisin ongelma ja jolle Suomen osallistuminen sotiin ja militaristiseen yhteistoimintaan taloudellisten etujen vuoksi ei ole neuvottelukysymys tai toisina aikoina oikeastaan ihan ok. Jos Vasemmistoliitolla ei olisi ehdokasta, en tiedä, äänestäisinkö, sillä jälkimmäinen on kaikkein suurin presidentin vallassa oleva asia. Muistuttaisin myös entä jos -ajattelijoita, että jos Arhinmäki ei olisi suostunut, meillä olisi kyllä joku toinen ehdokas – joka ajaisi samoja arvoja.

Sitten taktikointiin itse äänestämisessä, josta on nyt tullut Haaviston tukijoukon tehokas mutta harhainen pääargumentti. Tämä on onnetonta kahdesta syystä. Ensinnäkin demokratia ei toteudu, jos äänestäjät sekoilevat kollektiivisesti, kun kukin luulee äänestävänsä taktisesti oikein – tietämättä miten muut toimivat. Demokratiassa selvitetään ihan todellisia poliittisia mielipiteitä ja niiden kannatusta äänestäjien keskuudessa. Jos kaikki äänestävätkin oman kantansa sijasta jotakin arvailemalla muiden kantoja, kansan mielipide ei käy tuloksesta edes selville, puhumattakaan että se voisi toteutua. Lisäksi taktikoimalla ajaudutaan konservatiivisuuteen, kun kaikki etsivät mahdollisimman hajuttoman, mauttoman ja värittömän ehdokkaan, jota kuvittelevat muidenkin äänestävän. Taktikointi on tällä perusteella itsensä huijaamista.

Mutta sitten vielä pahempi ongelma: taktikointi on sekoilua, koska gallupit eivät kerro alkuunkaan, kuinka näissä vaaleissa tulee käymään. Jos antaa äänensä parhaan sijasta mielestään toiseksi tai kolmanneksi parhaalle ehdokkaalle, saattaakin pilata juuri sen parhaan ehdokkaansa pääsyn toiselle kierrokselle! Niinistön takana neljä ehdokasta on niin tasoissa. Kun he uusimman gallupin mukaan ovat 13 ja 7 prosentin välillä (ehdokkaansa gallupissa tietävistä 11% –> 6 %) ja virhemarginaali on jopa 3,4 %, ei voi todellisuudessa ja tilastotieteen mukaan sanoa, kuka heistä on toisena edes tällä hetkellä – puhumattakaan itse vaalipäivästä. Lehdet johtavat raflaavilla otsikoillaan ihmisiä tässäkin asiassa harhaan. (Toki monen gallupin antama samanlainen suunta tukee niistä saatavaa käsitystä, mutta tuhat ihmistä ei nyt vain tilastotieteen perusteella pysty antamaan luotettavaa kuvaa siitä, mikä näin lähekkäin olevien järjestys on.) Mutta varsinkin ennen vaalipäivää voi vielä tapahtua mitä tahansa.

Vaalien alla tapahtuu usein vielä suuriakin liikkeitä, joita ei voi ennakoida. Tällä hetkellä kannastaan epävarmojen määrä on noussut viikon takaisesta. Tämän kyselyn mukaan 16 % ei vastannut mitään, mutta keskiviikkona kuulin suoraan tutkimuslaitoksista, että viikossa kannastaan epävarmojen määrä on noussut 15 %:sta 30 %:iin. Samaan aikaan viimeisenä aloittaneen Arhinmäen kannatus näyttää olevan nousussa (Vaikkakin myös tämä muutos mahtuu virhemarginaalin sisään…), mikä antaa edelleen esimerkiksi Arhinmäelle erinomaiset mahdollisuudet nousta vaaleissa aina kakkoseksi saakka.

Kaiken lisäksi tulos on aina gallup-kyselyissä erilainen kuin sitten viimeisen kampanjaviikon jälkeen piirrettäessä numero lappuun yksin kopissa. Juuri Vihreäthän ovat kaiken lisäksi tunnetusti saaneet vaaleissa huonomman tuloksen kuin gallupeissa. Tämän perusteella juuri taktikoijan olisi suorastaan hullua loikata Haaviston kelkkaan, jos pitää jotakuta muuta ehdokasta Haavistoa parempana.)

Myöskään siksi ei ole järkeä yrittää taktikoida Haavistoa toiselle kierrokselle, että gallupeista voi päätellä, että kenelläkään ehdokkaalla ei näytä tällä hetkellä olevan mahdollisuuksia Niinistöä vastaan. Ei siis ole mitään mieltä koettaa saada toiselle kierrokselle omasta mielestä parasta huonompi ehdokas, jos haluaa äänellään vaikuttaa.

Arhinmäki ainakin haastaisi Niinistön paljon tehokkaammin toisen kierroksen väittelyissä, koska hän edustaa mielestäni selkeämmin tasa-arvoa, sodanvastaisuutta ja ympäristöä, jotka eivät Niinistöä kiinnosta.

Arhinmäeltä Haavistolle loikkaava taktikoija voi siis aiheuttaa omalle poliittiselle kannalleen kaksinkertaista vahinkoa: ensin menee väärä ehdokas toiselle kierrokselle ja sitten hän häviää siellä raskaammin kuin oikea ehdokas olisi hävinnyt.

On surkeaa, että Arhinmäen kannattajat ovat joutuneet tuhlaamaan energiaansa sosiaalisessa mediassa puolustautumiseen Haaviston eli lähimmän ehdokkaan tukijoukkojen harhaanjohtavalta ja välillä demokratiaa vähättelevältä kampanjoinnilta – heidän itsensäkin mielestään toiseksi parasta ehdokasta vastaan. Myösk Haaviston kampanja lienee kärsinyt siitä, että meidät on pakotettu yhä uudelleen perustelemaan, miksi Haavisto ei ole meille riittävän hyvä ehdokas. Sen sijaan punavihreiden aktiivien tulisi tehdä yhteistyötä – toistemme demokraattisia oikeuksia ja mielipiteitä kunnioittaen – esim. Lipposen, Niinistön ja Soinin äänestäjien päiden kääntämiseksi.