Kaupunkisuunnittelulautakunnassa on kahtena viime viikkona ollut esillä seuraavia asioita:

24.1.2012 oli kolme isompaa asiaa: Viraston toimintasuunnitelma 2012-2014, kuuden Punavuoren ja Ullanlinnan talon suojelukaava sekä Lauttasaaren ostoskeskuksen asemakaava.

Kaupunkisuunnitteluviraston toimintasuunnitelma vuosille 2012-2014
Esitin lisäystä, joka olisi nostanut asukasosallistumisen vahvistamisen vahvempaan asemaan toimintasuunnitelmassa. Vihreät äänestivät puolesta, muut vastaan, joten hävisimme 6-3.
Soininvaaran uusi varajäsen Mikko Särelä teki esityksen, jossa lautakuntaa ei lueteltaisi hieman nurinkurisesti pelkästään viraston “asiakkaiden” listassa. Tässä punavihreästä rintamasta liåesi lähtenyt demarien Matti Niemi, joten kohta jäi ennalleen äänin 5-4.
Esitin myös lausetta liikkumisen tarpeen vähentämisestä pyrkimällä monitoimintaiseen kaupunkirakenteeseen, mutta sitä ei kukaan muu kannattanut, joten raukesi. Tämä on iso keskustelu, jota tulee käydä: vaikka suunnitelmassakin puhutaan palaamisesta “kaupungin” rakentamiseen, se ei tapahdu, jos ei lopeteta jatkuvaa pelkkien asumalähiöiden tekemistä. Tarvitaan tiivistä sekoittunutta kaupunkirakennetta ja umpikortteleita myös muihin keskuksiin kuin kantakaupunkiin, ei lähiöiden pistetaloja keskellä auto- ja nurmikenttiä.
 
Punavuoren ja Ullanlinnan kuuden tontin asemakaavan muutosehdotus
Huonoja uutisia kaupunginhallitukselle. Taas tulee kuuden talon suojelukaava, jossa aletaan hinkata pikkuisia yksityiskohtia. Tämä ei ole yhtä paha kuin tuo aikaisempi Kruununhaan hissikiista, sillä vain yhdessä taloyhtiössä oli varsinaisia ongelmia. Niistä seurasi kuitenkin peräti kolme äänestystä.
Äänestimme siitä, saako Huvilakadun päässä olevan puutalon tiilipalomuuripäätyyn puhkoa ikkunoita vastoin esittelijän suojeluesitystä. Sillä he olisivat saaneet rakennettua sinne yhden miljoona-asunnon ja kustannettua sillä hissit. Punavihrein äänin 5-4 torppasimme asunnon muokkaamisen.
Hisseistä päätettiin samoin äänin, että sitä ei saa rakentaa yhteen suojeltavaan rappuun (talo on myös vain kolmikerroksinen). Viraston esittämä sanamuoto on tässä tiukempi kuin mitä Kruununhaassa oli edes esillä, mutta se koskee kyllä koko alueelle tehtyjä kaavoitusperiaatteita suojelukohteissa. Toivottavasti kaupunginhallitus tällä kertaa luottaisi meihin.
Sitten hyväksyimme vielä Vihreiden Mari Holopaisen ponnen, jonka mukaan suosittelemme poikkeusluvan antamista asukkaiden toivomalle autopaikalle pihalla. Se tulisi koko taloyhtiön yhteiskäyttöiselle sähköauton paikalle ja tämä on sitten erikoispoikkeus, joka ei velvoita lautakuntaa, kun sähköautoja on joka puolella. Tästäkin äänestettiin äänin 8-1, koska demarien varajäsen Risto Meriläinen ei halunnut tätä pontta lisätä.
 
Lauttasaaren ostoskeskuksen uusiminen

Lauttasaaren ostoskeskus on vähän kalsea ja pimeä 70-luvun ostari, ja nyt kun metro tulee, se uudistetaan. Ostoskeskus puretaan ja sen tilalle  tulee uusi ostari ja 7-kerroksisia asuintaloja. Tätä arkkitehti Olli Kivisen 70-luvun tuotosta ei haluttu suojella, vaikka se onkin luokiteltu kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi, mutta sen kaavoitusperiaatteista noudatetaan pitkittäistä, Lauttasaarentien suuntaistajalankulkuyhteyttä ja mittakaavaa. Tässä oli ollut aitoa ja tuloksellista vuorovaikutusta asukkaiden kanssa, mm. aitoja vaihtoehtoja, ja tulos on minusta ihan kiva. Poistuin Helsingin Vasemmiston piiritoimikunnan järjestäytymiskokoukseen ennen asian ratkaisua, mutta varmistin ensin muilta, ettei mitään esityksiä ollut tulossa.
Koko esityslista
Päätösluettelo

———————————————————————-

31.1. Listalla oli lausunto esteettömyydestä, Tankovainion kaavan korjaukset muistutuskierroksen jälkeen ja Helsingin uudet parkkipaikkanormit.

Lausunto esteettömyysraportista
Lautakunnan lausunto Helsingin esteettömyyttä koskevasta raportista toteaa, että esteettömyyttä on edistettävä kaavoituksessa, mutta siitä ei tule tehdä liian ehdotonta  periaatetta joka ikisessä paikassa, jotta voidaan tehdä hyvää kaupunkiympäristöä. Meillä on jo nytkin ongelmia mm. turvallisuusmääräysten kanssa (kaduista tehtävä liian leveitä) ja hissinormi estää kolmikerroksisten talojen rakentamisen, koska pakollinen hissi tekee rakennukselle liikaa hintaa).

Tankovainio
Tankovainion kaava palasi lausunto- ja muistutuskierrokselta. Keskusteltiin lähinnä kahdesta vanhasta puutalosta, jotka oli alkuperäisen suojelumerkinnän sijasta poistettu kaavasta, koska maan kaupungilta saanut omistaja piti niitä liian huonokuntoisina korjattaviksi. Autiona olleiden talojen kuntoa oli selvitetty ja kiinteistötaloudelliset näkökohdat sekä talojen huono sopivuus uuteen kaavaan saivat minut hyväksymään talojen joutumisen purkuun, vaikka vähän harmillista onkin. Muita siellä suojeltiin ja kokonaisuudessaan kaava on asiallinen. Siinä on hyvää townhouse-rivistöä, vaikkakin metsän keskellä townhouse taitaa olla ennemminkin countryhouse. Sinänsä kaava ulottuu kapeana talorivinä syvälle nykyiselle virkistysalueelle eli on varsin epätehokasta maankäyttöä, mutta Tankovainion mäki piti jättää tyhjäksi, joten jouduttiin tällaiseen ratkaisuun.

Helsinkipuiston yleissuunnitelma
Helsinkipuisto on hieno yhtenäinen kuuden puistoalueen sarja, jota nyt järjestelmällisesti kehitetään. Se jatkuu Keskuspuistosta ja Haltialan tiloilta Vantaanjokilaaksoon ja aina saaristoon saakka. Kyse on minusta ennemminkin kuudesta erilaisesta puistosta kuin yhdestä, mutta kehotin markkinoimaan tätä asukkaille sitä mukaa kun kehittäminen etenee. Vihreät pyysivät asian vielä viikoksi pöydälle tutustuakseen siihen paremmin. Lisätietoa ja hienoja kuvia tästä linkistä.

Autopaikkanormit
Uudet autopaikkanormit pantiin jälleen pöydälle. Eniten keskustelua eniten siitä, miten autopaikkanormit saataisiin vastaamaan kysyntää. Nyt niitä on toisaalla liikaa ja toisaalla liian vähän. Erilaisia ehdotuksia on ollut lautakunnan sisällä liikkeellä ja nyt vielä liikennesuunnittelupäällikkö vaihtui kesken asian käsittelyn (Olli-Pekka Poutanen eläkkeelle, tilalle Ville Lehmuskoski HSL:stä), joten asia päätettiin suosiolla panna vielä kerran pöydälle. Itse ajan sitä, että normit olisivat “löyhät” eli rakennuttajien ei olisi pakko rakentaa asuintaloihin paljon paikkoja.Asuintaloissa määrätään vähimmäismäärät ja toimistorakennuksiin enimmäismäärät, koska ilmeisesti epäonnistuneen verotuksen ja tulonjaon vuoksi firmoilla on varaa  maksavat kernaasti kalliista paikoista mitä vain mutta asukkaille niitä ei rakenneta jos ei ole pakko, koska se nostaa niin paljon asunnon hintaa.

Viraston ehdotuksessa esimerkiksi Jätkäsaareen tulisi enemmän autopaikkoja kuin Ruoholahdessa on nyt. En näe tässä mitään järkeä, kun esim. Alppilassa paikkoja on vielä paljon vähemmän. Samoin erittäin urbaaniin Kalasatamaan en kaipaa liikaa autopaikkoja. Otso Kivekäs on eritellyt ansiokkaasti ongelmaa Hitas-asukkaiden näkökulmasta, mutta siinä on toki paljon muitakin puolia. Ansaitsee varmaan oman postauksen, koetan ehtiä.

Esityslista 31.1.2011

Päätöstiedote

a) se on loukkaavaa: Vasemmistoliitolla on demokratiassa oikeus asettaa oma ehdokkaansa niin halutessaan, ja sillä on sitä paitsi Vihreitä suurempi kannatus

b) monet vasemmistolaiset eivät missään tapauksessa kuitenkaan äänestäisi Haavistoa, joten kuvio on mahdoton.

Ensinnäkin Vasemmistoliitto päätti jo puoli vuotta sitten, että puolue asettaa ehdokkaan joka tapauksessa. Viimeistään siinä vaiheessa kun Vihreät ja Sdp olivat valinneet omat presidenttiehdokkaansa, oli selvää, ettei Vasemmistoliiton väkeä kiinnosta tukea kumpaakaan näistä. Lipposen uusliberalistinen, ympäristönvastainen politiikka sekä liittovaltiointoilu ja Haaviston epäpasifistiset lausunnot Natosta ja Osama bin Ladenin murhasta, ja yritys käyttää alipalkattua harjoittelijaa korostivat vasemmistolaisille sitä, että tällä kertaa yksikään muu ehdokas ei edusta riittävästi Vasemmistoliiton arvoja. Tuntuukin suorastaan demokraattisten oikeuksien halveksunnalta, että tullaan kertomaan Suomen viidenneksi suurimmalle ja ainoalle eduskunnassa olevalle vasemmistopuolueelle, ettei se saisi asettaa omaa ehdokasta presidentinvaaleihin, joissa kuitenkin myös oikeasti keskustellaan politiikasta – oikeiston ja vasemmiston välillä. Paavo Arhinmäki on ainakin minulle ilmiselvästi näiden vaalien ainoa vasemmistolainen ehdokas, jolle Suomen kohtuuttomat tuloerot ja tarpeeton köyhdyttäminen ovat yhteiskunnan keskeisin ongelma ja jolle Suomen osallistuminen sotiin ja militaristiseen yhteistoimintaan taloudellisten etujen vuoksi ei ole neuvottelukysymys tai toisina aikoina oikeastaan ihan ok. Jos Vasemmistoliitolla ei olisi ehdokasta, en tiedä, äänestäisinkö, sillä jälkimmäinen on kaikkein suurin presidentin vallassa oleva asia. Muistuttaisin myös entä jos -ajattelijoita, että jos Arhinmäki ei olisi suostunut, meillä olisi kyllä joku toinen ehdokas – joka ajaisi samoja arvoja.

Sitten taktikointiin itse äänestämisessä, josta on nyt tullut Haaviston tukijoukon tehokas mutta harhainen pääargumentti. Tämä on onnetonta kahdesta syystä. Ensinnäkin demokratia ei toteudu, jos äänestäjät sekoilevat kollektiivisesti, kun kukin luulee äänestävänsä taktisesti oikein – tietämättä miten muut toimivat. Demokratiassa selvitetään ihan todellisia poliittisia mielipiteitä ja niiden kannatusta äänestäjien keskuudessa. Jos kaikki äänestävätkin oman kantansa sijasta jotakin arvailemalla muiden kantoja, kansan mielipide ei käy tuloksesta edes selville, puhumattakaan että se voisi toteutua. Lisäksi taktikoimalla ajaudutaan konservatiivisuuteen, kun kaikki etsivät mahdollisimman hajuttoman, mauttoman ja värittömän ehdokkaan, jota kuvittelevat muidenkin äänestävän. Taktikointi on tällä perusteella itsensä huijaamista.

Mutta sitten vielä pahempi ongelma: taktikointi on sekoilua, koska gallupit eivät kerro alkuunkaan, kuinka näissä vaaleissa tulee käymään. Jos antaa äänensä parhaan sijasta mielestään toiseksi tai kolmanneksi parhaalle ehdokkaalle, saattaakin pilata juuri sen parhaan ehdokkaansa pääsyn toiselle kierrokselle! Niinistön takana neljä ehdokasta on niin tasoissa. Kun he uusimman gallupin mukaan ovat 13 ja 7 prosentin välillä (ehdokkaansa gallupissa tietävistä 11% –> 6 %) ja virhemarginaali on jopa 3,4 %, ei voi todellisuudessa ja tilastotieteen mukaan sanoa, kuka heistä on toisena edes tällä hetkellä – puhumattakaan itse vaalipäivästä. Lehdet johtavat raflaavilla otsikoillaan ihmisiä tässäkin asiassa harhaan. (Toki monen gallupin antama samanlainen suunta tukee niistä saatavaa käsitystä, mutta tuhat ihmistä ei nyt vain tilastotieteen perusteella pysty antamaan luotettavaa kuvaa siitä, mikä näin lähekkäin olevien järjestys on.) Mutta varsinkin ennen vaalipäivää voi vielä tapahtua mitä tahansa.

Vaalien alla tapahtuu usein vielä suuriakin liikkeitä, joita ei voi ennakoida. Tällä hetkellä kannastaan epävarmojen määrä on noussut viikon takaisesta. Tämän kyselyn mukaan 16 % ei vastannut mitään, mutta keskiviikkona kuulin suoraan tutkimuslaitoksista, että viikossa kannastaan epävarmojen määrä on noussut 15 %:sta 30 %:iin. Samaan aikaan viimeisenä aloittaneen Arhinmäen kannatus näyttää olevan nousussa (Vaikkakin myös tämä muutos mahtuu virhemarginaalin sisään…), mikä antaa edelleen esimerkiksi Arhinmäelle erinomaiset mahdollisuudet nousta vaaleissa aina kakkoseksi saakka.

Kaiken lisäksi tulos on aina gallup-kyselyissä erilainen kuin sitten viimeisen kampanjaviikon jälkeen piirrettäessä numero lappuun yksin kopissa. Juuri Vihreäthän ovat kaiken lisäksi tunnetusti saaneet vaaleissa huonomman tuloksen kuin gallupeissa. Tämän perusteella juuri taktikoijan olisi suorastaan hullua loikata Haaviston kelkkaan, jos pitää jotakuta muuta ehdokasta Haavistoa parempana.)

Myöskään siksi ei ole järkeä yrittää taktikoida Haavistoa toiselle kierrokselle, että gallupeista voi päätellä, että kenelläkään ehdokkaalla ei näytä tällä hetkellä olevan mahdollisuuksia Niinistöä vastaan. Ei siis ole mitään mieltä koettaa saada toiselle kierrokselle omasta mielestä parasta huonompi ehdokas, jos haluaa äänellään vaikuttaa.

Arhinmäki ainakin haastaisi Niinistön paljon tehokkaammin toisen kierroksen väittelyissä, koska hän edustaa mielestäni selkeämmin tasa-arvoa, sodanvastaisuutta ja ympäristöä, jotka eivät Niinistöä kiinnosta.

Arhinmäeltä Haavistolle loikkaava taktikoija voi siis aiheuttaa omalle poliittiselle kannalleen kaksinkertaista vahinkoa: ensin menee väärä ehdokas toiselle kierrokselle ja sitten hän häviää siellä raskaammin kuin oikea ehdokas olisi hävinnyt.

On surkeaa, että Arhinmäen kannattajat ovat joutuneet tuhlaamaan energiaansa sosiaalisessa mediassa puolustautumiseen Haaviston eli lähimmän ehdokkaan tukijoukkojen harhaanjohtavalta ja välillä demokratiaa vähättelevältä kampanjoinnilta – heidän itsensäkin mielestään toiseksi parasta ehdokasta vastaan. Myösk Haaviston kampanja lienee kärsinyt siitä, että meidät on pakotettu yhä uudelleen perustelemaan, miksi Haavisto ei ole meille riittävän hyvä ehdokas. Sen sijaan punavihreiden aktiivien tulisi tehdä yhteistyötä – toistemme demokraattisia oikeuksia ja mielipiteitä kunnioittaen – esim. Lipposen, Niinistön ja Soinin äänestäjien päiden kääntämiseksi.

Jotain spekulaatio kuitenkin tuottaa: sen harjoittajat saavat pieniä siivuja mielipuolisen suuruisesta kaupankäynnistään. Koska heidän liikuttelemansa virtuaaliset rahamäärät ovat niin suuria, pienetkin prosentit siitä tekevät heistä multimiljonäärejä. Harjoittajalleen tuottoisaan spekulaatioon on sidottu yhä lisää rahastoja, säätiöitä, valtionlaitoksia ja tavallisia kansalaisia sekä muun muassa meidän eläkkeitämme. Iso osa “tuotoista” tehdään tällä hetkellä kapitalistisesti tyhjästä pelaamalla markkinoilla rahapelejä. Mutta koska osa voitoista realisoidaan rahaksi, se pitää huomioida todellisessa aineellisessa tulonjaossa. Sieltä se otetaan pois.

Euroopassa luotiin yhteisvaluutta euro, joka on ennen kaikkea poliittinen projekti. Vaikka mailla oli ja on edelleenkin hyvin erilaiset taloudet, kuviteltiin, että liittämällä ne samaan valuuttaan ne voidaan pakottaa samanlaisiksi. Jotenkin luonteenomaista erityisesti uusklassisen taloustieteen soveltamiselle käytäntöön on yrittää pakottaa todellisuus väkisin vastaamaan epätodelliseen teoriaan. Tätä on Suomessa muun muassa hankintalaki, julkisen sektorin kilpailuttaminen, valtion laitosten yhdenmukaisin “mittarein” toimivat palkkausjärjestelmät, vapaus valita mihin sairaalaan menet kun jalka on poikki jne.

Mutta euromaatkaan eivät teoriasta huolimatta ole muuttuneet samanlaisiksi, koska niillä jokaisella on oma talouspolitiikka ja erillinen vienti ja tuonti. Suomen ja Saksan harjoittama ylijäämäinen politiikka on Euroopan oloissa tarkoittanut sitä, että niiden kauppakumppanit euron sisällä herkästi joutuvat alijäämäisiksi. Sitä on sitten paikattu velalla. Velkakriisimaiden velkaantuminen on tapahtunut aika eri syistä eri maissa, mutta toki juuri Kreikka on antanut vääriä tietoja omasta taloudestaan. Vaikka tämä oli esim. EU:ssa tiedossa jo 2004, mitään ei tehty, koska poliittinen projekti oli tehdä vain kaikista samanlaisia.

Ylisuuret finanssimarkkinat ovat samaan aikaan saaneet myös jatkuvasti enemmän valtaa. Ne pystyvät kaatamaan reaalitalouksia, vaikka vastoin uusklassista teoriaa niiden toiminnassa ei ole mitään järkeä. Markkinavoimat toimivat kuin sopulilauma tai heinäsirkkaparvi, joka etsii ruokaa ja tuhoaa pellon toisensa jälkeen tai heittäytyy laumana alas jyrkänteeltä.
Markkinat eivät hakeudu mihinkään tasapainoon, vaan kehittyvät vähitellen aina uuteen kriisiin, jolla on erittäin tuhoisia seurauksia juuri sille reaalitaloudelle. Reaalitalous tarvitsee rahoitusta ja siksi rahoitusmarkkinoita ja pankkeja ja vakuutusyhtiöitä tarvitaan, mutta ei missään nimessä tällaisessa täysin vapautetussa globaalikapitalistisessa muodossa.

Eurokriisi on osoitus markkinoiden ylisuuresta vallasta. Nyt kriisi on kuitenkin todellinen ja ainakin näennäisen demokraattiset maat ovat joutuneet markkinavoimien kuristusotteeseen korkoihin kohdistuvan spekulaation vuoksi. Tähän on ajateltu vastata panemalla peliin niin paljon valtioiden takaamaa rahaa, että markkinavoimat rauhoittuvat ja lopettavat maiden velkojen painostamisen. Keinot ovat kuitenkin huolestuttavat. Kun väliaikaisen rahoitusvälineen ERVV:n ajatellaan käyttävän “vivutusta” keinona saada tarpeeksi rahaa, niin eikö siitä silloin tule itsestäänkin osa ongelmaa?

Ainoa keino pysäyttää kriisin eteneminen kohti Euroopan todellista konkurssia tai toistuva uusiutuminen yhä pahempine reaalitalouden seurauksineen on puuttua sen syihin.  Attac on luetellut näitä keinoja:
- välitön ja kattava transaktiovero haitallisen spekulaation tekemiseksi kannattamattomaksi
- haitallisten spekulaatioinstrumenttien kieltäminen
- pankkeja ei saa päästää vastuusta, vaan niitä on tuettava osakkeita vastaan eli kansallistettava
- valtioiden menokurin sijasta on tuettava kestävää kasvua esim. palveluihin ja lähiruokaan ja jaettava varallisuutta tasaisemmin veropolitiikan avulla
- Euroopan keskuspankki on alistettava demokraattiselle vallalle.

EKP:n tämänhetkinen toiminta mahdollistaa demokratialle vihamieliset vaatimukset liittovaltiosta, jolloin talousalue olisi yhtenäinen. Sitä ei voi hyväksyä, sillä EU:lla ei ole minkäänlaisia demokraattisia rakenteita.

Suomen hallitus on edellyttänyt sijoittajavastuuta, vaikka tälläkin vastuulla on rajansa jotta sijoittajat eivät vetäydy koko Euroopasta tai koe konkurssiaaltoa ja aloita uutta lamaa, on kohtuullista, että ne menettävät myös osan saamisistaan. Uusimpaan koukkuun eduskunta on vastannut ehdottomalla kiellolla suostua talousratkaisuissa määräenemmistöpäätöksiin, koska se olisi Suomen perustuslain vastaista.

Joka tapauksessa elämme vaarallista aikaa, jossa toisella puolella väijyy superlama ja toisella täysin epädemokraattinen liittovaltio. Oikeistolaisella politiikalla tulemme ajautumaan jompaan kumpaan.

“Minulla ei ole ollut eläissäni mitään erityistä ja yleistä mielenkiintoa kaava-asioita ajatellen kaupunginvaltuutettuna ja maakuntahallituksen puheenjohtajana.”

Kun maakuntahallituksen ainoa merkittävä tehtävä on tehdä koko maakuntaa koskeva maakuntakaava, herää kysymys, miten siellä oikein sitten on asioita hoidettu.

2. Kunta- ja hallintoministeri Henna Virkkunen taas on samassa lehdessä (s. A11) sitä mieltä, että tarvitaan metropolitasoinen hallinto, mutta ei vaaleilla valittavaa, koska ei haluta uutta hallintotasoa kuntien ja valtion välille. Siis tarvitaan uusi hallintotaso mutta ei uutta hallintotasoa?

3. Ja kaiken kukkuraksi jo Kööpenhaminassa Pohjoismaiden neuvostossa Suomen etua raivoamisellaan vahingoittanut Alexander Stubb on kannattanut sitä, että kansalaisten sijasta valtaa käyttäisi Euroopassa pari luottoluokituslaitosta.

Onko pikkujoulut pidetty liian aikaisin? Mistä näitä kykypoliitikkoja oikein tulee?

Itse listalta kommentoin päätöstiedotteen jälkeen joitakin kohtia

Kommentit näkyvät tällä tavalla. 

Koko esityslista liitteineen löytyy tästä linkistä.

VIRASTOPÄÄLLIKKÖ/KSV 1 Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen sekä pöytäkirjan tarkastajien valinta ehdotuksen mukaan

2 Ilmoitusasiat ehdotuksen mukaan

3 Lautakunnan kokous 20.9.2011 päätettiin peruuttaa. Seuraava kokous pidetään 27.9.2011.

ASEMAKAAVAOSASTO 1 Lauttasaarenmäen alueen asuintontteja sekä katu- ja puistoaluetta koskeva rakennustapaohje ja julkisten ulkotilojen yleissuunnitelma

ehdotuksen mukaan

Tämä on aika kiva kaava, jolla Lauttasaarentien ja Länsiväylän välissä olevalle alueelle rakennetaan asuntoja kerrostaloihin ja kytkettyihin pientaloihin eli rivitaloihin. Rakennustapaohje on varsin yksityiskohtainen, mutta määrittää ikään kuin vähimmäistason, jonka saa ylittää. Paikasta järjestetään tontinluovotuskilpailu, jonka voittaja sitoutuu sitten järjestämään vielä arkkitehtuurikilpailun.

VIRASTOPÄÄLLIKKÖ/KSV 3 Townhouse Jätkäsaari -viitesuunnitelman tilaaminen

ehdotuksen mukaan

4 Koivusaaren viitesuunnitelman lisätyö

ehdotuksen mukaan

ASEMAKAAVAOSASTO 2 Lauttasaaren tontin 31112/10 asemakaavan muutosehdotus (nro 12064)

pöydälle

Tämä asuinkerrostalo jäi pyynnöstäni pöydälle. Kokoomuslaiset ehdottavat, että kaupunginvaltuuston hyväksymää periaatetta asuntojen keskipinta-alasta 75 m2 ei sovelleta tässä. Vihreät ja demarit tulevat kannattamaan kaupunginvaltuuston päätöstä (jota sovelletaan siis vain yksityisomistuksessa oleviin tontteihin, ei kaupungin omistuksessa oleviin). Jos se on alueen monipuolisuuden kannalta tarpeen, olen valmis äänestämään Kokoomuksen ja Rkp:n mukana tässä, vaikka tähänastisissa tapauksissa olemme aina äänestäneet punavihreässä rintamassa kaupunginvaltuuston päätöksen mukaisesti. Vasemmistoliiton edustaja on vaa’ankielenä, mutta pyysin virastoa selvittävän ympäröivän alueen asuntojen jakautumisen erikokoisiin asuntoihin ennen kuin voin tehdä päätöksen. Olemme lautakunnassakin todenneet, että kaavamainen 75 m2:n vaatiminen kaikkialla ei sekään ole ollut hyvä. Ideanahan on estää pelkkien pikkuasuntojen rakentaminen (rakennusliikkeet saavat niistä isoimmat voitot), mutta minusta asia on katsottava tilanteen mukaan. Kiinteistövirasto on valmistelemassa joustavampia periaatteita. Keskustelimme myös siitä, että Lauttasaaren Vattuniemeä on nyt tehty tontti tontilta ilman kunnollista kokonaistarkastelua, mikä ei ole ollut hyvä asia. Elinkeinojen jakautumisesta tehdään selvitystä, mutta se ei näihin jo hyväksyttyihin yksittäisiin tontteihin vaikuta.

3 Arabianranta, Berliininpiha, tonttien 23100/61 ja 74 asemakaavan muutosehdotuksesta tehdyt muistutukset ja annetut lausunnot (nro 12051)

ehdotuksen mukaan

4 Poikkeamishakemus (Viikki, Hernepellontie) Hyväksyttiin

ehdotuksen mukaan

5 Poikkeamishakemus (Taka-Töölö, Sibeliuksenkatu 14-16)

Hyväksyttiin ehdotuksen mukaan

LIIKENNESUUNNITTELUOSASTO 1 Lausunto kirjeestä, joka koskee Intiankadun liikennettä ja sen rakennuskannalle aiheuttamia vaurioita

ehdotuksen mukaan

Kirje oli vastaus kumpulalaisten huoleen taloihin (ja niiden asukkaisiin) kohdistuvasta tärinästä katutöyssyjen kohdalla. Erityisiä vaihtoehtoja asioiden korjaamiseksi ei oikein ole, sillä liikenne on raskasta ja meille todettiin muiden keinojen ovat kalliita ja tehottomia. Esimerkiksi kavennukset eivät juurikaan hidasta liikennettä, jos vastaantulijoita ei näy. Pyysin virastoa seuraamaan tilannetta kuitenkin tarkasti ja niin aiotaankin tehdä.

2 Vastine oikaisuvaatimukseen, joka koskee Karhusuontien pohjoispään liikennejärjestelyjä

ehdotuksen mukaan

3 Lausunto valtuustoaloitteesta, joka koskee Viikintien liikenneturvallisuuden parantamista

ehdotuksen mukaan

PUHEENJOHTAJA 1 Kaupunkisuunnitteluviraston viranhaltijoiden päätösten seuraaminen

ei käytetty otto-oikeutta

Tänään palasin kuitenkin hetkeksi juurilleni yliopiston sosiaalitieteiden pariin: kun sosiaalikeskus Sataman toimijat valtasivat Kalliossa sijaitsevan Franzenian, kävi ilmi että yliopisto on pitänyt sitä tyhjillään jo puolitoista vuotta, kun ei saa sitä myytyä. Samaan aikaan tilanpuutteen synnyttämä tilanne oli kärjistynyt lopullisesti sosiaalitieteiden laitoksella, jossa yhä kafkamaisemmaksi käyvä hallinto on alkanut vaatia apurahatutkijoilta vuokraa heidän käyttämistään työtiloista. Siis taho, joka saa heidän työnsä hedelmät kokonaan omaan piikkiinsä, vaikkei maksakaan heille yhtään mitään! Yliopiston ei tarvitse maksaa heille mitään palkkaa, ei järjestää työterveyshuoltoa, eikä mitään muutakaan, paitsi työpisteen ja mahdollisuuden käyttää tietokonetta ja printteriä. Tämä on riittänyt, koska he ovat saaneet kuitenkin toimia osana yliopistoa.

Vain muutamaa kuukautta aikaisemmin dekaani lupasi, etteivät tilojen jakamisperusteet tule muuttumaan entisestään ennen kuin säätiöt alkavat maksaa apurahan mukana myös tätä vuokraa. Näin ei ole käynyt kuin Eemil Aaltosen säätiön kanssa, mutta dekaani söi sanansa.

Jo pitkään yliopisto on väheksynyt apurahalla olevia tutkijoita, vaikka käytännössä kaikki joutuvat välillä apurahalle muiden rahoituskausien katketessa. Joista niistäkään yliopisto ei paljon maksa. Voi toki olla, että tarkoitus on vain päästä näistä ihmisistä eroon, koska heitä on vaikeampi kyykyttää kuin palkattua henkilökuntaa. Jos yliopisto pyrkii edelleen tekemään tiedettä, se olisi kuitenkin järjetöntä.

Päätimme siis mennä paikan päälle katsomaan, löytyikö sosiaalitieteilijöille tilaa vallatusta sosiaalitieteilijöiden talosta.

Saimme erinomaisesti mediatilaa jo ennen tempausta. Kirjoittamassamme tiedotteessa sanoimme valtaavamme Franzenian, ja se menikin melkein sellaisenaan läpi kaikkialla. Otsikko muutti jutut vielä raflaavammaksi, paitsi STT:n kautta muissa medioissa, varsinkin Ylellä. Tarkoituksemme oli toki vain mennä jo vallattuun taloon katsomaan paikkoja ja valtausta piti viivyttää sen aikaa, mutta kun valtaajat olivat ilmoittaneet lähtevänsä jo aikaisemmin, oletettiin meidän valtaavan paikka saman tien itsellemme, mikä takasikin suuren huomion. Franzenia oli erinomainen paikka sosiaalitieteisiin kietoutuvan upean historiansa ansiosta, ensin Yhteiskunnallisena korkeakouluna ja sitten sosiaalitieteiden laitosten talona.

Itse “valtaukseen” Yleisradio, MTV3 ja Nelonen lähettivät kaikki tv-kameransa paikalle. Yle teki haastatteluja myös radioon. HS käytti vain STT:n lyhyttä uutista.  Kuultuamme, että talossa ei ole enää muita valtaajia ja ovet ovat lukossa päätimme olla rikkomatta mitään. Ilmoitin jo etukäteen poliisille, että emme aio murtautua taloon, jotta eivät olisi järjestäneet mitään ylimitoitettua operaatiota. Moni paikalla olija olikin kuitenkin hieman pettynyt, ettemme nyt käyneet tosi toimiin. Ehkä ensi kerralla sitten. Teimme vielä pikaisesti jälkitiedotteen, joka löytyy uudelle liikkeellemme avaamastamme blogista.

On todella hienoa, että yliopistoväki alkaa herätä horroksestaan. Mielivaltainen hallintokuri on ajanut yliopiston jo erittäin vakavaan tilaan: Tieteentekijöiden liiton kyselyn mukaan jopa 70 % alle 50-vuotiaista tutkijoista harkitsee lähtemistä jonnekin muualle. Itsehän tein näin kuukausi sitten, ja varmasti yksi vaikeaan päätökseen vaikuttanut seikka oli jo silloin alkanut uhkailu vuokranmaksulla tai mahdollisesti jopa häädöllä. Yliopistossa tehdään yhdessä ponnistellen ja toisia auttaen tiedettä, jonka tulokset ovat täysin vapaasti muiden käytettävissä (kunhan kunnia toisten työstä annetaan heille lähdeviittausten avulla).  Tieteen teolle on täysin vastakkaista pyrkiä hinnoittelemaan jokaista tehtyä minuuttia sekuntia ja jokaista käytettyä viivoitinta. Vähän kehnommat olot on korvannut akateeminen vapaus, mutta nyt niitä kurjistetaan entisestään muun muassa uuden hallituksen toimesta (hallitusohjelmassa on 114 miljoonan €:n leikkaukset yliopistoihin ja Suomen Akatemiaan)

Samaan aikaan myös akateemista vapautta on jo pitkään korvattu todellisen tuottavuuden ja tehokkuuden tuhoavilla pakkokeinoilla – jonkin virkamiehen tai konsultin kehittelemän ”tuottavuuden” nimissä. Päättäjät ovat hyväksyneet kuvan, jonka mukaan tutkija ei tee mitään, ellei häntä pakoteta siihen. Ja näin lähteneet tuhoamaan mahdollisuuden luovuuteen. Se nimittäin on syntyy ilosta omaan työhön, ei pakottamalla ja alistamalla.

Mitään kovin yllättävää ei ole, ettei tästä tullut mitään. Alusta alkaen oli selvää, että Kokoomuksen rikkaita suosiva ja julkista sektoria entisestään kuristava linja on vihdoinkin joutunut myös Sdp:n ja Keskustan epäsuosioon. Ensin Perussuomalaisten piti rangaista niitä kunnolla vaaleissa. Se oli minusta pieni ihme, että “neuvottelut” kestivät näinkin pitkään, vaikka koko ajan tiedettiin, että vaalikampanjoissa oli keskeisiä ja keskenään aivan päinvastaisia linjauksia. Vasemmistoliiton reunaehdoissa on vaadittu tuloerojen kaventamista ja veropohjan laajentamista ja Kokoomus haluaa tietenkin entisestään pahentaa tuloeroja ja jatkaa valtion ja kuntien sekä sosiaalista turvallisuuden heikentämistä.

Nyt Kataisella alkaa olla kuitenkin musta pekka kädessään. Perussuomalaiset eivät ole  muuttaneet eurolinjaansa (kuten ei Vasemmistoliittokaan) ja Keskustan Kiviniemen puhetta voi tulkita sillä lailla, että Kokoomusjohtoinen hallitus oli juuri sitä, mikä ei nyt tule enää kuuloon:

Köyhän asia on ollut aina Keskustan toiminnan lähtökohta. Siinä emme saaneet viestiämme tarpeeksi esiin. Ja totta on, että keskustan pitää olla pienimmän puolella vieläkin väkevämmin. Se on näiden vaalien keskeinen opetus.

Yleisesti tuloerojen on todettu kasvaneen liian suuriksi, näin on puhunut neljä Kataisen sixpack-korttitalon kuudesta puolueesta sekä molemmat oppositioon ilmoittautuneet puolueet. Kok+Rkp ei ole mikään hallituspohja.

Kataisella ei ole edellytyksiä muodostaa hallitusta, koska kansalaiset eivät halua enää veronalennuksia keskituloisille ja rikkaille, julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan alasajoa ja yritysmaailmaa apinoivaa hölmöilyä julkisiin organisaatioihin. Ei lisää epävarmoja työsuhteita ja harmaan talouden ylläpitoa pääomanomistajien edun nimissä. Minusta esimerkiksi 100 euron korotus perusturvaan ei ole vielä alkuunkaan tarpeeksi. Pitää edetä lähemmäs Vasemmiston esittämää radikaalia uudistusta tulonjakoon, jossa päästäisiin köyhien syyllistämisestä, kyykyttämisestä ja elämän vaikeuttamisesta takaisin köyhyyden todelliseen poistamiseen.

Demokratia on voittanut, kun puolueet ajavat oikeasti niitä asioita, joista ovat vaaleissa puhuneet. Seuraava hallitustunnustelija saa luvan olla Urpilainen ja hallitus muodostettakoon sellaisista puolueista, jotka pääsevät kansalaisten ongelmien korjaamisesta asialliseen kompromissiin ja muodostavat joko enemmistön tai ainakin melkein puolet eduskunnasta.

• koska se olisi ollut henkilökohtaisen ajankäytön kannalta mahdotonta tai ainakin tuhoisaa
• koska poliittisen muutoksen aikaansaamiseksi on nyt ehdottomasti tärkeintä kehittää yhden puolueen järjestötoimintaa avoimemmaksi, demokraattisemmaksi ja vuorovaikutteisemmaksi
• koska perhe ja ystävät ovat kuitenkin asia, jota ei voi uhrata ja ehdokkaana olo olisi tarkoittanut 24/7 -puurtamista parin kuukauden ajan
• JA koska politiikkaa ei tehdä yksin, vaan puolueessani on monta ehdokasta, joiden kanssa jaamme lähes kaikki samat poliittiset tavoitteet ja pyrkimykset. Tuen ehdokkaita, jotka pyrkivät Suomen poliittisen kentän mullistamiseen päästämällä vasemmalta irti demokratian valtava voima, jolla toimimattomat valtajärjestelmät voidaan aina lopulta kaataa

Tulen varmasti olemaan ehdolla seuraavissa kunnallisvaaleissa, mutta nyt aletaan galluppien perusteella jo kerätä ensimmäisiä hedelmiä siitä työstä, jota Helsingin Vasemmiston sisällä olemme porukalla jo saaneet aikaan. Me olemme voittamassa nämä vaalit ainakin Helsingissä, ja nykyisen Paavo Arhinmäen lisäksi toiselle paikalle on saumoja useammalla ehdokkaalla. Kutkuttavinta on kuitenkin, että uusimman gallupin mukaan tuo toinen paikka olisi ehkä pois Kokoomukselta. Se olisi siis tuplavoitto!

Tässä suosituksiani Vasemmistoliiton listalta Helsingistä ja samalla myös Uudeltamaalta, koska moni läheiseni asuu siellä. Kenen tahansa näistä äänestäminen on poliittisesti suunnilleen sama kuin äänestäisit minua.

HELSINKI

Silvia Modig, nro 61 on työparini Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnassa, hän varsinainen jäsen, minä vara. Silvia on poliittisesti todella hyvä:

vuorenvarmasti kaikkien ihmisten tasa-arvon, toimivan ja järjellisen sosiaalipolitiikan, avoimen ja suoran demokratian sekä voimakkaasti ja radikaalisti ympäristön sekä toimivien ja viihtyisien asuinympäristöjen asialla. Maanläheinen ja sympaattinen, mutta myös erittäin hyvä vaikuttamaan lukemattomien verkostojensa kautta. Korjannut asuntopulaa niissä  luovemmissa tahoissa, kuten Oranssissa ja nykyisin Vaahteramäki ry:n puheenjohtaja. On aktiivinen Un Womenissa ja Yle:n toimittajana televisiossa sekä vahvasti sisällä kulttuuripiireissä.

Dan Koivulaakso, nro 57 on Vasemmistonuorten puheenjohtaja ja minulle erinomaisen mieluisa valinta oman pääsihteerikauteni päätteeksi. Tutustuin Daniin, kun hän teki töitä Vasemmistonuorten Palestiina-kehitysyhteistyöhankkeen koordinaattorina ja Vasemmistonuorissa hän pani heti tuulemaan saaden järjestölle paljon uutta näkyvyyttä ja meininkiä räväkällä toiminnalla todellisten muutosten puolesta. Hän on ideologisesti loistava poliittisen muutoksen esitaistelija, jonka energiaa ei voi kuin kadehtia. Johtuu kai urheilullisuudesta. Dan on poliitikoksi enemmän kuin sopiva, koska on yhtä aikaa radikaali, puhuu asioista niiden oikeilla nimillä ja ajaa röyhkeästi oikeita asioita tehden sen mitä siihen tarvitaan ja samaan aikaan yhteistyökykyinen, laajojen verkostojen kautta toimiva superaktiivi. Ei väitä että työntekijöiden ja työnantajien edut olisivat yhteiset (porvarihallitus sen on jälleen kerran todistanut), vaan ajaa perustuloa kaikille ja radikaaleja parannuksia työntekijöiden oikeuksiin ja sekä puhuu että toimii rasismia vastaan. Dan ymmärtää paljon jopa tulevaisuuden poliittisesta pääareenasta eli tietoon ja sen levittämiseen liittyvistä oikeuksista.

Heikki Patomäki, nro 63, on kansainvälisen politiikan professori ja globalisaatiota oikeasti ymmärtävä visionääri, joka aina muistaa ottaa esille paitsi nykytilanteen ongelmallisuuden, myös katseen tulevaisuuden: minkälaisen tulevaisuuden puolesta meidän tulee toimia. Heikki on argumentoinnissa parhaita joita olen nähnyt, ja uskomattoman tuottelias kirjoittaja, joka on kirjoittanut kansainvälisesti merkittävien tieteellisten globaalia demokratiaa kehittävien tekstiensä ohella mm. kirjoja uusliberalismista Suomessa sekä yliopiston ja tieteen alistamisesta markkinavoimien ja niitä epäonnistuneesti matkivien virkamiesten talutusnuoraan. Patomäki kykenee arvioimaan nykypolitiikkaa ja luomaan uutta sillä tavalla, että Suomen ymmärretään olevan osa EU:a ja globalisoitua markkinapaikkaa, eikä vain niiden tahdoton käskyläinen (kuten oikeisto mielellään kertoo vastuuta välttääkseen).

Hanna Mithiku, nro 60, on tuleva ääniharava, varsinainen politiikan luonnonlahjakkuus. Hän tuli ehdokkaaksi vasta loppumetreillä, kun minulle vinkattiin, että hän sai seurakuntavaaleissa suoranaisen äänivyöryn ja ajattelee ehdottomasti vasemmistolaisesti. Hanna sai Haagan seurakunnassa noin 350 ääntä, mikä oli viidenneksi eniten koko Helsingin kaikkien seurakuntien kaikista ehdokkaista (kussakin Helsingin 23 seurakunnassa äänestettiin sen seurakunnan omia ehdokkaita, ja listoilla oli eri puolilla kovia poliitikkoja aina kansanedustajia myöten). Syy menestykseen on alkanut valjeta: Hanna on hyväntuulinen, sympaattinen ja veitsenterävä, ulosanniltaan lähes täydellinen puhuja, joka saa ihmiset ymmärtämään ja luottamaan. Ja aatteiltaan istuu Vasemmistoliiton uuteen polveen kuin nenä päähän. Pääteemoja sosiaalisesti oikeudenmukaisempi tulonjakopolitiikka, tasa-arvoinen koulutuspolitiikka peruskoulusta yliopistoon sekä maahanmuuttajien aseman ja oikeuksien parantaminen. Lisäksi Hanna on maahanmuuttajaperheen lapsi, mikä osalle omista porukoistani on etu äänestyspäätöstä pohdittaessa.

Helsingissä on muitakin mielestäni aivan erinomaisia ehdokkaita, kuten

• Paavo Arhinmäki, nro 51 puolueen puheenjohtaja toivottavasti pitkään, sillä hän ihan todella takaa sen että muutos etenee; Suomen politiikan eliittiä jo nyt, vaikka syntynyt laillani vuonna -76.
• Katri Immonen, nro 56, nuori yliopistopolitiikan veteraani, liberaalin vasemmistolaisen siiven tekijä, joka ajaa estottomasti avoimen kaikkien sukupuolten tasa-arvoa ja mm. kaupunkitilan vapautta
• Joonas Leppänen, nro 58, demokratian asiantuntija ja oikeasti myös päätölsenteossa sitä edistävä filosofi
• Kirsi Pihlaja, nro 64, minua nuorempi perheenäiti perhepolitiikan etulinjassa, joka osaa myös argumentoida asiansa puolesta
• Martina Reuter, nro 66, pitkän linjan luotettava vasemmistolainen yliopistoihminen ja humanistinen filosofi, jonka kanssa käymme jo voiton puolelle etenevää kamppailua saadaksemme Vasemmistosta yhteisen tulevaisuuden liikkeen

Helsingin listalla muutkin ehdokkaat ovat toki erittäin hyviä!

UUSIMAA

Pia Lohikoski, nro 305, on puoluevaltuuston varapuheenjohtaja ja keravalainen kaupunginvaltuutettu. Pia on todellinen työmyyrä, joka ajaa globaalin vasemmiston vaatimia uudistuksia ja ihmisarvoista elämää kaikille, koska meillä on siihen todellakin varaa. Ja todennäköisesti saa niitä ahkeruutensa ansiosta myös läpi. Perhepolitiikan asiantuntija, antirasisti ja peruspalvelujen raudanluja puolustaja. Pia on pienen lapsen äiti, jonka poliittinen ura on lähdössä nousukiitoon, mistä olen todella iloinen.

Reko Ravela, nro 309 on työntekijöiden puolesta myös toimivan liikkeen kovapintaisinta kärkeä, joka ymmärtää myös teoreettisesti, mihin suuntaan maailmaa tulee viedä. Työntekijät saavat lisää vapautta ja oman osuutensa koko kakusta vain toimimalla suoraan. Reko on demokraattisen vallankumouksen tekijä JA teoreetikko. Hän on ammatiltaan postinjakaja ja aina organisoimassa työntekijöiden yhteistoimintaa.

Antero Eerola, nro 291, voi olla vaalien musta hevonen Uudellamaalla. Hän on se toimittaja, jonka aina niin demokraattinen Jyrki Katainen hoidatti ulos Yleisradiosta, kun Eerola oli Moskovan kirjeenvaihtajana kertonut tässä jutussa, että kokoomuslaisten Suomen ulkopolitiikan kärkinimien halventava kommentointi Venäjän suuntaan on herättänyt siellä hämmennystä. Eerolan keskeisiä teemoja on Suomessa nousevan rasismin avoin vastustaminen. Sellaisia kansanedustajia tarvitaan juuri nyt. Erittäin kirjoitus- ja puhetaitoisena ja toimittajana politiikan jo erinomaisesti tuntevana Antero osaa myös oikeasti vaikuttaa asioihin.

Jussi Saramo, nro 310, oli pomoni, kun olin Vasemmistonuorissa ja aina lukiessamme toistemme kolumneja ja muita tekstejä havaitsimme yleensä olevamme asioista niin samaa mieltä, että piti oikein kehua. Jussi on poliitikkona jo kokenut Vantaan kaupunginvaltuutettu ja ajaa asioita tehokkaasti läpi kasvattaen samalla myös omaa kannatustaan. Jussin tultua Vasemmistoliiton poliittiseksi sihteeriksi ovat tehokkaat ja hyvät kannanotot alkaneet mennä läpi. Jussi on oikein sopiva kansanedustajaksi.

Ymmärrän hyvin maali-iskun tekijöiden turhautumisen viranomaisten avoimeen rasismiin, jota poliitikkojen enemmistö ei halua vastustaa. Sen sijaan Kokoomus ja Perussuomalaiset ovat pyrkineet edistämään rasismia yhteen etniseen ryhmään kohdistetulla kerjäämiskieltoaloitteellaan ja jatkuvilla muukalaisvastaisilla ja asiavirheitä vilisevillä puheillaan.

Vasile Tomoiag (cc) 2009

Sosiaaliviraston johtava sosiaalityöntekijä ja “romaniasiantuntijaksikin” nimitetty Jarmo Räihä sanoo maali-iskun olevan ilkivaltaa, mutta hänen ja kaupungin toimintaa romaneja kohtaan minä nimittäisin väkivallaksi. Räihä on sanonut monesti julkisuudessa, että romanien on lähdettävä maasta (vastoin lakia ja EU-säännöksiä) ja ollut osavastuussa lukuisten Helsingin viranomaisten suorittamista savustusoperaatioista toimiessaan ylipormestari Jussi Pajusen nimittämässä romanivastaisessa työryhmässä.

Pajunen asetti työryhmän ratkomaan “kerjäläiskysymystä” eli muutaman kymmenen Euroopan köyhimpään ja syrjityimpään vähemmistöön kuuluvan ihmisen ongelmallista asemaa lakien ja säädösten ja turvaverkkojen ulkopuolella. Pajunen otti työryhmään muun muassa poliisin ja turvallisuus- ja valmiusosaston edustajia ja jätti esimerkiksi asiasta oikeasti jotain tietävät kansalaisjärjestöt kokonaan ulkopuolelle, romaneista itsestään puhumattakaan. Mitään järjellistä vaihtoehtoa puretuille leireille ei ole työryhmä ja Helsingin kaupunki yrittänytkään miettiä missään vaiheessa, koska kaupungin pormestarin ja hänen ryhmänsä enemmistön ainoa todellinen tavoite on koko ajan ollut vain päästä eroon ikävän näköisistä köyhistä ulkomaalaisista. Vaikka Pajunen on väittänyt välillä päinvastaistakin, romanien elämää on pyritty auttamisen sijasta jatkuvasti vaikeuttamaan erilaisilla häätö- ja lasten huostaanottouhkauksilla, joita on myös toteutettu. Tähän toimintaan Pajunen on haaskannut kaupungin rahaa satoja tuhansia, mukaan lukien käräjilläkin selvitellyt kilpailuttamattomat ylihintaiset hankkeet ja majoitukset Diakonissalaitokselta eli sosiaalijohtaja Voutilaisen vanhalta työnantajalta. Myöskään häätöoperaatiot eivät ole ilmaisia.

Toissapäivänä yhden romaninaisen kimppuun käytiin kadulla ilman syytä. Keskustelupalstoilla velloo sairaalloinen keskustelu, jossa kiusaajat sankoin joukoin levittelevät ja vahvistavat vihaa tihkuvia harhaluulojaan. Fasistista ilmapiiriä, jossa vääränlaiset ihmiset voidaan siivota pois, näyttävät kannattavan ne jotka ovat äänessä, ja loput nyökyttelevät lammasmaisesti ilmeisesti koska pelkäävät olla eri mieltä.

Poliitikoista kokoomuslaiset, rkpläiset, keskustalaiset ja osa demareista ovat  jatkuvasti aktiivisesti kieltäytyneet ottamasta asiasta vastuuta. Helsingissä viranomaiset ovat rikkoneet asumuksia ja lähettäneet ihmisiä pakkaseen ja toisten viranomaisten niskoille sekä maksaneet lentoja takaisin Romaniaan. Tämä ei tapahdu 30-luvulla vaan tässä ja nyt.

Samalla korkeat virkamiehet käytännössä julkisesti tukevat rasistista keskustelua, jossa romaneja panetellaan ja solvataan kuin missäkin vakavammassa yläasteen kiusaamisepisodissa. Romanit on joko jätettävä rauhaan tai sitten tarjottava jokin muu vaihtoehto kuin pakkaseen ajaminen.

Suomi korjasi aikanaan maata kiertävien Suomen romanien tilanteen järjestämällä heille asumisolot kuntoon ja koulutusta. Nyt Pajusen luokkasotaa käydään 1800-luvun ihmisvihamielisellä linjalla: rikkaat suomalaiset kepittävät muutamaa kymmentä köyhää romania käyttäen apunaan erilaisia säädöksiä. Tämä on ikäänkuin koulukiusaamistilanne koko yhteiskunnan mittakaavassa. Ja suuri yleisö seisoo vieressä ja taputtaa.

Miksi pelastuslaitos käyttää kiireellisesti resurssejaan pariin hassuun asuntovaunuun, vaikka paloturvallisuuspuutteita on muuallakin? Sosiaalivirasto ei todellakaan selviä kaikista tehtävistään kunnialla, mutta voimavaroja uhrataan koko ajan ihmisiin, jotka eivät ole pyytäneet sosiaaliviraston apua eivätkä sitä kiireellisesti tarvitse.

Milloin demarit suostuvat tulemaan Vasemmistoliiton ja Vihreiden kanssa enemmistöön ja pakottamaan virkamiehet tekemään asiassa jotain järkevää kalliin ja epäinhimillisen pompottelun sijaan? Onko “oikeudenmukaisuus” köyhien kyykyttämistä? Edistääkö Rkp vähemmistöjen oikeuksia vai ainoastaan suomenruotsalaisten saavutettuja etuja?

Viha tuottaa muissakin ihmisissä vihaa, minkä maali-isku osaltaan osoittaa.