a) se on loukkaavaa: Vasemmistoliitolla on demokratiassa oikeus asettaa oma ehdokkaansa niin halutessaan, ja sillä on sitä paitsi Vihreitä suurempi kannatus

b) monet vasemmistolaiset eivät missään tapauksessa kuitenkaan äänestäisi Haavistoa, joten kuvio on mahdoton.

Ensinnäkin Vasemmistoliitto päätti jo puoli vuotta sitten, että puolue asettaa ehdokkaan joka tapauksessa. Viimeistään siinä vaiheessa kun Vihreät ja Sdp olivat valinneet omat presidenttiehdokkaansa, oli selvää, ettei Vasemmistoliiton väkeä kiinnosta tukea kumpaakaan näistä. Lipposen uusliberalistinen, ympäristönvastainen politiikka sekä liittovaltiointoilu ja Haaviston epäpasifistiset lausunnot Natosta ja Osama bin Ladenin murhasta, ja yritys käyttää alipalkattua harjoittelijaa korostivat vasemmistolaisille sitä, että tällä kertaa yksikään muu ehdokas ei edusta riittävästi Vasemmistoliiton arvoja. Tuntuukin suorastaan demokraattisten oikeuksien halveksunnalta, että tullaan kertomaan Suomen viidenneksi suurimmalle ja ainoalle eduskunnassa olevalle vasemmistopuolueelle, ettei se saisi asettaa omaa ehdokasta presidentinvaaleihin, joissa kuitenkin myös oikeasti keskustellaan politiikasta – oikeiston ja vasemmiston välillä. Paavo Arhinmäki on ainakin minulle ilmiselvästi näiden vaalien ainoa vasemmistolainen ehdokas, jolle Suomen kohtuuttomat tuloerot ja tarpeeton köyhdyttäminen ovat yhteiskunnan keskeisin ongelma ja jolle Suomen osallistuminen sotiin ja militaristiseen yhteistoimintaan taloudellisten etujen vuoksi ei ole neuvottelukysymys tai toisina aikoina oikeastaan ihan ok. Jos Vasemmistoliitolla ei olisi ehdokasta, en tiedä, äänestäisinkö, sillä jälkimmäinen on kaikkein suurin presidentin vallassa oleva asia. Muistuttaisin myös entä jos -ajattelijoita, että jos Arhinmäki ei olisi suostunut, meillä olisi kyllä joku toinen ehdokas – joka ajaisi samoja arvoja.

Sitten taktikointiin itse äänestämisessä, josta on nyt tullut Haaviston tukijoukon tehokas mutta harhainen pääargumentti. Tämä on onnetonta kahdesta syystä. Ensinnäkin demokratia ei toteudu, jos äänestäjät sekoilevat kollektiivisesti, kun kukin luulee äänestävänsä taktisesti oikein – tietämättä miten muut toimivat. Demokratiassa selvitetään ihan todellisia poliittisia mielipiteitä ja niiden kannatusta äänestäjien keskuudessa. Jos kaikki äänestävätkin oman kantansa sijasta jotakin arvailemalla muiden kantoja, kansan mielipide ei käy tuloksesta edes selville, puhumattakaan että se voisi toteutua. Lisäksi taktikoimalla ajaudutaan konservatiivisuuteen, kun kaikki etsivät mahdollisimman hajuttoman, mauttoman ja värittömän ehdokkaan, jota kuvittelevat muidenkin äänestävän. Taktikointi on tällä perusteella itsensä huijaamista.

Mutta sitten vielä pahempi ongelma: taktikointi on sekoilua, koska gallupit eivät kerro alkuunkaan, kuinka näissä vaaleissa tulee käymään. Jos antaa äänensä parhaan sijasta mielestään toiseksi tai kolmanneksi parhaalle ehdokkaalle, saattaakin pilata juuri sen parhaan ehdokkaansa pääsyn toiselle kierrokselle! Niinistön takana neljä ehdokasta on niin tasoissa. Kun he uusimman gallupin mukaan ovat 13 ja 7 prosentin välillä (ehdokkaansa gallupissa tietävistä 11% –> 6 %) ja virhemarginaali on jopa 3,4 %, ei voi todellisuudessa ja tilastotieteen mukaan sanoa, kuka heistä on toisena edes tällä hetkellä – puhumattakaan itse vaalipäivästä. Lehdet johtavat raflaavilla otsikoillaan ihmisiä tässäkin asiassa harhaan. (Toki monen gallupin antama samanlainen suunta tukee niistä saatavaa käsitystä, mutta tuhat ihmistä ei nyt vain tilastotieteen perusteella pysty antamaan luotettavaa kuvaa siitä, mikä näin lähekkäin olevien järjestys on.) Mutta varsinkin ennen vaalipäivää voi vielä tapahtua mitä tahansa.

Vaalien alla tapahtuu usein vielä suuriakin liikkeitä, joita ei voi ennakoida. Tällä hetkellä kannastaan epävarmojen määrä on noussut viikon takaisesta. Tämän kyselyn mukaan 16 % ei vastannut mitään, mutta keskiviikkona kuulin suoraan tutkimuslaitoksista, että viikossa kannastaan epävarmojen määrä on noussut 15 %:sta 30 %:iin. Samaan aikaan viimeisenä aloittaneen Arhinmäen kannatus näyttää olevan nousussa (Vaikkakin myös tämä muutos mahtuu virhemarginaalin sisään…), mikä antaa edelleen esimerkiksi Arhinmäelle erinomaiset mahdollisuudet nousta vaaleissa aina kakkoseksi saakka.

Kaiken lisäksi tulos on aina gallup-kyselyissä erilainen kuin sitten viimeisen kampanjaviikon jälkeen piirrettäessä numero lappuun yksin kopissa. Juuri Vihreäthän ovat kaiken lisäksi tunnetusti saaneet vaaleissa huonomman tuloksen kuin gallupeissa. Tämän perusteella juuri taktikoijan olisi suorastaan hullua loikata Haaviston kelkkaan, jos pitää jotakuta muuta ehdokasta Haavistoa parempana.)

Myöskään siksi ei ole järkeä yrittää taktikoida Haavistoa toiselle kierrokselle, että gallupeista voi päätellä, että kenelläkään ehdokkaalla ei näytä tällä hetkellä olevan mahdollisuuksia Niinistöä vastaan. Ei siis ole mitään mieltä koettaa saada toiselle kierrokselle omasta mielestä parasta huonompi ehdokas, jos haluaa äänellään vaikuttaa.

Arhinmäki ainakin haastaisi Niinistön paljon tehokkaammin toisen kierroksen väittelyissä, koska hän edustaa mielestäni selkeämmin tasa-arvoa, sodanvastaisuutta ja ympäristöä, jotka eivät Niinistöä kiinnosta.

Arhinmäeltä Haavistolle loikkaava taktikoija voi siis aiheuttaa omalle poliittiselle kannalleen kaksinkertaista vahinkoa: ensin menee väärä ehdokas toiselle kierrokselle ja sitten hän häviää siellä raskaammin kuin oikea ehdokas olisi hävinnyt.

On surkeaa, että Arhinmäen kannattajat ovat joutuneet tuhlaamaan energiaansa sosiaalisessa mediassa puolustautumiseen Haaviston eli lähimmän ehdokkaan tukijoukkojen harhaanjohtavalta ja välillä demokratiaa vähättelevältä kampanjoinnilta – heidän itsensäkin mielestään toiseksi parasta ehdokasta vastaan. Myösk Haaviston kampanja lienee kärsinyt siitä, että meidät on pakotettu yhä uudelleen perustelemaan, miksi Haavisto ei ole meille riittävän hyvä ehdokas. Sen sijaan punavihreiden aktiivien tulisi tehdä yhteistyötä – toistemme demokraattisia oikeuksia ja mielipiteitä kunnioittaen – esim. Lipposen, Niinistön ja Soinin äänestäjien päiden kääntämiseksi.

Jotain spekulaatio kuitenkin tuottaa: sen harjoittajat saavat pieniä siivuja mielipuolisen suuruisesta kaupankäynnistään. Koska heidän liikuttelemansa virtuaaliset rahamäärät ovat niin suuria, pienetkin prosentit siitä tekevät heistä multimiljonäärejä. Harjoittajalleen tuottoisaan spekulaatioon on sidottu yhä lisää rahastoja, säätiöitä, valtionlaitoksia ja tavallisia kansalaisia sekä muun muassa meidän eläkkeitämme. Iso osa “tuotoista” tehdään tällä hetkellä kapitalistisesti tyhjästä pelaamalla markkinoilla rahapelejä. Mutta koska osa voitoista realisoidaan rahaksi, se pitää huomioida todellisessa aineellisessa tulonjaossa. Sieltä se otetaan pois.

Euroopassa luotiin yhteisvaluutta euro, joka on ennen kaikkea poliittinen projekti. Vaikka mailla oli ja on edelleenkin hyvin erilaiset taloudet, kuviteltiin, että liittämällä ne samaan valuuttaan ne voidaan pakottaa samanlaisiksi. Jotenkin luonteenomaista erityisesti uusklassisen taloustieteen soveltamiselle käytäntöön on yrittää pakottaa todellisuus väkisin vastaamaan epätodelliseen teoriaan. Tätä on Suomessa muun muassa hankintalaki, julkisen sektorin kilpailuttaminen, valtion laitosten yhdenmukaisin “mittarein” toimivat palkkausjärjestelmät, vapaus valita mihin sairaalaan menet kun jalka on poikki jne.

Mutta euromaatkaan eivät teoriasta huolimatta ole muuttuneet samanlaisiksi, koska niillä jokaisella on oma talouspolitiikka ja erillinen vienti ja tuonti. Suomen ja Saksan harjoittama ylijäämäinen politiikka on Euroopan oloissa tarkoittanut sitä, että niiden kauppakumppanit euron sisällä herkästi joutuvat alijäämäisiksi. Sitä on sitten paikattu velalla. Velkakriisimaiden velkaantuminen on tapahtunut aika eri syistä eri maissa, mutta toki juuri Kreikka on antanut vääriä tietoja omasta taloudestaan. Vaikka tämä oli esim. EU:ssa tiedossa jo 2004, mitään ei tehty, koska poliittinen projekti oli tehdä vain kaikista samanlaisia.

Ylisuuret finanssimarkkinat ovat samaan aikaan saaneet myös jatkuvasti enemmän valtaa. Ne pystyvät kaatamaan reaalitalouksia, vaikka vastoin uusklassista teoriaa niiden toiminnassa ei ole mitään järkeä. Markkinavoimat toimivat kuin sopulilauma tai heinäsirkkaparvi, joka etsii ruokaa ja tuhoaa pellon toisensa jälkeen tai heittäytyy laumana alas jyrkänteeltä.
Markkinat eivät hakeudu mihinkään tasapainoon, vaan kehittyvät vähitellen aina uuteen kriisiin, jolla on erittäin tuhoisia seurauksia juuri sille reaalitaloudelle. Reaalitalous tarvitsee rahoitusta ja siksi rahoitusmarkkinoita ja pankkeja ja vakuutusyhtiöitä tarvitaan, mutta ei missään nimessä tällaisessa täysin vapautetussa globaalikapitalistisessa muodossa.

Eurokriisi on osoitus markkinoiden ylisuuresta vallasta. Nyt kriisi on kuitenkin todellinen ja ainakin näennäisen demokraattiset maat ovat joutuneet markkinavoimien kuristusotteeseen korkoihin kohdistuvan spekulaation vuoksi. Tähän on ajateltu vastata panemalla peliin niin paljon valtioiden takaamaa rahaa, että markkinavoimat rauhoittuvat ja lopettavat maiden velkojen painostamisen. Keinot ovat kuitenkin huolestuttavat. Kun väliaikaisen rahoitusvälineen ERVV:n ajatellaan käyttävän “vivutusta” keinona saada tarpeeksi rahaa, niin eikö siitä silloin tule itsestäänkin osa ongelmaa?

Ainoa keino pysäyttää kriisin eteneminen kohti Euroopan todellista konkurssia tai toistuva uusiutuminen yhä pahempine reaalitalouden seurauksineen on puuttua sen syihin.  Attac on luetellut näitä keinoja:
- välitön ja kattava transaktiovero haitallisen spekulaation tekemiseksi kannattamattomaksi
- haitallisten spekulaatioinstrumenttien kieltäminen
- pankkeja ei saa päästää vastuusta, vaan niitä on tuettava osakkeita vastaan eli kansallistettava
- valtioiden menokurin sijasta on tuettava kestävää kasvua esim. palveluihin ja lähiruokaan ja jaettava varallisuutta tasaisemmin veropolitiikan avulla
- Euroopan keskuspankki on alistettava demokraattiselle vallalle.

EKP:n tämänhetkinen toiminta mahdollistaa demokratialle vihamieliset vaatimukset liittovaltiosta, jolloin talousalue olisi yhtenäinen. Sitä ei voi hyväksyä, sillä EU:lla ei ole minkäänlaisia demokraattisia rakenteita.

Suomen hallitus on edellyttänyt sijoittajavastuuta, vaikka tälläkin vastuulla on rajansa jotta sijoittajat eivät vetäydy koko Euroopasta tai koe konkurssiaaltoa ja aloita uutta lamaa, on kohtuullista, että ne menettävät myös osan saamisistaan. Uusimpaan koukkuun eduskunta on vastannut ehdottomalla kiellolla suostua talousratkaisuissa määräenemmistöpäätöksiin, koska se olisi Suomen perustuslain vastaista.

Joka tapauksessa elämme vaarallista aikaa, jossa toisella puolella väijyy superlama ja toisella täysin epädemokraattinen liittovaltio. Oikeistolaisella politiikalla tulemme ajautumaan jompaan kumpaan.

“Minulla ei ole ollut eläissäni mitään erityistä ja yleistä mielenkiintoa kaava-asioita ajatellen kaupunginvaltuutettuna ja maakuntahallituksen puheenjohtajana.”

Kun maakuntahallituksen ainoa merkittävä tehtävä on tehdä koko maakuntaa koskeva maakuntakaava, herää kysymys, miten siellä oikein sitten on asioita hoidettu.

2. Kunta- ja hallintoministeri Henna Virkkunen taas on samassa lehdessä (s. A11) sitä mieltä, että tarvitaan metropolitasoinen hallinto, mutta ei vaaleilla valittavaa, koska ei haluta uutta hallintotasoa kuntien ja valtion välille. Siis tarvitaan uusi hallintotaso mutta ei uutta hallintotasoa?

3. Ja kaiken kukkuraksi jo Kööpenhaminassa Pohjoismaiden neuvostossa Suomen etua raivoamisellaan vahingoittanut Alexander Stubb on kannattanut sitä, että kansalaisten sijasta valtaa käyttäisi Euroopassa pari luottoluokituslaitosta.

Onko pikkujoulut pidetty liian aikaisin? Mistä näitä kykypoliitikkoja oikein tulee?

Mitään kovin yllättävää ei ole, ettei tästä tullut mitään. Alusta alkaen oli selvää, että Kokoomuksen rikkaita suosiva ja julkista sektoria entisestään kuristava linja on vihdoinkin joutunut myös Sdp:n ja Keskustan epäsuosioon. Ensin Perussuomalaisten piti rangaista niitä kunnolla vaaleissa. Se oli minusta pieni ihme, että “neuvottelut” kestivät näinkin pitkään, vaikka koko ajan tiedettiin, että vaalikampanjoissa oli keskeisiä ja keskenään aivan päinvastaisia linjauksia. Vasemmistoliiton reunaehdoissa on vaadittu tuloerojen kaventamista ja veropohjan laajentamista ja Kokoomus haluaa tietenkin entisestään pahentaa tuloeroja ja jatkaa valtion ja kuntien sekä sosiaalista turvallisuuden heikentämistä.

Nyt Kataisella alkaa olla kuitenkin musta pekka kädessään. Perussuomalaiset eivät ole  muuttaneet eurolinjaansa (kuten ei Vasemmistoliittokaan) ja Keskustan Kiviniemen puhetta voi tulkita sillä lailla, että Kokoomusjohtoinen hallitus oli juuri sitä, mikä ei nyt tule enää kuuloon:

Köyhän asia on ollut aina Keskustan toiminnan lähtökohta. Siinä emme saaneet viestiämme tarpeeksi esiin. Ja totta on, että keskustan pitää olla pienimmän puolella vieläkin väkevämmin. Se on näiden vaalien keskeinen opetus.

Yleisesti tuloerojen on todettu kasvaneen liian suuriksi, näin on puhunut neljä Kataisen sixpack-korttitalon kuudesta puolueesta sekä molemmat oppositioon ilmoittautuneet puolueet. Kok+Rkp ei ole mikään hallituspohja.

Kataisella ei ole edellytyksiä muodostaa hallitusta, koska kansalaiset eivät halua enää veronalennuksia keskituloisille ja rikkaille, julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan alasajoa ja yritysmaailmaa apinoivaa hölmöilyä julkisiin organisaatioihin. Ei lisää epävarmoja työsuhteita ja harmaan talouden ylläpitoa pääomanomistajien edun nimissä. Minusta esimerkiksi 100 euron korotus perusturvaan ei ole vielä alkuunkaan tarpeeksi. Pitää edetä lähemmäs Vasemmiston esittämää radikaalia uudistusta tulonjakoon, jossa päästäisiin köyhien syyllistämisestä, kyykyttämisestä ja elämän vaikeuttamisesta takaisin köyhyyden todelliseen poistamiseen.

Demokratia on voittanut, kun puolueet ajavat oikeasti niitä asioita, joista ovat vaaleissa puhuneet. Seuraava hallitustunnustelija saa luvan olla Urpilainen ja hallitus muodostettakoon sellaisista puolueista, jotka pääsevät kansalaisten ongelmien korjaamisesta asialliseen kompromissiin ja muodostavat joko enemmistön tai ainakin melkein puolet eduskunnasta.

Alla on tiedotteemme. Mediaosumia meille tulikin sitten roppakaupalla.

Helsingin Sanomat
Kansan Uutiset
Nelosen uutiset
Iltalehti
MTV3

Helsingin Vasemmistoliitto: Eduskunta yrittää rajoittaa mielipiteenilmaisun vapautta ja yksityistää Suomen tärkeimmän julkisen tilan.
Helsingin Vasemmistoliitto vastustaa tiukasti sitä, että eduskunta vuokraisi kaupungilta edessään olevan katualueen. Eduskunnan ainoana tavoitteena näyttää olevan kansalaisten kokoontumisvapauden rajoittaminen. Kokoontumisvapaus on kansalaisten perustuslaillinen oikeus ja demokratian perimmäinen kulmakivi. Eduskuntatalon edusta puolestaan on koko maan merkittävin ja suosituin mielenosoituspaikka. Eduskunnan hallintojohtaja on vedonnut ”turvallisuus- ja järjestysnäkökohtien selkeyttämiseen”, mutta ilmeisesti syynä viime vuonna järjestetty poikkeuksellinen asuntovaunumielenosoitus, joka kesti useamman viikon. Käytännössä eduskunta yrittää saada mahdollisuuden estää kansanedustajia häiritsevät mielenosoitukset.

”Eduskunnan kanslian motiivi on käsittämätön. Jos vallanpitäjät pitävät mielenosoitusta häiritsevänä, se on luultavasti onnistunut, mutta täällä aletaankin keksiä hallinnollisia tekosyitä julkisen tilan saamiselle vallanpitäjien haltuun.”, sanoo Helsingin Vasemmistoliiton puheenjohtaja ja julkisen kaupunkitilan tutkija Sampo Villanen. ”Suorastaan puistattavaa on, että kaikista paikoista tällainen aloite tulee juuri eduskunnasta.”

Helsingin Vasemmistoliitto kiinnittää huomiota myös siihen, että käytännössä järjestely tarkoittaisi katualueen yksityistämistä. Kun kyseessä on koko maan tärkein ja suosituin mielenosoituspaikka ja siksi kaikkein keskeisin julkinen kaupunkitila, tällainen ei saa puoluejärjestön mielestä toteutua.

Mikäli asia ei ratkea muuten, Helsingin Vasemmistoliitto ilmoittaa tekevänsä siitä kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Lisätiedot:
Sampo Villanen
pj, Helsingin Vasemmistoliitto

Vasemmistoliitto käännekohdassa

Tuleva puoluekokous on Vasemmistoliitolle kriittinen. Puolueen pitkäaikainen laskusuhdanne voidaan joko kääntää nyt tai jatkaa kohti puolueen poiskuihtumista. Se on edessä, jos puolue ei ala aidosti toimia yhdessä kansalaisten kanssa. Kärjistäen: on valittava, kerrommeko kaikkitietävinä päättäjinä ihmisille, mikä heille on parasta vai toimimmeko yhdessä heidän kanssaan asioiden ajamiseksi. Joko teemme politiikkaa ihmisten puolesta tai ihmisten kanssa. Jäsenistö johtaa puoluetta. Otamme ihmisiltä aloitteita, viemme niitä eteenpäin ja kerromme tehokkaasti takaisin, mitä saavutimme. Pohdimme yhdessä jäsenten ja potentiaalisten äänestäjien kanssa keinoja, kuinka saavutamme enemmän. Kokoomus on tehnyt näennäisesti näin, mutta myös tämän operaation poliittinen tarkoitus on tietenkin vain omistajien edun ajaminen.

Puoluepolitiikka ja edustuksellinen demokatia ovat tällä hetkellä kriisissä. Eduskunta ei ole enää itsenäinen päättävä elin, vaan sen toiminnasta päättävät liikemiesten rahoittamat parin oikeistopuolueen johtajat. Keskittynyt lehdistö ei pyri eikä kykene valvomaan valtaa. Samaan aikaan vihreä liike on lässähtänyt oikeiston kylkeen. Erittäin monet yltiökapitalismiin kriittisesti suhtautuvat äänestäjät katselevat ympärilleen. Valitettavan suuri osa heistä on löytänyt vastakaikua ainoastaan Perussuomalaisten epä-älyllisestä vedätyksestä, jolle rasismi ei ole ongelma. Vasemmistoliitto ei ole vielä onnistunut lainkaan realisoimaan tätä kurjaa, mutta erinomaisen mahdollisuuden tarjoavaa tilannetta, minkä jälleen uusi mielipidemittaus osoittaa (HS-Gallup 9.6.). Keski-Suomen Vasemmistonuorten Ville-Veikko Pulkka toi esille myös nuorten huolen puolueen etäisyydestä (KU 7.6.).

Puolueen on minusta kyettävä näyttämään ulospäin kertarysäyksellä, että se ei enää kuulu muiden puolueiden luomaan kartelliin, joka näyttäytyy monien kansalaisten silmissä aivan oikein korruptoituneena oman edun tavoitteluna. Se tarkoittaa, että on alettava toimia kuin vasemmistolainen kansanliike.

Siksi puoluekokous on tärkeä. Puolueen toimintakulttuurin on muututtava nykyisestä keskusjohtoisesta ja saavutettuja asemia puolustelevasta hienosäädöstä jäsenlähtöiseksi ja täysin avoimeen keskusteluun pyrkiväksi parannusten eteenpäinviemiseksi. Paavo Arhinmäen nousu puheenjohtajaksi saakka on perustunut aitoon ihmisten kanssa tekemiseen, mutta koko puolue ei tähän vieläkään mielestäni riittävästi kykene. Juhlavat ja kalliit suurkokoukset vajavaisella päätösvallalla, joista jäsenille tulee puutteellisesti tietoa, on korvattava tiedonkulun verkostolla, jossa paikallisjärjestöjen toiminta, jäsenten toimintaryhmät ja yhteistyöprojektit saadaan keskuselinten kautta nopeasti kaikkien tietoisuuteen. Ja jossa johdon kannanotot perustuvat jäsenistöstä ja ajassa kiinni olevista kansalaisliikkeistä löytyvään tietoon ja asiantuntemukseen muutaman vakionaaman sijasta. Ei riitä että yritämme päästä Yleisradion porvariseulan läpi; meidän on oltava kaikkialla. Puolue koostuu jäsenistään. Jotta nykyisestä ikävästä alakynnestä noustaan, jäsenistö on saatava liikkelle ja kasvuun. Se tarkoittaa aitoja vaikutusmahdollisuuksia ja avointa poliittista toimintaa; maksimaalista demokratiaa. Ja ennen kaikkea avointa ja energistä suhdetta myös puolueen ulkopuolisiin kiinnostuneisiin.

Tulen esittämään puoluekokouksessa tavoiteohjelmaan suoran demokratian keinoja Vasemmistoliiton poliittiseksi tavoitteeksi ja tulen kannattamaan Reko Ravelan valintaa puoluesihteeriksi. Ravela ajaa puolueen toimintatapojen remonttia takaisin kansanliikkeeksi mielestäni sellaisella reippaalla otteella, jota nyt vaaditaan.

Sampo Villanen

Helsingin Vasemmistoliiton puheenjohtaja

Aivan tuoreet paljastukset Suomen turkistarhoilla ovat valitettavasti todellisuutta myös tehotuotettujen ruokaeläinten kohdalla, minkä sikatehdas-kampanja on osoittanut. (Heikkohermoiset, surffatkaa varoen). Käytyäni Leipzigissa Euroopan maattomien ystävien tapaamisessa, jossa oli paikalla myös useita Brasilian MST:n edustajia, olen yhä vakuuttuneempi siitä, että meidän on toimittava laajalla rintamalla yhdessä maailmanlaajuisesti nykyisen itsetuhoisen tuotantojärjestelmän muuttamiseksi. MST puhuu erilaisista maatalousmalleista: toisesta joka perustuu suuryritysten dominoimaan, harvoja suuromistajia hyödyttävään bisnekseen ja globaalille ja paikalliselle ympäristölle sekä viljelyaittojen väestöille tuhoisaan vientituotantoon; ja toisesta joka perustuu pienviljelyyn, ekologisesti kestäviin menetelmiin ja kasvinjalostukseen sekä ruokaomavaraisuuteen.

Tutustuessani Reiluun kauppaan ja niihin hirveyksiin joita sillä yritetään korjata, samoin kuin nyt esimerkiksi Brasilian maakamppailuihin, olen havainnut että talousglobalistit eivät ole koskaan aidosti välittäneet siitä, mitä kaiken kaupallistaminen ja alistaminen suurpääomalle tekee todellisille ihmisille. He näkevät ihmisen jonakin tulevaisuudessa olevana, äärimmäisen yksinkertaistettuna käsitteenä, jonka ei esimerkiksi tarvitse syödä muutamaan vuosikymmeneen, kunhan kaikki sitten joskus melkoisen naiivin talousteorian mukaisesti muuttuu paremmaksi. Mitä se ei kuitenkaan ole tehnyt. YK:n tuottama uusin Maailman tila -raportti toteaa, että elintasomme tuhoutuu ympäristön vuoksi vääjäämättä, jos sitä yritetään nykyisellä tavalla kasvattaa tai edes pitää nykyisellään. Maattomien ystävissä pyrimme siksi edistämään uudenlaista ajattelua, joka perustuu todelliseen demokratiaan, ihmisten väliseen yhteistyöhön, kaikkien perusoikeuksien turvaamiseen  ja yhteisen planeettamme asettamiseen puhtaan rahanpalvonnan edelle. Eräs maailmanlaajuisten aloitteiden tekemiseen kykenevä valtava maailmanlaajuinen verkosto on pienviljelijöiden, maattomien ja alkuperäiskansojen Via Campesina, johon kuuluu 148 järjestöä 69 maasta kaikilta mantereilta. Se on aatteellisesti lähellä Maattomien ystäviä.

Tervetuloa mukaan toimintaan maauudistusten, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävämmän maataloustuotannon ja ennen kaikkea inhimillisemmän tulevaisuuden puolesta!

Viraston ehdottamassa lausunnossa pitäydyttiin puhtaan teknis-taloudellisiin seikkoihin eikä huomioitu lautakunnan keväällä saamaa, lähes 4000 allekirjoituksen adressia, jossa esitettiin erilaisia huolia varikosta. Huolista osa on lukemani virastojen yhteisselvityksen perusteella turhia: Tuli lisätilaa sitten tänne tai Koskelaan, ratikkoja kulkee paljon joka tapauksessa samaa reittiä Hämeentietä pitkin. Tunnelin meluselvitykset tehdään vasta sitten kun aletaan tarkemmin suunnitella, mutta viraston selvityksen mukaan kallio toimii lähes täydellisenä äänieristeenä. Eli tunnelista ei pitäisi kantautua jatkuvaa meteliä asuntoihin.

Tekstissä todettiin, että Koskela on osoittautunut kustannuksiltaan edullisemmaksi vaihtoehdoksi, mutta muuten ei otettu mitään kantaa
eikä edes mainittu asukkaiden huolta. Ehdotin tekstiin lisäystä, jonka mukaan

Lautakunta toteaa, että Vallilan sijoitusvaihtoehto on lisäksi aiheuttanut alueen asukkaissa vastustusta.

Muut hyväksyivät asian, ja puheenjohtaja pyysi viraston asemakaavapäällikköä muuttamaan esitystään ehdotukseni mukaiseksi.

Kiva harrastaa lautakunnassa vaihteeksi diplomatiaa. Tuo sanamuoto oli tarkoituksella niin neutraali, että muut lautakunnan jäsenet hyväksyisivät  sen. Siitä huolimatta asialla oli merkitystä. Nyt kaupunginhallitukselle korostuu viesti, että myös asukkaiden huoleen on suhtauduttava vakavasti ja että kaupunkisuunnittelulautakunta otti sen huomioon. Asukkaat ovat viime vuosina tapahtuneesta edistyksestä huolimatta vähän kuin statisteja useimmissa suunnitelmissa.

Tässä linkissä on esityslista.

Tässä linkissä on pikayhteenveto päätöksistä.

Muun muassa Helsingin Sanomat antoi eilen toimittajan Kaupungin laita -kolumnissa täysin väärän kuvan siitä, mitä kaupungin budjettineuvotteluissa tapahtui. Ikävää on, että tämä ei ollut ensimmäinen kerta, vaan Vasemmistoliiton vähättely ja sivuuttaminen on lehdessä pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Liekö syynä sitten Hesarin paremmat kontaktit Kokoomukseen kuin Vasemmistoliittoon vai mikä lie?

Nyt toivomme kuitenkin, että Helsingin politiikka ja kulttuuri alkaisi demokratisoitua, kun kolmen puolueen enemmistödiktatuuria on vähän avattu.

Helsingin Vasemmistoliitto: demokratian pelisäännöt katosivat vanhusten pitkäaikaisen laitoshoidon valmistelussa, 4.9.2009

Helsingin Vasemmistoliitto pitää konsernijaoston toimintatapaa vanhusten pitkäaikaisen hoidon kohdalla varoittavana esimerkkinä ja vaatii, että demokratian kaventaminen päätösten valmistelussa on lopetettava ja pyrittävä sen sijaan kolmen suurimman ryhmänkin hyväksymän kaupungin strategian mukaisesti demokratian lisäämiseen.

Helsingin Vasemmistoliitto paheksuu vallan siirtoa Helsingin kaupunginhallitukselta kolmen suuren puolueen konsernijaostolle. Vanhusten pitkäaikaishoidosta on päätetty kunnallisdemokratian ohitse.

Kuluvan vuoden alussa aloitti toimintansa Helsingin kaupungin konsernijaosto, jossa ovat edustettuina vain kolme suurinta puoluetta. Jaosto hallinnoi Helsingin osakeyhtiöitä eli erittäin merkittävää osaa koko kaupungin toiminnasta. Konsernijaosto otti 31.8. käsittelyynsä ilman lautakuntavalmistelua vanhusten pitkäaikaisen laitoshoidon kehittämisen, koska se liittyy kaupungin omistamaan Helsingin Seniorisäätiöön.

Jaoston valmistelupäätös sisältää ison muutoksen nykyiseen tilanteeseen: terveyskeskuksen pitkäaikaissairaanhoidon 900 paikkaa siirrettäisiin sosiaalivirastoon ja Seniorisäätiön omistamat kiinteistöt siirtyisivät kaupungille. Vasemmistoliitto kritisoi menettelyä kaupunginhallituksessa ja totesi, että asian valmistelu kuuluu sosiaali- ja terveyslautakunnille ja koko kaupunginhallitukselle pelkän kolmen suurimman ryhmän sijasta.

Konsernijaosto on nyt ensimmäistä kertaa toimintansa aikana ottanut valmisteluunsa asian, joka vaatisi ehdottomasti laajapohjaista valmistelua. Helsingin Vasemmistoliitto on huolissaan kunnallisen demokratian sivuuttamisesta ja vallan keskittämisestä aiempaa pienemmälle joukolle.

Konsernijaoston outoa asemaa suhteessa kaupunginhallitukseen osoittaa lause jaoston tehtäväkuvauksesta: ”Konsernijaosto voi yksittäistapauksessa saattaa toimivaltaansa kuuluvan asian kaupunginhallituksen päätettäväksi”.

Helsingin Vasemmistoliiton puheenjohtaja Sampo Villanen toteaa, että “kaupunginhallitus on kaupungin ylin toimeenpaneva elin, joka voi alistaa asioita itselleen ilman muiden elinten suostumusta. Nyt asia on käännetty täysin väärinpäin.” Konsernijaoston johtosäännön mukaan jaosto käyttää myös ”osakkeenomistajalle kuuluvaa päätösvaltaa silloin, kun päätös tehdään yhtiökokousta pitämättä ja kun kysymyksessä on taloudellisesti merkittävä tai periaatteellisesti laajakantoinen asia”. Helsingin Vasemmistoliiton piiritoimikunta pitää tilannetta kestämättömänä ja kunnallisen demokratian sekä hyvän hallintotavan vastaisena.

4.9.2009