Jotain spekulaatio kuitenkin tuottaa: sen harjoittajat saavat pieniä siivuja mielipuolisen suuruisesta kaupankäynnistään. Koska heidän liikuttelemansa virtuaaliset rahamäärät ovat niin suuria, pienetkin prosentit siitä tekevät heistä multimiljonäärejä. Harjoittajalleen tuottoisaan spekulaatioon on sidottu yhä lisää rahastoja, säätiöitä, valtionlaitoksia ja tavallisia kansalaisia sekä muun muassa meidän eläkkeitämme. Iso osa “tuotoista” tehdään tällä hetkellä kapitalistisesti tyhjästä pelaamalla markkinoilla rahapelejä. Mutta koska osa voitoista realisoidaan rahaksi, se pitää huomioida todellisessa aineellisessa tulonjaossa. Sieltä se otetaan pois.

Euroopassa luotiin yhteisvaluutta euro, joka on ennen kaikkea poliittinen projekti. Vaikka mailla oli ja on edelleenkin hyvin erilaiset taloudet, kuviteltiin, että liittämällä ne samaan valuuttaan ne voidaan pakottaa samanlaisiksi. Jotenkin luonteenomaista erityisesti uusklassisen taloustieteen soveltamiselle käytäntöön on yrittää pakottaa todellisuus väkisin vastaamaan epätodelliseen teoriaan. Tätä on Suomessa muun muassa hankintalaki, julkisen sektorin kilpailuttaminen, valtion laitosten yhdenmukaisin “mittarein” toimivat palkkausjärjestelmät, vapaus valita mihin sairaalaan menet kun jalka on poikki jne.

Mutta euromaatkaan eivät teoriasta huolimatta ole muuttuneet samanlaisiksi, koska niillä jokaisella on oma talouspolitiikka ja erillinen vienti ja tuonti. Suomen ja Saksan harjoittama ylijäämäinen politiikka on Euroopan oloissa tarkoittanut sitä, että niiden kauppakumppanit euron sisällä herkästi joutuvat alijäämäisiksi. Sitä on sitten paikattu velalla. Velkakriisimaiden velkaantuminen on tapahtunut aika eri syistä eri maissa, mutta toki juuri Kreikka on antanut vääriä tietoja omasta taloudestaan. Vaikka tämä oli esim. EU:ssa tiedossa jo 2004, mitään ei tehty, koska poliittinen projekti oli tehdä vain kaikista samanlaisia.

Ylisuuret finanssimarkkinat ovat samaan aikaan saaneet myös jatkuvasti enemmän valtaa. Ne pystyvät kaatamaan reaalitalouksia, vaikka vastoin uusklassista teoriaa niiden toiminnassa ei ole mitään järkeä. Markkinavoimat toimivat kuin sopulilauma tai heinäsirkkaparvi, joka etsii ruokaa ja tuhoaa pellon toisensa jälkeen tai heittäytyy laumana alas jyrkänteeltä.
Markkinat eivät hakeudu mihinkään tasapainoon, vaan kehittyvät vähitellen aina uuteen kriisiin, jolla on erittäin tuhoisia seurauksia juuri sille reaalitaloudelle. Reaalitalous tarvitsee rahoitusta ja siksi rahoitusmarkkinoita ja pankkeja ja vakuutusyhtiöitä tarvitaan, mutta ei missään nimessä tällaisessa täysin vapautetussa globaalikapitalistisessa muodossa.

Eurokriisi on osoitus markkinoiden ylisuuresta vallasta. Nyt kriisi on kuitenkin todellinen ja ainakin näennäisen demokraattiset maat ovat joutuneet markkinavoimien kuristusotteeseen korkoihin kohdistuvan spekulaation vuoksi. Tähän on ajateltu vastata panemalla peliin niin paljon valtioiden takaamaa rahaa, että markkinavoimat rauhoittuvat ja lopettavat maiden velkojen painostamisen. Keinot ovat kuitenkin huolestuttavat. Kun väliaikaisen rahoitusvälineen ERVV:n ajatellaan käyttävän “vivutusta” keinona saada tarpeeksi rahaa, niin eikö siitä silloin tule itsestäänkin osa ongelmaa?

Ainoa keino pysäyttää kriisin eteneminen kohti Euroopan todellista konkurssia tai toistuva uusiutuminen yhä pahempine reaalitalouden seurauksineen on puuttua sen syihin.  Attac on luetellut näitä keinoja:
- välitön ja kattava transaktiovero haitallisen spekulaation tekemiseksi kannattamattomaksi
- haitallisten spekulaatioinstrumenttien kieltäminen
- pankkeja ei saa päästää vastuusta, vaan niitä on tuettava osakkeita vastaan eli kansallistettava
- valtioiden menokurin sijasta on tuettava kestävää kasvua esim. palveluihin ja lähiruokaan ja jaettava varallisuutta tasaisemmin veropolitiikan avulla
- Euroopan keskuspankki on alistettava demokraattiselle vallalle.

EKP:n tämänhetkinen toiminta mahdollistaa demokratialle vihamieliset vaatimukset liittovaltiosta, jolloin talousalue olisi yhtenäinen. Sitä ei voi hyväksyä, sillä EU:lla ei ole minkäänlaisia demokraattisia rakenteita.

Suomen hallitus on edellyttänyt sijoittajavastuuta, vaikka tälläkin vastuulla on rajansa jotta sijoittajat eivät vetäydy koko Euroopasta tai koe konkurssiaaltoa ja aloita uutta lamaa, on kohtuullista, että ne menettävät myös osan saamisistaan. Uusimpaan koukkuun eduskunta on vastannut ehdottomalla kiellolla suostua talousratkaisuissa määräenemmistöpäätöksiin, koska se olisi Suomen perustuslain vastaista.

Joka tapauksessa elämme vaarallista aikaa, jossa toisella puolella väijyy superlama ja toisella täysin epädemokraattinen liittovaltio. Oikeistolaisella politiikalla tulemme ajautumaan jompaan kumpaan.

Aivan tuoreet paljastukset Suomen turkistarhoilla ovat valitettavasti todellisuutta myös tehotuotettujen ruokaeläinten kohdalla, minkä sikatehdas-kampanja on osoittanut. (Heikkohermoiset, surffatkaa varoen). Käytyäni Leipzigissa Euroopan maattomien ystävien tapaamisessa, jossa oli paikalla myös useita Brasilian MST:n edustajia, olen yhä vakuuttuneempi siitä, että meidän on toimittava laajalla rintamalla yhdessä maailmanlaajuisesti nykyisen itsetuhoisen tuotantojärjestelmän muuttamiseksi. MST puhuu erilaisista maatalousmalleista: toisesta joka perustuu suuryritysten dominoimaan, harvoja suuromistajia hyödyttävään bisnekseen ja globaalille ja paikalliselle ympäristölle sekä viljelyaittojen väestöille tuhoisaan vientituotantoon; ja toisesta joka perustuu pienviljelyyn, ekologisesti kestäviin menetelmiin ja kasvinjalostukseen sekä ruokaomavaraisuuteen.

Tutustuessani Reiluun kauppaan ja niihin hirveyksiin joita sillä yritetään korjata, samoin kuin nyt esimerkiksi Brasilian maakamppailuihin, olen havainnut että talousglobalistit eivät ole koskaan aidosti välittäneet siitä, mitä kaiken kaupallistaminen ja alistaminen suurpääomalle tekee todellisille ihmisille. He näkevät ihmisen jonakin tulevaisuudessa olevana, äärimmäisen yksinkertaistettuna käsitteenä, jonka ei esimerkiksi tarvitse syödä muutamaan vuosikymmeneen, kunhan kaikki sitten joskus melkoisen naiivin talousteorian mukaisesti muuttuu paremmaksi. Mitä se ei kuitenkaan ole tehnyt. YK:n tuottama uusin Maailman tila -raportti toteaa, että elintasomme tuhoutuu ympäristön vuoksi vääjäämättä, jos sitä yritetään nykyisellä tavalla kasvattaa tai edes pitää nykyisellään. Maattomien ystävissä pyrimme siksi edistämään uudenlaista ajattelua, joka perustuu todelliseen demokratiaan, ihmisten väliseen yhteistyöhön, kaikkien perusoikeuksien turvaamiseen  ja yhteisen planeettamme asettamiseen puhtaan rahanpalvonnan edelle. Eräs maailmanlaajuisten aloitteiden tekemiseen kykenevä valtava maailmanlaajuinen verkosto on pienviljelijöiden, maattomien ja alkuperäiskansojen Via Campesina, johon kuuluu 148 järjestöä 69 maasta kaikilta mantereilta. Se on aatteellisesti lähellä Maattomien ystäviä.

Tervetuloa mukaan toimintaan maauudistusten, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävämmän maataloustuotannon ja ennen kaikkea inhimillisemmän tulevaisuuden puolesta!

Tiedote: Vapaa julkaistavaksi heti

Maailmankuulun dokumentaristin Sebastião Salgadon valokuvia
Kaisaniemen metroasemalla

Kaisaniemen metroaseman vitriineissä on 1.-28.2. esillä brasilialaisen
dokumenttivalokuvaajan Sebastião Salgadon valokuvia Brasilian
maattomien liikkeestä (Movimento dos Trabalhadores Rurais Sem Terra,
MST). Kuvasarjan nimi on Terra (Maa), ja  esipuheen siihen on
kirjoittanut portugalilainen kirjailija José Saramago, joka sai
kirjallisuuden Nobelin palkinnon vuonna 1998.

Kuvat esittävät Brasilian maattomien liikkeen historiaa ja ihmisten
arkea liikkeen leireissä. Salgado tuo koruttomasti esille köyhyyden,
peräänantamattoman yritteliäisyyden, sekä liikkeen jäsenten kohtaamaa
väkivaltaa ja ihmisoikeuloukkauksia, joista kärsivät myös lapset.
Salgado antaa kuvien puhua puolestaan, mutta pyrkii herättämään niillä
myös keskustelua. Hän on itse verrannut Brasilian maattomien leirien
oloja elämään YK:n pakolaisleireillä. Maattomien liikkeessä häntä
kiinnostaa erityisesti sen taistelu oikeudesta elää maaseudulla
aikana, jolloin kaupungistuminen on muuttoliikkeiden vallitseva
suunta.

Sebastião Salgadon kuvissa Brasilian maattomien liikkeestä yhdistyvät
monet hänen töilleen keskeiset esteettiset, sosiaaliset ja
ympäristöpoliittiset teemat. Maattomien liikkeessä hän haluaa nostaa
esille sen tavoitteleman yhteiskunnallisen muutoksen sekä ekologisesti
kestävän maatalousmallin. Kuvissa näkyy myös hänen pyrkimyksensä
esittää köyhyyttä kuvattaville arvokkaalla tavalla. Salgado pyrkii
valokuvillaan laajentamaan ihmiskunnan muistia ja tekemään katsojat
osallisiksi maailman tapahtumista, jotka he ehkä näkevät vain kuvien
välityksellä.

Salgado saavutti asemansa yhtenä maailman johtavista
dokumenttikuvaajista 1980-luvulla, jolloin hänen valokuvansa toivat
Sahelin nälänhädän näkyville maailman mediassa. Muissa kuvasarjoissaan
Salgado on esittänyt alkuperäiskansojen elämää, pakolaisuutta, sodan
uhreja ja ilmastonmuutoksen seurauksia. Aiemmin Suomessa hänen
yksityisnäyttelynsä on nähty mm. Helsingin kaupungin taidemuseossa
Tennispalatsissa.

Salgado osallistuu myös käytännössä yhteiskunnallista muutosta tuoviin
hankkeisiin. Hän on antanut töitään järjestöjen, kuten UNICEFin ja
Lääkärit ilman rajoja -järjestön, käyttöön. Tämä näyttely on koottu
MST:n 25-vuotisjuhlan kunniaksi. Kuvasarja on keväällä nähtävillä
kokonaisuudessaan Kaapelitehtaan julistegalleriassa.

Nyt Helsingissä nähtävän näyttelyn järjestää Maattomien ystävät ry.

Lisätiedot:
Sampo Villanen
puheenjohtaja, Maattomien ystävät
p. 040 528 3641