Tänään palasin kuitenkin hetkeksi juurilleni yliopiston sosiaalitieteiden pariin: kun sosiaalikeskus Sataman toimijat valtasivat Kalliossa sijaitsevan Franzenian, kävi ilmi että yliopisto on pitänyt sitä tyhjillään jo puolitoista vuotta, kun ei saa sitä myytyä. Samaan aikaan tilanpuutteen synnyttämä tilanne oli kärjistynyt lopullisesti sosiaalitieteiden laitoksella, jossa yhä kafkamaisemmaksi käyvä hallinto on alkanut vaatia apurahatutkijoilta vuokraa heidän käyttämistään työtiloista. Siis taho, joka saa heidän työnsä hedelmät kokonaan omaan piikkiinsä, vaikkei maksakaan heille yhtään mitään! Yliopiston ei tarvitse maksaa heille mitään palkkaa, ei järjestää työterveyshuoltoa, eikä mitään muutakaan, paitsi työpisteen ja mahdollisuuden käyttää tietokonetta ja printteriä. Tämä on riittänyt, koska he ovat saaneet kuitenkin toimia osana yliopistoa.

Vain muutamaa kuukautta aikaisemmin dekaani lupasi, etteivät tilojen jakamisperusteet tule muuttumaan entisestään ennen kuin säätiöt alkavat maksaa apurahan mukana myös tätä vuokraa. Näin ei ole käynyt kuin Eemil Aaltosen säätiön kanssa, mutta dekaani söi sanansa.

Jo pitkään yliopisto on väheksynyt apurahalla olevia tutkijoita, vaikka käytännössä kaikki joutuvat välillä apurahalle muiden rahoituskausien katketessa. Joista niistäkään yliopisto ei paljon maksa. Voi toki olla, että tarkoitus on vain päästä näistä ihmisistä eroon, koska heitä on vaikeampi kyykyttää kuin palkattua henkilökuntaa. Jos yliopisto pyrkii edelleen tekemään tiedettä, se olisi kuitenkin järjetöntä.

Päätimme siis mennä paikan päälle katsomaan, löytyikö sosiaalitieteilijöille tilaa vallatusta sosiaalitieteilijöiden talosta.

Saimme erinomaisesti mediatilaa jo ennen tempausta. Kirjoittamassamme tiedotteessa sanoimme valtaavamme Franzenian, ja se menikin melkein sellaisenaan läpi kaikkialla. Otsikko muutti jutut vielä raflaavammaksi, paitsi STT:n kautta muissa medioissa, varsinkin Ylellä. Tarkoituksemme oli toki vain mennä jo vallattuun taloon katsomaan paikkoja ja valtausta piti viivyttää sen aikaa, mutta kun valtaajat olivat ilmoittaneet lähtevänsä jo aikaisemmin, oletettiin meidän valtaavan paikka saman tien itsellemme, mikä takasikin suuren huomion. Franzenia oli erinomainen paikka sosiaalitieteisiin kietoutuvan upean historiansa ansiosta, ensin Yhteiskunnallisena korkeakouluna ja sitten sosiaalitieteiden laitosten talona.

Itse “valtaukseen” Yleisradio, MTV3 ja Nelonen lähettivät kaikki tv-kameransa paikalle. Yle teki haastatteluja myös radioon. HS käytti vain STT:n lyhyttä uutista.  Kuultuamme, että talossa ei ole enää muita valtaajia ja ovet ovat lukossa päätimme olla rikkomatta mitään. Ilmoitin jo etukäteen poliisille, että emme aio murtautua taloon, jotta eivät olisi järjestäneet mitään ylimitoitettua operaatiota. Moni paikalla olija olikin kuitenkin hieman pettynyt, ettemme nyt käyneet tosi toimiin. Ehkä ensi kerralla sitten. Teimme vielä pikaisesti jälkitiedotteen, joka löytyy uudelle liikkeellemme avaamastamme blogista.

On todella hienoa, että yliopistoväki alkaa herätä horroksestaan. Mielivaltainen hallintokuri on ajanut yliopiston jo erittäin vakavaan tilaan: Tieteentekijöiden liiton kyselyn mukaan jopa 70 % alle 50-vuotiaista tutkijoista harkitsee lähtemistä jonnekin muualle. Itsehän tein näin kuukausi sitten, ja varmasti yksi vaikeaan päätökseen vaikuttanut seikka oli jo silloin alkanut uhkailu vuokranmaksulla tai mahdollisesti jopa häädöllä. Yliopistossa tehdään yhdessä ponnistellen ja toisia auttaen tiedettä, jonka tulokset ovat täysin vapaasti muiden käytettävissä (kunhan kunnia toisten työstä annetaan heille lähdeviittausten avulla).  Tieteen teolle on täysin vastakkaista pyrkiä hinnoittelemaan jokaista tehtyä minuuttia sekuntia ja jokaista käytettyä viivoitinta. Vähän kehnommat olot on korvannut akateeminen vapaus, mutta nyt niitä kurjistetaan entisestään muun muassa uuden hallituksen toimesta (hallitusohjelmassa on 114 miljoonan €:n leikkaukset yliopistoihin ja Suomen Akatemiaan)

Samaan aikaan myös akateemista vapautta on jo pitkään korvattu todellisen tuottavuuden ja tehokkuuden tuhoavilla pakkokeinoilla – jonkin virkamiehen tai konsultin kehittelemän ”tuottavuuden” nimissä. Päättäjät ovat hyväksyneet kuvan, jonka mukaan tutkija ei tee mitään, ellei häntä pakoteta siihen. Ja näin lähteneet tuhoamaan mahdollisuuden luovuuteen. Se nimittäin on syntyy ilosta omaan työhön, ei pakottamalla ja alistamalla.

Aivan tuoreet paljastukset Suomen turkistarhoilla ovat valitettavasti todellisuutta myös tehotuotettujen ruokaeläinten kohdalla, minkä sikatehdas-kampanja on osoittanut. (Heikkohermoiset, surffatkaa varoen). Käytyäni Leipzigissa Euroopan maattomien ystävien tapaamisessa, jossa oli paikalla myös useita Brasilian MST:n edustajia, olen yhä vakuuttuneempi siitä, että meidän on toimittava laajalla rintamalla yhdessä maailmanlaajuisesti nykyisen itsetuhoisen tuotantojärjestelmän muuttamiseksi. MST puhuu erilaisista maatalousmalleista: toisesta joka perustuu suuryritysten dominoimaan, harvoja suuromistajia hyödyttävään bisnekseen ja globaalille ja paikalliselle ympäristölle sekä viljelyaittojen väestöille tuhoisaan vientituotantoon; ja toisesta joka perustuu pienviljelyyn, ekologisesti kestäviin menetelmiin ja kasvinjalostukseen sekä ruokaomavaraisuuteen.

Tutustuessani Reiluun kauppaan ja niihin hirveyksiin joita sillä yritetään korjata, samoin kuin nyt esimerkiksi Brasilian maakamppailuihin, olen havainnut että talousglobalistit eivät ole koskaan aidosti välittäneet siitä, mitä kaiken kaupallistaminen ja alistaminen suurpääomalle tekee todellisille ihmisille. He näkevät ihmisen jonakin tulevaisuudessa olevana, äärimmäisen yksinkertaistettuna käsitteenä, jonka ei esimerkiksi tarvitse syödä muutamaan vuosikymmeneen, kunhan kaikki sitten joskus melkoisen naiivin talousteorian mukaisesti muuttuu paremmaksi. Mitä se ei kuitenkaan ole tehnyt. YK:n tuottama uusin Maailman tila -raportti toteaa, että elintasomme tuhoutuu ympäristön vuoksi vääjäämättä, jos sitä yritetään nykyisellä tavalla kasvattaa tai edes pitää nykyisellään. Maattomien ystävissä pyrimme siksi edistämään uudenlaista ajattelua, joka perustuu todelliseen demokratiaan, ihmisten väliseen yhteistyöhön, kaikkien perusoikeuksien turvaamiseen  ja yhteisen planeettamme asettamiseen puhtaan rahanpalvonnan edelle. Eräs maailmanlaajuisten aloitteiden tekemiseen kykenevä valtava maailmanlaajuinen verkosto on pienviljelijöiden, maattomien ja alkuperäiskansojen Via Campesina, johon kuuluu 148 järjestöä 69 maasta kaikilta mantereilta. Se on aatteellisesti lähellä Maattomien ystäviä.

Tervetuloa mukaan toimintaan maauudistusten, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävämmän maataloustuotannon ja ennen kaikkea inhimillisemmän tulevaisuuden puolesta!

Tiedote: Vapaa julkaistavaksi heti

Maailmankuulun dokumentaristin Sebastião Salgadon valokuvia
Kaisaniemen metroasemalla

Kaisaniemen metroaseman vitriineissä on 1.-28.2. esillä brasilialaisen
dokumenttivalokuvaajan Sebastião Salgadon valokuvia Brasilian
maattomien liikkeestä (Movimento dos Trabalhadores Rurais Sem Terra,
MST). Kuvasarjan nimi on Terra (Maa), ja  esipuheen siihen on
kirjoittanut portugalilainen kirjailija José Saramago, joka sai
kirjallisuuden Nobelin palkinnon vuonna 1998.

Kuvat esittävät Brasilian maattomien liikkeen historiaa ja ihmisten
arkea liikkeen leireissä. Salgado tuo koruttomasti esille köyhyyden,
peräänantamattoman yritteliäisyyden, sekä liikkeen jäsenten kohtaamaa
väkivaltaa ja ihmisoikeuloukkauksia, joista kärsivät myös lapset.
Salgado antaa kuvien puhua puolestaan, mutta pyrkii herättämään niillä
myös keskustelua. Hän on itse verrannut Brasilian maattomien leirien
oloja elämään YK:n pakolaisleireillä. Maattomien liikkeessä häntä
kiinnostaa erityisesti sen taistelu oikeudesta elää maaseudulla
aikana, jolloin kaupungistuminen on muuttoliikkeiden vallitseva
suunta.

Sebastião Salgadon kuvissa Brasilian maattomien liikkeestä yhdistyvät
monet hänen töilleen keskeiset esteettiset, sosiaaliset ja
ympäristöpoliittiset teemat. Maattomien liikkeessä hän haluaa nostaa
esille sen tavoitteleman yhteiskunnallisen muutoksen sekä ekologisesti
kestävän maatalousmallin. Kuvissa näkyy myös hänen pyrkimyksensä
esittää köyhyyttä kuvattaville arvokkaalla tavalla. Salgado pyrkii
valokuvillaan laajentamaan ihmiskunnan muistia ja tekemään katsojat
osallisiksi maailman tapahtumista, jotka he ehkä näkevät vain kuvien
välityksellä.

Salgado saavutti asemansa yhtenä maailman johtavista
dokumenttikuvaajista 1980-luvulla, jolloin hänen valokuvansa toivat
Sahelin nälänhädän näkyville maailman mediassa. Muissa kuvasarjoissaan
Salgado on esittänyt alkuperäiskansojen elämää, pakolaisuutta, sodan
uhreja ja ilmastonmuutoksen seurauksia. Aiemmin Suomessa hänen
yksityisnäyttelynsä on nähty mm. Helsingin kaupungin taidemuseossa
Tennispalatsissa.

Salgado osallistuu myös käytännössä yhteiskunnallista muutosta tuoviin
hankkeisiin. Hän on antanut töitään järjestöjen, kuten UNICEFin ja
Lääkärit ilman rajoja -järjestön, käyttöön. Tämä näyttely on koottu
MST:n 25-vuotisjuhlan kunniaksi. Kuvasarja on keväällä nähtävillä
kokonaisuudessaan Kaapelitehtaan julistegalleriassa.

Nyt Helsingissä nähtävän näyttelyn järjestää Maattomien ystävät ry.

Lisätiedot:
Sampo Villanen
puheenjohtaja, Maattomien ystävät
p. 040 528 3641

Tässä kolumnini Liberossa 4-5/2008:

30.11.2009 maailman maat päättävät Kööpenhaminassa seuraavista ilmastotavoitteista Kioton sopimuksen jälkeen. Myös Vasemmistonuoret on ensi vuonna vahvasti liikkeellä ilmastokysymyksen kanssa.

Vasemmistonuorten ilmastokampanjassa kohotetaan suomalaisten tietoisuutta kokouksen merkityksestä ja sisällöistä sekä järjestetään bussimatka paikan päälle seuraamaan itse kokousta. Kampanjan sisältöä suunnittellaan yhdessä järjestölle läheisten ympäristöjärjestöjen kanssa. Samalla se halutaan pitää herkkänä myös sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle.

Se onkin tärkeää, sillä ympäristöliike on erään valistuneen arvion mukaan kriisissä, kun sen aatteen ovat omineet kaikki muut. Puolueet, yritykset ja julkiset laitokset julistautuvat ympäristön puolestapuhujiksi. Vihreyttä on vaikea vaatia, kun kaikki sanovat olevansa sitä jo.

Ekologisesti kestävä kehitys on kuitenkin vain kaukainen haave, kun talouskasvu ja kapitalistinen voitonpyynti ovat hallituspolitiikan ja tietenkin yritystoiminnan keskiössä yhtä tiukasti kuin aina ennenkin.

Euroopan sosiaalifoorumissa osallistuin ilmasto-oikeudenmukaisuutta käsitelleeseen istuntoon. Puhujat nostivat esille erittäin tärkeitä näkökohtia ilmastonmuutoksen torjunnassa. Ne on hyvä pitää mielessä ilmaston puolesta kampanjoidessa.

Ensinnäkin, taloudellisen kasvun kyseenalaistamisen velvollisuutta ei voi siirtää vain köyhien maiden harteille. Se johtaa jatkuvaan kinasteluun siitä, kuka onnistuu tehokkaimmin välttelemään yhteisiä, välttämättömiä velvoitteita. Aikaahan ei enää ole tuhlattavaksi. Tuotannon lisäksi myös kulutusta on pakko pystyä rajoittamaan.

Toiseksi, ammattiyhdistysliike on saatava mukaan päästövähennystoimintaan. Se onnistuu vain, jos teollisuuden ammattiliitoille esitetään vaihtoehtoja nykyisille työpaikoille eikä vain vaadita niiden lakkauttamista. Sosiaalifoorumissa mainittiin esimerkiksi työntekijöiden uudelleenkouluttaminen vihreän energian tuotantoon.

Kolmanneksi, päästövähennyksiä ei saada rakentamalla ydinvoimaa, joka suuntaa kaikki resurssit teollisuuden tuhlailevaan, loputtomaan kasvuun sidottuun energiankäyttöön ja tuottaa määrättömästi tappavaa saastetta. Ydinvoiman vastainen kampanjointi ja ilmastokampanjointi on sidottava aina toisiinsa, jotta päästövähennyksiä ei käytettäisi keppihevosena ydinvoiman lisärakentamiseen, kuten Suomen hallitus nyt uhkaa tehdä.

Ilmasto-oikeudenmukaisuus on teema, joka kattaa sekä ympäristöajattelun että globaalin oikeudenmukaisuuden. Suomalaisessa ympäristöliikkeessä ja vihreässä puolueessa kapitalistinen järjestelmä otetaan liian usein annettuna, minkä vuoksi tavoitteita ei saavuteta.

Esimerkiksi markkinamyöntelijöiden ylistämä päästökauppa osoittautui tehokkaaksi rahastuskeinoksi monelle kapitalistille mutta päästövähennysten kannalta ajanhukaksi. Päästövähennykset eivät saa myöskään tarkoittaa vain saastuttavan tuotannon siirtämistä halpatuotantomaihin. Jos biodiesel johtaa sademetsän kaatamiseen ja pienviljelijöiden ajamiseen mailtaan, se ei ainakaan jarruta ilmastonmuutosta. Päästövähennysten avulla perustellaan nyt jo avoimesti lisäydinvoimaa, mikä vain estäisi välttämätöntä energiantuotannon rakennemuutosta.

Jotta ilmastonmuutos ei käynnistäisi globaalia katastrofien jatkumoa, on jatkossa tarjottava älykästä, markkinauskon ylittävää kokonaisratkaisua, ei irrallisia paloja. Hyvä ympäristöpolitiikka ottaa huomioon kokonaistilanteen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden niin Suomessa kuin koko maailmassakin. Siksi se on irrotettava voitonteosta ja talouskasvusta ja nostettava niitä perustavammaksi asiaksi. Vain punavihreä politiikka tekee niin.

Tässä vielä mielenosoitusilmoitus: huomenna klo 17 Kiasman edessä rauhan puolesta. Järjestävään ryhmään kuuluu joukko Palestiinan aktiivisia ystäviä.

Lähimmäiset, ystävät!
Kutsumme teitä mielenosoitukseen keskiviikkona 7.1.2009 kello 17.00 alkaen.

Kokoonnumme Kiasmalla, Postitalon edessä.

Emme halua vain katsoa hiljaa itseksemme, kun Israelin joukot saartoivat Gazan kaupungin, sulkivat kaupunkiin johtavat tiet ja jakoivat Gazan kaistaleen kahtia. Arvioiden mukaan koko hyökkäyksessä on kuollut liki 500 palestiinalaista, joista noin sata on siviilejä. Loukkaantuneita yli viikon kestäneissä iskuissa on noin 2500.

Palestiinalaisten ihmisoikeudet ovat olleet suuressa vaarassa jo kuuden vuosikymmenen ajan. Palestiinalaisten veljiemme, siskojemme rauhallisen elämän mahdollisuudet ovat viimeistään nyt tuhotut!

Haluammehan jokainen taata, huolehtia palestiinalaisten tukena sen, että he saavat ihmisoikeutensa, elämisen mahdollisuutensa omassa maassaan.

Heillä on nälkä, heillä on jano, heidän lastensa kärsimys syventyy hetki hetkeltä, minuutti minuutilta! He saavat syödäkseen vihaa ja tykkitulta, he saavat juodakseen likavettä pommien tuhoamista kaivoista, he saavat vaatteikseen savuavien raunioiden, heidän kotiensa savuvaipat!

Me emme halua pahaa kostettavan pahalla, uskomme kansojen, naapurusten väliseen rakkauteen, sillä viha synnyttää vain uutta vihaa.

Pyydämme, vetoamme teihin, antakaamme palestiinalaisille osoituksemme tuestamme heille, antakaamme rakkauttamme kärsiviä veljiämme, siskojamme kohtaan!

Pyydämme: Auta meitä auttamaan!

Osallistukaamme sankoin joukoin ilmaisemaan tukemme Palestiinan kansalle keskiviikkona!

Rauhaa, rauhaa, rauhaa Palestiinaan, rauhaa, rauhaa, rauhaa päälle maan!

Palestiinan solidaarisuusryhmä

Vaalit menivät minulta siis kohtalaisen hyvin, mutta Vasemmistoliitolta eivät. Koko maassa tuli takkiin 0,8 %, Helsingissä meni yksi paikka kahdeksasta. Lukemattomien muiden keskustelujen lisäksi myös Vasemmistoliiton puoluevaltuuston kokouksessa ruodittiin puolueen tilaa ja päätettiin lähteä uudistuksiin. Itse saan seuraavan tilaisuuden vaikuttaa lauantaina, jolloin olen ehdolla Vasemmistoliiton Helsingin piirijärjestön puheenjohtajaksi. Vastaehdokkainani ovat Johanna Elonen ja Pia Parkkonen.

Tässä joitakin asioita, joita aion ajaa. Puolueen kurssia tulee nyt korjata reippaasti. Suunta on paluu juurille: kansalaisjärjestömäiseksi ihmisten liikkeeksi.

1) Työväenliike käynnistyi aikanaan hyvin vahvasti kansanliikkeenä, jossa ihmisten todellisiin ongelmiin esitettiin todellisia ratkaisuja, vaihtoehtona alistumiselle. Uskon että ainoa keino todella tuoda puuttuvaa demokratiaa Helsinkiin on palata ihmisten luo. Toiminnan on muututtava kansalaisjärjestömäiseen suuntaan ja mentävä tiukasti ruohonjuuritasolle, jossa ihmisiä kohdataan ja heidän kanssaan keskustellaan. Vain keskustelemalla ihmisten kanssa oppii, mitkä asiat ovat tärkeitä. Samalla he saavat kuulla, miten päätöksentekokoneistossa voi vaikuttaa vaikkapa Vasemmistoliiton kokoinen puolue ja mitä siellä päätöksenteossa oikein tapahtuu.Myös 50- ja 60-luvun suuret saavutukset (40-tuntinen työviikko, työttömyysvakuutus, eläkevakuutus jne.) saavutettiin eduskuntapuolueiden, järjestöjen ja liikkeiden yhteistoiminnan tuloksena.

TOIMENPIDE: Vasemmistoliiton toiminta pitää demokratisoida sisältä ja ulkoa. Se tarkoittaa yhtäältä, että vastuuta jaetaan puolueen jäsenille ja he pääsevät osallistumaan kunnolla toimintaan. Toisaalta kaikenlaista vuorovaikutusta ihmisten kanssa on lisättävä rajusti nykyisestä: lisää torihengailua, tilaisuuksia ja tempauksia. Avointa ja provokatiivistakin viestintää siitä, mitä me teemme ja mitä me ajamme.

2) Vasemmiston tulee hyväksyä tosiasiat: kun kerran päätöksenteosta ei saa mitään selvää, ihmiset äänestävät mielikuvien perusteella. Vaikka Vasemmistoliitolla on johdonmukaisempi ja fiksumpi politiikka kuin muilla puolueilla, vihreät ja kokoomus ovat mediaseksikkäämpiä. Vasemmistoliitto näyttää liian vanhanaikaiselta.

TOIMENPIDE: Puolueen toiminnassa on alettava kiinnittää huomiota siihen, miltä toiminta näyttää ja siihen, miltä sen halutaan näyttävän. Myös Helsingissä on luotava tehokas ja nykyaikainen viestintästrategia.

3) Kohderyhmäajattelu on myös kateissa. Perinteinen työväenluokka pienenee sitä mukaa kun tehtaita suljetaan ja sitä mukaa kun ihmiset vaurastuvat ja saavat omakotitalon. Ketkä kuuluvat Vasemmistoliiton kohderyhmään?

TOIMENPIDE: Kohderyhmät on määriteltävä yhdessä uudelleen, ja esimerkiksi koko peruspalveluita tarvitseva keskiluokka ja pienyrittäjät kuuluvat siihen ilman muuta. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus, turvallinen ja kaikille reilu yhteiskunta on kaikkien muiden etu kuin hyvin kapean miljonääribisneseliitin, sanoi Helsingin Sanomat mitä hyvänsä.

Helsingin Vasemmistoliitto tuntuu piristyneen huimasti sen vuoden aikana, jonka olen ollut toiminnassa mukana. Vaalitappiota se ei kuitenkaan vielä estänyt. Kalliossa meillä on tekemisen meininkiä. Kävimme avoimeen tiedottamiseen puolueen sisällä ja pyysimme muita osastoja yhteistyöhön. Nyt kaksi osastoa yhdistettiin ja toiset ilmoittivat alkaneensa tehdä tiivistä yhteistyötä. Vaalikampanjassa oli mukana paljon innokasta väkeä jotka käyttivät energiaansa yhteisiin ponnistuksiin.

Olen toiveikas. Jos minut lauantaina valitaan, lupaan tuoda tähän prosessiin paljon lisää vauhtia. Siihen tarvitaan kaikkia puolueeseen kuuluvia erilaisia ihmisiä. Ja kaikkia jotka eivät puolueeseen kuulu mutta joille demokratia, oikeudenmukaisuus, ympäristö ja kansalaisten vapaus ja oikeudet ovat suurempia arvoja kuin kaiken rikkauden kasaaminen harvoille ja lakien säätäminen suuryritysten edun nimissä.

Kaupunginvaltuustossa Vasemmistoliitto on esittänyt talojen peruskorjauksen tekemistä, vaikka sen kustannukset neliötä kohti nousisivat yli kaupungin sääntöjen. Suuremmat puolueet eivät halua tehdä poikkeusta sääntöön historiallisen puukaupunginosan kohdalla. Eivät, vaikka upean alueen kauniit talot tuhoutuvat hitaasti, jos niitä ei korjata. Eivät, vaikka niissä taloissa asuu ihmisiä.

Asuntolautakunnan jäsenen Pekka Saarnion (vas.) mukaan asuntoja ei kyllä pystytä myymään, sillä Vasemmistoliitto, demarit ja vihreät eivät tule sitä hyväksymään. Toivottavasti näin todella on. Demarit ja vihreät ovat kuitenkin tehneet monessa asiassa sopimuksia ennemmin kokoomuksen kuin Vasemmistoliiton kanssa, joten asiaa on syytä seurata vaalien jälkeen tarkasti. Heitä ei haittaa palveluiden ja kaupungin toimintojen yhtiöittäminen, vaikka se merkitsee yhä ankeampaa kaupunkia. Sellaista, jossa kaikki toiminta määrittyy sen mukaan, montako senttiä kaupungin joku taho maksaa toiselle. Ei sen mukaan, onko jokin asia tarpeen tai hyväksi. Itse asiassa Vallilan tilanne on mainio esimerkki kamreeriajattelusta: taloille ja niiden asukkaille on syntymässä mittaamatonta vahinkoa vain, koska rahoja lasketaan lyhyellä tähtäimellä.

Kokoomuksen todellinen tarkoitus on tietenkin poistaa demokraattisesta hallinnasta mahdollisimman paljon asioita ja siirtää ne varakkaiden yritysjohtajien hallintaan. Demarit ja vihreät eivät tätä tajua, vaan uskovat tehokkuushöpötyksen.

Jos suuret puolueet ryhtyvät myymään ihmisten koteja ja erään Helsingin helmistä pelkän penninvenyttämisen vuoksi (kaupunki EI ole rahapulassa), on aika todella nousta kapinaan. 1970-luvun alussa kaupunki halusi jyrätä puu-Vallilan, mutta silloin asukkaat ja helsinkiläiset laajemminkin nousivat vastarintaan ja voittivat. Suurin osa puutaloista modernisoitiin sisältä eikä korvattu 70-luvun teräsbetonihirvityksillä. Toivokaamme ettei tällä kertaa jouduta jälleen puolustustaisteluun. Se on selvää, että peruskorjaukset on saatava läpi vaikka väkisin. Ehkä on vihdoin aika palata 1950- ja 1960-lukujen malliin. Tuolloin vasemmisto sai isoja työntekijöiden oikeuksia koskevia asioita (kuten 40-tuntisen työviikon, sairausvakuutuksen ja työttömyysvakuutuksen) läpi oppositiostakin. Eduskuntaryhmät, kansalaistoimijat ja ay-liike tekivät tehokasta yhteistyötä.

Nyt puolueet ovat hukanneet kansalaisyhteiskunnan. Viimeisenä vihreät, jotka toteuttavat hallituksessa innolla kokoomuksen ympäristövihamielistä politiikkaa eivätkä ainakaan puheenjohtajansa mukaan vastusta ehdottomasti enää edes lisäydinvoimaa. Vasemmistoliitossa voimistuu nyt koko ajan suuntaus, joka ajaa puoluetta takaisin ruohonjuuritasolle. Asiat pitää nostaa esille voimalla, ja päättäjien pitää olla keskusteluyhteydessä kaupunkilaisten kanssa. Heidän pitää tehdä avointa yhteistyötä kaupunkilaisten kanssa eikä vain puhua heidän asioistaan. Vasemmistoliitto etenee hyvää vauhtia siihen suuntaan.

Yhdistyksemme järjesti heti kärkeen mielenosoituksen Stora Enson pääkonttorilla, kun yrityksen rahoittamat sotilaspoliisit olivat hakanneet mieltään osoittaneita naisia ja lapsia Etelä-Brasiliassa. He olivat Brasilian Maattomien liikkeen (MST) jäseniä. MST on 1,5 miljoonan jäsenen voimakas kansanliike, joka vaatii että Brasilian hallitus noudattaa Brasilian hyvää perustuslakia ja toteuttaa maareformin eli maauudistuksen. Brasiliassa nimittäin erittäin pieni joukko suurtilallisia ja nykyään myös suuryrityksiä omistaa lähes kaiken maan, ja riistää sitä jopa väkivalloin alkuperäiskansoilta sekä köyhiltä maanviljelijöiltä. Stora Enso on sekaantunut tähän myös. Se hankkii puolilaillisin keinoin suuria maita ympäristölle tuhoisille puupelloilleen. Sellutehtaat se haluaa viedä Brasiliaan, jossa se voi riistää niiden työntekijöitä. Suomalaiset tehdastyöläiset potkitaan pois kannattavistakin tehtaista. Puhdas ahneus aiheuttaa suurta kärsimystä sekä pohjoisen työntekijöille että etelän viljelijöille ja asukkaille. Ja kaiken lisäksi ruoan hinnan nousu on suorassa yhteydessä ruokaviljelmien korvaamiseen luonnolle vierailla puupelloilla.

Yhdistyksemme on saanut jo jotain aikaankin. Kutsuimme Suomen sosiaalifoorumiin MST:n Ulisses Manacas ja Kuminkerääjien liiton johtoon kuuluvat Ataganildo Deus de Matos (Gatão) ja Sandra Regina. He ovat esiintyneet Suomen sosiaalifoorumissa, tavanneet tukun suomalaisia kansalaisjärjestöjä ja Vasemmistoliiton globaalityöryhmän, luennoineet Helsingin yliopistolla, antaneet yhteisen julkilausuman Kemijärven Massaliikkeen kanssa Stora Enson toimista ja tänään he esiintyivät kymmenille ihmisille Maailma kylässä -festivaalilla. Tapaamisesta Kemijärven Massaliikkeen kanssa kirjoitin tiedotteita urakalla, ja STT julkaisi kivan jutun. Toivottavasti se menisi läpi mahdollisimman monissa lehdissä. Ainakin Kansan Uutiset julkaisi vierailun näyttävästi.

Tämä on tärkeää siksi, että brasilialaisten ongelmat salamurhia järjestävien maanomistajien ja väkivaltaisen paikallishallintojen kanssa ovat meidänkin ongelmiamme maailman ruokahuollon ja ilmastonmuutoksen kautta. Mutta itse olen toiminnassa mukana myös siksi, että MST valtaa tuhansien perheiden voimin väärinkäytettyä maata ja rakentaa leireillään suoraan demokratiaan perustuvaa yhteiskuntamallia. 80 % Brasilian väestöstä kannattaa Maattomien toimintaa, ja hallitus on antanut vallattuja maita MST:n haltuun perustuslain mukaisesti jo 350 000 perheelle. Myös Suomessa on kehitettävä uusia demokratian muotoja nykyisen teflonpolitiikan tilalle, ja siinä voimme oppia brasilialaisilta paljon. Vai miksi media ei ole kertonut mitään sadoista maattomien maatyöläisten oikeuksia vaativien murhista silloin, kun Vanhanen kävi edistämässä etelän sademetsien korvaamista biopolttoainepelloilla Brasiliassa?