1. Selvitys liikenteen sujuvoittamisesta ja kävelykeskustan laajentamisesta

Virasto oli ehdottanut alun perin keskustatunnelin valmistelun jatkamista tässä. Asia oli kaksi kertaa pöydällä ja virasto korjaili alun melko outoa ehdotustaan paljon. (Alun perin lautakunnan olisi haluttu esittävän kaupunginhallitukselle tunnelin suunnittelun jatkamista ilman, että olimme edes nähneet koko suunnitelmaa!) No, nyt ehdotus oli että hyväksymme selvityksen, jonka pääpointti että liikennettä ei voi sujuvoittaa JA kävelykeskustaa laajentaa merkittävästi ilman että rakennetaan keskustatunneli. Mutta keskustatunneli tulisi kaupungille niin kalliiksi, että sitä ei voi lähivuosina rakentaa. Vain kaksi asiaa oli varsinaisesti selvitetty: keskustatunnelin hinta ja rahoittaminen asiakasmaksuilla sekä Esplanadien muuttaminen osin kävelyalueiksi. Olin tähän kyllä hyvin tyytymätön (mm. kh:n nimenomainen kehotus keskeyttää keskustatunnelin valmistelu oli rikottu), mutta neuvotteluissa kävi ilmi, että lautakunnan enemmistö olisi sen kannalla, että lautakunnan pitäisi korostaa liikenteen sujuvuutta vielä enemmän! Ilmastopoliittisesti ja kaupunkitilan kannalta menemme Helsingissä järjettömään suuntaan! Ei nyt ole enää 70-luku!

Minulla ei siten ollut edellytyksiä esittää palautusta, jossa keskustatunneli heivattaisiin pois, vaan se olisi voinut johtaa vielä huonompaan tilanteeseen. Saimme Vihreiden kanssa muut sille kannalle, että selvitystä ei “hyväksytä”, vaan se merkitään tiedoksi ilman lautakunnan tekemiä muutoksia. Sitten perään lisättiin kaksi lausumaa:

• Kokoomus halusi että korostetaan liikenteen sujuvuutta.
• Minä esitin että selvitetään tarkemmin kävelykeskustan laajentaminen Kluuvin ja yliopistokampuksen alueella.

Molemmat menivät läpi ja luulen, että jopa kaikki lautakunnassa huokaisivat helpotuksesta. Toinen vaihtoehto olisi ollut vetää läpi politiikkaa ja jättää eriävä mielipide. Olin varautunut myös tähän, mutta näin selvitys sai ehkä pienemmän painoarvon ja kävelykeskustaa selvitetään kuitenkin. Kysyin myös Jan Gehlin toimiston konsultoimisen mahdollisuudesta, mutta virkamiehet eivät kuullostaneet innostuneilta.

Lautakunnan enemmistö kannattaa autoilun helpottamista kaikkialla, mikä on hyvin surkea juttu. HUOM! Ensi vuonna tehdään kokonaissuunnitelma kävelykeskustasta, johon tässä nyt sitten annettiin evästystä.

2. Lausunto HSL:n matkalippujen hintavyöhykkeistä

Tein esityksen, että olisi aika tiukasti sanottu, että koko Helsingin pitää kuulua samaan hintaluokkaan, myös Östersundomin. Lausunnossa sanotaan kyllä, että Östersundomin liittyminen Helsingin esikaupunkialueisiin pitää ottaa huomioon, mutta ei sen enempää. Se on vaarassa joutua kalliimpaan hintaluokkaan (siis sieltä keskustaan jopa kaksinkertainen hinta), mutta kaikki rajat määritellään vasta kuntien välisten neuvottelujen jälkeen HSL:ssä. Esitykseni ei mennyt läpi, vaan hävisimme demarien kanssa äänin 5-3. Molemmat Vihreät (varahlöt Ovaskainen ja Palaste-Eerola) sekä yleensä östersundomilaisia puolustava RKP:n Johansson kannattivat viraston lievempää muotoilua. Mainittakoon, että Helsinki ei edes päätä koko asiasta, vaan annoimme omaa lausuntoamme kaupunginhallitukselle, jotta se antaisi sitten kokoamansa lausunnon HSL:lle. Siksi sanoin, että nyt on annettava tässä signaalia, että puolustamme helsinkiläisiä, mutta ei kiinnostanut oikeistoa!

Muissa asioissa ei ollut kummempaa.

3) Vartioharjun Soraharjuntiestä

Yl. töiden lautakunnan kanssa oli outo kissanhännänveto. Tuon lautakunnan mukaan Soraharjuntie pitäisi kaavan vastaisesti katkaista turvallisuussyistä. Sitä käytetään osin läpiajoon Itäväylältä Kehä I:lle. Emme suostuneet, koska meidän kaavaesityksemme juuri tuo sinne uuden jalkakäytävän.

4) Kaupungin hankintastrategia

Strategiaa viilattiin esityksestäni niin, että kestävä kehitys “huomioidaan hankinnoissa” (ehdotuksessa luki “huomioidaan tarkoituksenmukaisella tavalla hankinnoissa”).

5) Vastaus toivomusponteen Siilitien metroaseman pyöräpaikoista.

Ei tule “noin” 30 vaan “vähintään” 30 pyöräkaappia (HKL:n asia enemmän kuin kaupunkisuunnittelulautakunnan)

Olin lyhyessä kokouksessa aika paljon äänessä, muut vähän vähemmän.

Alla linkki esityslistaan ja viestissä vielä päätökset.

Esityslista on tässä.

Ja lisälista tässä. Sen mukaan viime vuoden tulostavoitteet eivät oikein täyty. Kulkutapaosuuksien mittaamisesta ei voi kuitenkaan näin päätellä, koska kalliin kyselyn virhemarginaali on peräti +- 3 %. Eli emme tiedä, mitä tosi asiassa on tapahtunut.

Ja viraston päätöstiedote:

Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan päätökset 27.1.2011

VIRASTOPÄÄLLIKKÖ

1 Kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus

2 Pöytäkirjan tarkastajien vaali

3 Ilmoitusasiat

ehdotuksen mukaan

LIIKENNESUUNNITTELUPÄÄLLIKKÖ

1 9.12.2010 ja 20.1.2011 pöydälle pantu asia

Keskustan eri liikenneratkaisut liikenteen sujuvoittamiseksi ja kävelykeskustan laajentamiseksi

Esittelijä teki seuraavat muutokset jotka lautakunta hyväksyi yksimielisesti:

Asia merkittiin tiedoksi, ei hyväksytty. Sivun 13 a ensimmäisestä kappaleesta poistettiin virke “Tätä vaihtoehtoa ehdotetaan jatkosuunnittelun pohjaksi”.

Keskustelun aikana tehtiin kaksi lisäysehdotusta.

Puheenjohtaja Rauhamäen (jäsen Johanssonin kannattama) ehdotus hyväksyttiin äänin 5-3: Lautakunta katsoo että jatkosuunnittelussa tulee kiinnittää kävely- ja pyöräilyolosuhteiden lisäksi huomiota liikenteen sujuvuuden varmistamiseen niin, etteivät ne johda uusiin ongelmiin pahenevien ruuhkien ja niistä aiheutuvien ympäristöhaittojen muodossa.

Jäsen Villasen (jäsen Ovaskaisen kannattama) ehdotus hyväksyttiin äänin 5-3: Jatkosuunnittelussa kiinnitetään tarkemmin huomiota kävelyalueiden laajentamiseen Rautatientorin ja Esplanadin välisellä alueella sekä yliopistokampuksen alueella.

2 20.1.2011 pöydälle pantu asia

Lausunto Helsingin seudun joukkoliikenteen taksa- ja lippujärjestelmän 2014 vyöhykemalleista

esittelijän muutetun ehdotuksen mukaan siten, että sivulta 15 a poistettiin seuraava virke “Kestävien kulkumuotojen (kävely, pyöräily, joukkoliikenne) osuus ei kuitenkaan saa uuden tariffijärjestelmän takia pienentyä koko seudulla eikä Helsingin alueella.”

b-asiat

VIRASTOPÄÄLLIKKÖ

4 20.1.2011 pöydälle pantu asia

Lausunto esityksestä Helsingin kaupungin hankintastrategiaksi

esittelijän muutetun ehdotuksen mukaan siten, että liitteenä olleen hankintastrategian sivulta 3 kestävää kehitystä koskevasta kohdasta poistettiin sanat “tarkoituksenmukaisella tavalla”.

HALLINTOPÄÄLLIKKÖ

1 Kaupunginvaltuuston päätös talousarvion vuodeksi 2011 ja taloussuunnitelman vuosiksi 2011 – 2013 hyväksymisestä

ehdotuksen mukaan

2 Vuoden 2011 talousarvion noudattamisohjeet

ehdotuksen mukaan

YLEISKAAVAPÄÄLLIKKÖ

1 Lausunto Vantaan kaupunginosia Tammisto ja Pakkala koskevasta asemakaavan muutosehdotuksesta nro 1986

ehdotuksen mukaan

ASEMAKAAVAPÄÄLLIKKÖ

1 Rakennuskiellon jatkaminen Etelä-Haagan Vihdintien länsipuoliselle ns. Kultareuna-alueelle (nro 12033)

ehdotuksen mukaan

LIIKENNESUUNNITTELUPÄÄLLIKKÖ

3 20.1.2011 pöydälle pantu asia

Lausunto Soraharjuntien katusuunnitelmasta välillä Mustapuronpuisto Kiviportintie

ehdotuksen mukaan

4 20.1.2011 pöydälle pantu asia

Lausunto toivomusponnesta, joka koskee liityntäpysäköintipaikkojen lisäämistä autoilijoille ja pyöräilijöille Siilitien metroaseman luona

esittelijän muutetun ehdotuksen mukaan (pyöräkaappi vähintään 30 pyörälle)

5 Tattarisuon liikenteen ohjaussuunnitelma

ehdotuksen mukaan

Lisälista

Kaupunkisuunnitteluviraston vuoden 2010 sitovien toiminnallisten tavoitteiden toteutuminen

ehdotuksen mukaan

LAUTAKUNNAN PUHEENJOHTAJA

1 Kaupunkisuunnitteluvirastossa tehtyjen päätösten seuraaminen

ei käytetty otto-oikeutta

Viraston ehdottamassa lausunnossa pitäydyttiin puhtaan teknis-taloudellisiin seikkoihin eikä huomioitu lautakunnan keväällä saamaa, lähes 4000 allekirjoituksen adressia, jossa esitettiin erilaisia huolia varikosta. Huolista osa on lukemani virastojen yhteisselvityksen perusteella turhia: Tuli lisätilaa sitten tänne tai Koskelaan, ratikkoja kulkee paljon joka tapauksessa samaa reittiä Hämeentietä pitkin. Tunnelin meluselvitykset tehdään vasta sitten kun aletaan tarkemmin suunnitella, mutta viraston selvityksen mukaan kallio toimii lähes täydellisenä äänieristeenä. Eli tunnelista ei pitäisi kantautua jatkuvaa meteliä asuntoihin.

Tekstissä todettiin, että Koskela on osoittautunut kustannuksiltaan edullisemmaksi vaihtoehdoksi, mutta muuten ei otettu mitään kantaa
eikä edes mainittu asukkaiden huolta. Ehdotin tekstiin lisäystä, jonka mukaan

Lautakunta toteaa, että Vallilan sijoitusvaihtoehto on lisäksi aiheuttanut alueen asukkaissa vastustusta.

Muut hyväksyivät asian, ja puheenjohtaja pyysi viraston asemakaavapäällikköä muuttamaan esitystään ehdotukseni mukaiseksi.

Kiva harrastaa lautakunnassa vaihteeksi diplomatiaa. Tuo sanamuoto oli tarkoituksella niin neutraali, että muut lautakunnan jäsenet hyväksyisivät  sen. Siitä huolimatta asialla oli merkitystä. Nyt kaupunginhallitukselle korostuu viesti, että myös asukkaiden huoleen on suhtauduttava vakavasti ja että kaupunkisuunnittelulautakunta otti sen huomioon. Asukkaat ovat viime vuosina tapahtuneesta edistyksestä huolimatta vähän kuin statisteja useimmissa suunnitelmissa.

Tässä linkissä on esityslista.

Tässä linkissä on pikayhteenveto päätöksistä.

Helsinki on tehnyt viime vuonna yli 300 miljoonaa euroa ylimääräistä nettoa Helsingin Energialla. Kaupunginvaltuustossa ei ole vasemmiston vaatimuksista huolimatta kuitenkaan pantu tarpeeksi rahaa palveluihin. Erityisesti demareilta pidän tätä suorastaan törkeänä, sillä hehän väittävät olevansa työväen ja tasa-arvon puolue.

Kaupunkilaisten kaupungissa rahaa käytetään siihen, että ihmisiä on tarpeeksi hoitamassa, opettamassa ja tekemässä muita välttämättömiä töitä.

Myös maksuttomaan joukkoliikenteeseen on varaa. Joukkoliikenteen lipputulot olivat viime vuonna Helsingissä 112 miljoonaa euroa. Sen verran ja vähän yli pitäisi siis jostain löytyä. Helsingin Energia ei tule aina tuottamaan yhtä paljon voittoa kuin viime vuosina, mutta rahaapa saadaan myös muualta. Minä ja Vasemmistoliitto vaadimme myös ruuhkamaksujen käyttöönottoa, koska yksityisautoilua on pakko vähentää ilmastokatastrofin torjumiseksi. Nämä liikennerahat kanavoitaisiin suoraan lipun hinnanalennuksiin ja joukkoliikenteen tekemiseen maksuttomaksi. Toinen rahan lähde on valtio, jonka on pakko alkaa tukea joukkoliikennettä selvästi nykyistä enemmän, jotta ilmastonmuutos pysäytetään. Se tulee sen myös tekemään. Jos nämä kolme tulonlähdettä eivät vieläkään riitä, voidaan minun puolestani veroäyriä korottaa 0,25 – tai ihan enintään 0,50 sentillä – jotta kaikki saavat liikkua vapaasti ja maksutta kaupungissa. Silloin vain kaikkein rikkaimmat maksavat lisäveroa enemmän kuin voittavat maksuttomassa joukkoliikenteessä.

Samalla on kylläkin parannettava myös laatua, sillä kilpailuttaminen on ollut haitallista Stadin bussiliikenteelle. Ehkä on jopa palattava huonosti toimivasta uudesta systeemistä paremmin toimineeseen vanhaan. Siinä ei kuitenkaan puhuta mistään suurista investoinneista.

Vihreät ovat keksineet myös, että maksuttomuus vähentäisi joukkoliikenteen arvostusta. Samaa sanoo kokoomus. Eivätkö he sitten arvosta kirjastolaitostamme ja kaikille lapsille tarjottavaa peruskoulua maksuttomine ruokineen?! Minä arvostan.

Lyhyesti: rahat saadaan ja tämä voidaan toteuttaa, jos vain halutaan. Maksuton joukkoliikenne on yksi osoitus siitä, että politiikka on oikeasti päättämistä erilaisten vaihtoehtojen välillä. Nykyiset valtapuolueet väittävät muuta, koska ne ovat korruptoituneet vallasta. Lisäksi kokoomus ja demarit ovat ajaneet yli 500 miljoonan keskustatunnelia innoissaan. Siihen siis olisi sittenkin varaa? Yleinen väite “se ei ole mahdollista” on suorastaan älytön. Koko demokratia tarkoittaa sitä, että kansalaiset päättävät itse, minkälaisen yhteiskunnan he haluavat. Minä edistän stadilaisille liikkumisen vapautta ja yksityisautoilun rajua vähentämistä (mutta en kuitenkaan kokonaan lopettamista).

Tämä on vaalilupaus: lupaan ajaa kaupunginvaltuustossa ja muussa poliittisessa vaikuttamisessani esimerkiksi puolueeni sisällä mahdollisimman nopeaa siirtymistä maksuttomaan joukkoliikenteeseen.

P.S. Linkkivinkki: Vapaa Helsinki -kampanja selvitti eri puolueiden ehdokkaiden kantoja joukkoliikenteen maksuihin.

Kun kaupunki tuottaa palvelut itse, ne ovat kansalaisten demokraattisessa kontrollissa. Jos ne eivät toimi, asiaan voi puuttua saman tien. Kun ne ostetaan joltakin yritykseltä, sen kanssa tehty sopimus estää kaupunkia vaikuttamasta asiaan suoraan. Helsingissä ja kaikissa Suomen kunnissa on runsaasti esimerkkejä siitä, että on kilpailutettu pelkän kilpailuttamisen vuoksi, vaikka siinä ei ole ollut mitään järkeä. Helsingin vammaiskuljetuspalvelun myyminen pienelle yritykselle aiheutti valtavasti kärsimystä vammaisille, joiden liikkumismahdollisuudet loppuivat, kun firma hoiti hommat miten sattui. Vaikka tilanne todettiin, sitä ei pystytty korjaamaan, koska kaupungilla oli kallis sopimus ala-arvoista palvelua tarjoavan firman kanssa. Kaupunkilaisille elintärkeitä toimintoja ei voi kilpailuttaa, jos ei ole kunnollisia tuottajia.

Mutta peruspalvelujen kilpailuttaminen on typerää ja vaarallista myös silloin kun sellaisia yrityksiä löytyy, jotka pystyvät tuottamaan ne. Kilpailuttamisen, ulkoistamisen ja yksityistämisen taustalla on oikeistolainen kuvitelma siitä että markkinat hoitavat kaiken paremmin kuin julkinen toimija. Se on järjetön uskomus, joka kuuluu niin sanotun ortodoksisen eli oikeaoppisen taloustieteen opinkappaleisiin. Tämä taloustiede perustuu järjettömään yksinkertaistettuun ihmiskuvaan ja maailmankuvaan, joka on pysynyt muuttumattomana 1700-luvulta. Sen mukaan ihmiset ajattelevat aina pelkkää oman voittonsa maksimointia eivätkä tee esimerkiksi yhteistyötä. Lisäksi heillä on aina täydellinen eli kaikki mahdollinen tieto saatavilla olevista mahdollisuuksista. Filosofia ja sosiologia ovat osoittaneet mallin loogisesti toimimattomaksi ja todellisuuden vastaiseksi, mutta taloustieteilijät eivät kuuntele, vaan väittävät poliitikoille ainoina yhteiskuntatieteilijöinä tietävänsä, miten yhteiskunta toimii. Muut tietävät, että yhteiskunta on liian monimutkainen jotta sitä voisi esimerkiksi ennustaa. Taloustieteilijät tekevät ennusteita jotka eivät pidä paikkaansa ja antavat opettavaiseen sävyyn neuvojaan sekä julkisuudessa että hallinnossa.

Mitään tutkimukseen perustuvia todisteita yksityisen sektorin automaattisesta paremmuudesta julkiseen verrattuna ei ole. Päinvastoin esimerkiksi terveydenhoito on ylivoimaisesti kalleinta ja kansa sairainta siellä missä se on yksityistetty. Vielä neljä vuotta sitten ulkoistamiseen ei uskottu yleisesti, mutta nyt huuhaaopin väsymätön toistaminen on johtanut siihen, että lehdistö ja suurten puolueiden poliitikot ovat alkaneet myös uskoa siihen. Miksi siinä ei ole järkeä?

Yksityisen yrityksen, ennen kaikkea keskisuuren tai suuren osakeyhtiön tarkoitus on ennen kaikkea muuta tuottaa voittoa, riippumatta keinoista. Jos sen on kannattavampaa tuottaa palvelut huonosti tai kohdella työntekijöitään huonosti, se tekee niin. Toimitusjohtaja toimii näin, koska jos tulos ei parane koko ahan, osakkeenomistajat antavat hänelle potkut. Ne eivät tiedä eikä niitä kiinnosta, millä keinoilla tulosta tehdään. Voiton tarve tarkoittaa ensinkin, että kaupunki maksaa sekä palvelun tuottamisen että voittoa osakkeenomistajille. Omista palveluistaan kaupunki maksaa vain kustannukset.

Väite yksityisen sektorin tehokkuudesta on tyhjä opinkappale, jossa ei ole tolkkua. Kun vaikka pienen kunnan viisi lähihoitajaa on pakotettu yrittäjiksi, jotka joutuvat “kilpailemaan” keskenään sopimuksista, se tarkoittaa että

1. yhden palkka- ja taloushallinnon sijasta meillä on viisi palkka- ja taloushallintoa. Byrokratia lisääntyy ja tehokkuus huononee
2. hoitajat joutuvat jatkuvaan epävarmuuteen työpaikastaan. Yrittäjinä heidät ajetaan riistämään itseään ja tekemään pidempää päivää samaan hintaan.
3. Hoitajat altistuvat työuupumukselle ja masennukselle, kun heidän elämästään ovat kadonneet tulevaisuudennäkymät.

Sama pätee monessa suhteessa myös isompiin yrityksiin. Esimerkiksi Helsingin bussiliikenteessä työoloja on huononnettu kilpailuttamisen avulla. Ajamatta jääneet bussivuorot johtuvat epäinhimillisistä aikatauluista. Ne taas johtuvat suurten kansainvälisten yritysten kilpailusta, jossa halvin ja “tehokkain” tarjous voittaa. Monet kuskit joutuvat vaihtamaan työpaikkaa parin vuoden välein, kun linjoja vaihdellaan yrityksiltä toisille, mikä huonontaa heidän asemaansa. Ensin bussiliikenne halpenikin kun kaikki myivät tappiolla suistaakseen kilpailijat pois. Sittemmin hinnat nousivat taas, koska pitkään tähän ei ollut yrityksillä varaa.

Näin ulkoistamisella ja kilpailuttamisella huonnetaan kaupungin työntekijöiden elämää ratkaisevasti, maksetaan ylimääräistä maksua verovaroista jo valmiiksi rikkaille osakkeenomistajille – ja tuotetaan huonompia palveluja. Mutta Kokoomus, Keskusta ja vihreät ovat demarien myötävaikutuksella omaksuneet uskomuksen kilpailuttamisen autuudesta ja vahvistavat sitä liittymällä pölhöjen kauppatieteilijöiden ja konsulttien kuoroon. On totta että julkisella sektorilla on taipumus tulla byrokraattiseksi eli tehottamammaksi, mutta siihen pitää vaikuttaa ihan toisella tavalla kuin muuttamalla perustavia yhteisiä välttämättömyyksiä markkinoiksi. Kun kunta tuottaa terveyspalvelut, sen ensisijainen intressi on pitää asukkaat terveenä mahdollisimman edullisesti. Mitä terveempiä ihmiset ovat, sen parempi. Kun yritys tekee palvelut, sen etu on tuottaa enemmän vähillä kustannuksilla. Niinpä pääoman kasvun tarve ajaa sitä esimerkiksi antamaan ihmisille ylimääräisiä turhia lääkärikäyntejä eikä tekemään väestöstä terveempää.

Terveyspalvelujen ulkoistamisen suurin ongelma on, että kuntiin luodaan kahden kerroksen palvelut. Kun yksityiseen kuluu paljon rahaa, yritetään säästää julkisesta. Lääkärit pakenevat yksityiselle puolelle kun julkisella on liikaa potilaita lääkäriä kohden. Yritykset tarjoavat palveluja myös vain helppohoitoisiin palveluihin jotka voi tuottaa halvalla. Niinpä näyttää siltä, että julkisella sektorilla tuotetaan kalliita palveluja, kun siellä tehdään vaikeat hoidot. Uusliberalistiset suuret puolueet säästävät siitä juustohöylällä.

Työolot huononevat ja julkinen terveyspuoli rapautuu. Tuloksena on yhdet yksityiset ja viihtyisät palvelut lievästi sairastaville ja varakkaille potilaille ja toiset julkiset ja alirahoitetut palvelut sairaille ja köyhille. Uusliberalistiset suuret puolueet käyttävät tätä verukkeena leikata lisää rahaa huonosti toimivilta julkisilta palveluilta ja ostaa lisää yksityisiltä. Sitten keskiluokka sanoo ettei halua enää maksaa verovaroin pelkkien köyhien palveluista. Lopulta tuotamme samat palvelut yksityisillä ja maksamme verovaroista rahaa pääomanomistajille, vaikka alun perin saimme ne edullisemmin.

Osa jo ulkoistetuista palveluista pitääkin palauttaa takaisin kaupungin tuottamiksi.

Kaupungin rahojen käytössä kyse on arvovalinnoista. Helsingin kaupunki ei ole köyhä, vaan rahaa voidaan sijoittaa niihin kohteisiin, mihin halutaan ja säästää toisista. Liikkumisen maksuttomuus ei olisi rahallisesti mitään kovin kummallista. Verovaroista maksetaan monin verroin suurempia kustannuksia, kuten koulutus, suurelta osin terveydenhoito ja työttömyysturva. Miksi ei siis joukkoliikenne?

Joukkoliikenteen lipunhintoja ei pitäisi kuitenkaan tarkastella vain kustannuskysymyksenä. Joukkoliikenne on hyvin tärkeä rahankäyttökohde kolmesta eri syystä. Ensinkin maksuton ja paljon käytetty joukkoliikenne on tehokasta taistelua ilmastokatastrofia vastaan, jos autoilua voidaan vähentää. Toiseksi autoilijoiden siirtyminen joukkoliikennevälineisiin parantaa kaikkien elämisen laatua. Ruuhkat vähenevät, kaikki toimii paremmin ja ihmiset ovat tekemisissä toistensa kanssa kun eivät istu eristettyinä kukin omaan peltipurkkiinsa. Autot vievät sekä parkissa että liikkuessaan aivan kohtuuttomasti tilaa. Käykää vaikka Amsterdamin keskustassa, jossa kadut ovat kapeita ja täynnä ihmisiä. On paljon turvallisempaakin kun auton alle jääminen ei ole realistinen jokapäiväinen mahdollisuus (tosin Amsterdamissa voi jäädä pyörän alle..)

Mutta kolmanneksi oikeus liikkua kaupungissa on hyvin vahvasti kysymys kaupunkilaisten yhdenvertaisuudesta. Pienikin lipun hinta voi olla paljon köyhyysrajalla kitkuttavalle, varsinkin kun se tulee vastaan päivittäin aina kun matkustaa jonnekin. Eikä säästäminen hankkimalla kuukausikortti tai vuosilippu onnistu, jos 40 euroa on kipukynnyksen ylittävä kertainvestointi. Jos ei ole lippua, matkustaminen on vaikeaa, tai aina täytyy pelätä tarkastajia. Maksuttomuus takaa kaupunkilaisille tasavertaisen mahdollisuuden liikkua kaupungin alueella, varallisuudesta ja tilipussin koosta riippumatta. Liikkumisen tuttujen luo, seuraamaan kaupunkikulttuuritapahtumia, urheilemaan tai ostoksille pitää olla jokaisen kaupunkilaisen perusoikeus. Vain maksuton joukkoliikenne takaa sen.