Kaupunkisuunnittelulautakunnassa on kahtena viime viikkona ollut esillä seuraavia asioita:

24.1.2012 oli kolme isompaa asiaa: Viraston toimintasuunnitelma 2012-2014, kuuden Punavuoren ja Ullanlinnan talon suojelukaava sekä Lauttasaaren ostoskeskuksen asemakaava.

Kaupunkisuunnitteluviraston toimintasuunnitelma vuosille 2012-2014
Esitin lisäystä, joka olisi nostanut asukasosallistumisen vahvistamisen vahvempaan asemaan toimintasuunnitelmassa. Vihreät äänestivät puolesta, muut vastaan, joten hävisimme 6-3.
Soininvaaran uusi varajäsen Mikko Särelä teki esityksen, jossa lautakuntaa ei lueteltaisi hieman nurinkurisesti pelkästään viraston “asiakkaiden” listassa. Tässä punavihreästä rintamasta liåesi lähtenyt demarien Matti Niemi, joten kohta jäi ennalleen äänin 5-4.
Esitin myös lausetta liikkumisen tarpeen vähentämisestä pyrkimällä monitoimintaiseen kaupunkirakenteeseen, mutta sitä ei kukaan muu kannattanut, joten raukesi. Tämä on iso keskustelu, jota tulee käydä: vaikka suunnitelmassakin puhutaan palaamisesta “kaupungin” rakentamiseen, se ei tapahdu, jos ei lopeteta jatkuvaa pelkkien asumalähiöiden tekemistä. Tarvitaan tiivistä sekoittunutta kaupunkirakennetta ja umpikortteleita myös muihin keskuksiin kuin kantakaupunkiin, ei lähiöiden pistetaloja keskellä auto- ja nurmikenttiä.
 
Punavuoren ja Ullanlinnan kuuden tontin asemakaavan muutosehdotus
Huonoja uutisia kaupunginhallitukselle. Taas tulee kuuden talon suojelukaava, jossa aletaan hinkata pikkuisia yksityiskohtia. Tämä ei ole yhtä paha kuin tuo aikaisempi Kruununhaan hissikiista, sillä vain yhdessä taloyhtiössä oli varsinaisia ongelmia. Niistä seurasi kuitenkin peräti kolme äänestystä.
Äänestimme siitä, saako Huvilakadun päässä olevan puutalon tiilipalomuuripäätyyn puhkoa ikkunoita vastoin esittelijän suojeluesitystä. Sillä he olisivat saaneet rakennettua sinne yhden miljoona-asunnon ja kustannettua sillä hissit. Punavihrein äänin 5-4 torppasimme asunnon muokkaamisen.
Hisseistä päätettiin samoin äänin, että sitä ei saa rakentaa yhteen suojeltavaan rappuun (talo on myös vain kolmikerroksinen). Viraston esittämä sanamuoto on tässä tiukempi kuin mitä Kruununhaassa oli edes esillä, mutta se koskee kyllä koko alueelle tehtyjä kaavoitusperiaatteita suojelukohteissa. Toivottavasti kaupunginhallitus tällä kertaa luottaisi meihin.
Sitten hyväksyimme vielä Vihreiden Mari Holopaisen ponnen, jonka mukaan suosittelemme poikkeusluvan antamista asukkaiden toivomalle autopaikalle pihalla. Se tulisi koko taloyhtiön yhteiskäyttöiselle sähköauton paikalle ja tämä on sitten erikoispoikkeus, joka ei velvoita lautakuntaa, kun sähköautoja on joka puolella. Tästäkin äänestettiin äänin 8-1, koska demarien varajäsen Risto Meriläinen ei halunnut tätä pontta lisätä.
 
Lauttasaaren ostoskeskuksen uusiminen

Lauttasaaren ostoskeskus on vähän kalsea ja pimeä 70-luvun ostari, ja nyt kun metro tulee, se uudistetaan. Ostoskeskus puretaan ja sen tilalle  tulee uusi ostari ja 7-kerroksisia asuintaloja. Tätä arkkitehti Olli Kivisen 70-luvun tuotosta ei haluttu suojella, vaikka se onkin luokiteltu kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi, mutta sen kaavoitusperiaatteista noudatetaan pitkittäistä, Lauttasaarentien suuntaistajalankulkuyhteyttä ja mittakaavaa. Tässä oli ollut aitoa ja tuloksellista vuorovaikutusta asukkaiden kanssa, mm. aitoja vaihtoehtoja, ja tulos on minusta ihan kiva. Poistuin Helsingin Vasemmiston piiritoimikunnan järjestäytymiskokoukseen ennen asian ratkaisua, mutta varmistin ensin muilta, ettei mitään esityksiä ollut tulossa.
Koko esityslista
Päätösluettelo

———————————————————————-

31.1. Listalla oli lausunto esteettömyydestä, Tankovainion kaavan korjaukset muistutuskierroksen jälkeen ja Helsingin uudet parkkipaikkanormit.

Lausunto esteettömyysraportista
Lautakunnan lausunto Helsingin esteettömyyttä koskevasta raportista toteaa, että esteettömyyttä on edistettävä kaavoituksessa, mutta siitä ei tule tehdä liian ehdotonta  periaatetta joka ikisessä paikassa, jotta voidaan tehdä hyvää kaupunkiympäristöä. Meillä on jo nytkin ongelmia mm. turvallisuusmääräysten kanssa (kaduista tehtävä liian leveitä) ja hissinormi estää kolmikerroksisten talojen rakentamisen, koska pakollinen hissi tekee rakennukselle liikaa hintaa).

Tankovainio
Tankovainion kaava palasi lausunto- ja muistutuskierrokselta. Keskusteltiin lähinnä kahdesta vanhasta puutalosta, jotka oli alkuperäisen suojelumerkinnän sijasta poistettu kaavasta, koska maan kaupungilta saanut omistaja piti niitä liian huonokuntoisina korjattaviksi. Autiona olleiden talojen kuntoa oli selvitetty ja kiinteistötaloudelliset näkökohdat sekä talojen huono sopivuus uuteen kaavaan saivat minut hyväksymään talojen joutumisen purkuun, vaikka vähän harmillista onkin. Muita siellä suojeltiin ja kokonaisuudessaan kaava on asiallinen. Siinä on hyvää townhouse-rivistöä, vaikkakin metsän keskellä townhouse taitaa olla ennemminkin countryhouse. Sinänsä kaava ulottuu kapeana talorivinä syvälle nykyiselle virkistysalueelle eli on varsin epätehokasta maankäyttöä, mutta Tankovainion mäki piti jättää tyhjäksi, joten jouduttiin tällaiseen ratkaisuun.

Helsinkipuiston yleissuunnitelma
Helsinkipuisto on hieno yhtenäinen kuuden puistoalueen sarja, jota nyt järjestelmällisesti kehitetään. Se jatkuu Keskuspuistosta ja Haltialan tiloilta Vantaanjokilaaksoon ja aina saaristoon saakka. Kyse on minusta ennemminkin kuudesta erilaisesta puistosta kuin yhdestä, mutta kehotin markkinoimaan tätä asukkaille sitä mukaa kun kehittäminen etenee. Vihreät pyysivät asian vielä viikoksi pöydälle tutustuakseen siihen paremmin. Lisätietoa ja hienoja kuvia tästä linkistä.

Autopaikkanormit
Uudet autopaikkanormit pantiin jälleen pöydälle. Eniten keskustelua eniten siitä, miten autopaikkanormit saataisiin vastaamaan kysyntää. Nyt niitä on toisaalla liikaa ja toisaalla liian vähän. Erilaisia ehdotuksia on ollut lautakunnan sisällä liikkeellä ja nyt vielä liikennesuunnittelupäällikkö vaihtui kesken asian käsittelyn (Olli-Pekka Poutanen eläkkeelle, tilalle Ville Lehmuskoski HSL:stä), joten asia päätettiin suosiolla panna vielä kerran pöydälle. Itse ajan sitä, että normit olisivat “löyhät” eli rakennuttajien ei olisi pakko rakentaa asuintaloihin paljon paikkoja.Asuintaloissa määrätään vähimmäismäärät ja toimistorakennuksiin enimmäismäärät, koska ilmeisesti epäonnistuneen verotuksen ja tulonjaon vuoksi firmoilla on varaa  maksavat kernaasti kalliista paikoista mitä vain mutta asukkaille niitä ei rakenneta jos ei ole pakko, koska se nostaa niin paljon asunnon hintaa.

Viraston ehdotuksessa esimerkiksi Jätkäsaareen tulisi enemmän autopaikkoja kuin Ruoholahdessa on nyt. En näe tässä mitään järkeä, kun esim. Alppilassa paikkoja on vielä paljon vähemmän. Samoin erittäin urbaaniin Kalasatamaan en kaipaa liikaa autopaikkoja. Otso Kivekäs on eritellyt ansiokkaasti ongelmaa Hitas-asukkaiden näkökulmasta, mutta siinä on toki paljon muitakin puolia. Ansaitsee varmaan oman postauksen, koetan ehtiä.

Esityslista 31.1.2011

Päätöstiedote

a) se on loukkaavaa: Vasemmistoliitolla on demokratiassa oikeus asettaa oma ehdokkaansa niin halutessaan, ja sillä on sitä paitsi Vihreitä suurempi kannatus

b) monet vasemmistolaiset eivät missään tapauksessa kuitenkaan äänestäisi Haavistoa, joten kuvio on mahdoton.

Ensinnäkin Vasemmistoliitto päätti jo puoli vuotta sitten, että puolue asettaa ehdokkaan joka tapauksessa. Viimeistään siinä vaiheessa kun Vihreät ja Sdp olivat valinneet omat presidenttiehdokkaansa, oli selvää, ettei Vasemmistoliiton väkeä kiinnosta tukea kumpaakaan näistä. Lipposen uusliberalistinen, ympäristönvastainen politiikka sekä liittovaltiointoilu ja Haaviston epäpasifistiset lausunnot Natosta ja Osama bin Ladenin murhasta, ja yritys käyttää alipalkattua harjoittelijaa korostivat vasemmistolaisille sitä, että tällä kertaa yksikään muu ehdokas ei edusta riittävästi Vasemmistoliiton arvoja. Tuntuukin suorastaan demokraattisten oikeuksien halveksunnalta, että tullaan kertomaan Suomen viidenneksi suurimmalle ja ainoalle eduskunnassa olevalle vasemmistopuolueelle, ettei se saisi asettaa omaa ehdokasta presidentinvaaleihin, joissa kuitenkin myös oikeasti keskustellaan politiikasta – oikeiston ja vasemmiston välillä. Paavo Arhinmäki on ainakin minulle ilmiselvästi näiden vaalien ainoa vasemmistolainen ehdokas, jolle Suomen kohtuuttomat tuloerot ja tarpeeton köyhdyttäminen ovat yhteiskunnan keskeisin ongelma ja jolle Suomen osallistuminen sotiin ja militaristiseen yhteistoimintaan taloudellisten etujen vuoksi ei ole neuvottelukysymys tai toisina aikoina oikeastaan ihan ok. Jos Vasemmistoliitolla ei olisi ehdokasta, en tiedä, äänestäisinkö, sillä jälkimmäinen on kaikkein suurin presidentin vallassa oleva asia. Muistuttaisin myös entä jos -ajattelijoita, että jos Arhinmäki ei olisi suostunut, meillä olisi kyllä joku toinen ehdokas – joka ajaisi samoja arvoja.

Sitten taktikointiin itse äänestämisessä, josta on nyt tullut Haaviston tukijoukon tehokas mutta harhainen pääargumentti. Tämä on onnetonta kahdesta syystä. Ensinnäkin demokratia ei toteudu, jos äänestäjät sekoilevat kollektiivisesti, kun kukin luulee äänestävänsä taktisesti oikein – tietämättä miten muut toimivat. Demokratiassa selvitetään ihan todellisia poliittisia mielipiteitä ja niiden kannatusta äänestäjien keskuudessa. Jos kaikki äänestävätkin oman kantansa sijasta jotakin arvailemalla muiden kantoja, kansan mielipide ei käy tuloksesta edes selville, puhumattakaan että se voisi toteutua. Lisäksi taktikoimalla ajaudutaan konservatiivisuuteen, kun kaikki etsivät mahdollisimman hajuttoman, mauttoman ja värittömän ehdokkaan, jota kuvittelevat muidenkin äänestävän. Taktikointi on tällä perusteella itsensä huijaamista.

Mutta sitten vielä pahempi ongelma: taktikointi on sekoilua, koska gallupit eivät kerro alkuunkaan, kuinka näissä vaaleissa tulee käymään. Jos antaa äänensä parhaan sijasta mielestään toiseksi tai kolmanneksi parhaalle ehdokkaalle, saattaakin pilata juuri sen parhaan ehdokkaansa pääsyn toiselle kierrokselle! Niinistön takana neljä ehdokasta on niin tasoissa. Kun he uusimman gallupin mukaan ovat 13 ja 7 prosentin välillä (ehdokkaansa gallupissa tietävistä 11% –> 6 %) ja virhemarginaali on jopa 3,4 %, ei voi todellisuudessa ja tilastotieteen mukaan sanoa, kuka heistä on toisena edes tällä hetkellä – puhumattakaan itse vaalipäivästä. Lehdet johtavat raflaavilla otsikoillaan ihmisiä tässäkin asiassa harhaan. (Toki monen gallupin antama samanlainen suunta tukee niistä saatavaa käsitystä, mutta tuhat ihmistä ei nyt vain tilastotieteen perusteella pysty antamaan luotettavaa kuvaa siitä, mikä näin lähekkäin olevien järjestys on.) Mutta varsinkin ennen vaalipäivää voi vielä tapahtua mitä tahansa.

Vaalien alla tapahtuu usein vielä suuriakin liikkeitä, joita ei voi ennakoida. Tällä hetkellä kannastaan epävarmojen määrä on noussut viikon takaisesta. Tämän kyselyn mukaan 16 % ei vastannut mitään, mutta keskiviikkona kuulin suoraan tutkimuslaitoksista, että viikossa kannastaan epävarmojen määrä on noussut 15 %:sta 30 %:iin. Samaan aikaan viimeisenä aloittaneen Arhinmäen kannatus näyttää olevan nousussa (Vaikkakin myös tämä muutos mahtuu virhemarginaalin sisään…), mikä antaa edelleen esimerkiksi Arhinmäelle erinomaiset mahdollisuudet nousta vaaleissa aina kakkoseksi saakka.

Kaiken lisäksi tulos on aina gallup-kyselyissä erilainen kuin sitten viimeisen kampanjaviikon jälkeen piirrettäessä numero lappuun yksin kopissa. Juuri Vihreäthän ovat kaiken lisäksi tunnetusti saaneet vaaleissa huonomman tuloksen kuin gallupeissa. Tämän perusteella juuri taktikoijan olisi suorastaan hullua loikata Haaviston kelkkaan, jos pitää jotakuta muuta ehdokasta Haavistoa parempana.)

Myöskään siksi ei ole järkeä yrittää taktikoida Haavistoa toiselle kierrokselle, että gallupeista voi päätellä, että kenelläkään ehdokkaalla ei näytä tällä hetkellä olevan mahdollisuuksia Niinistöä vastaan. Ei siis ole mitään mieltä koettaa saada toiselle kierrokselle omasta mielestä parasta huonompi ehdokas, jos haluaa äänellään vaikuttaa.

Arhinmäki ainakin haastaisi Niinistön paljon tehokkaammin toisen kierroksen väittelyissä, koska hän edustaa mielestäni selkeämmin tasa-arvoa, sodanvastaisuutta ja ympäristöä, jotka eivät Niinistöä kiinnosta.

Arhinmäeltä Haavistolle loikkaava taktikoija voi siis aiheuttaa omalle poliittiselle kannalleen kaksinkertaista vahinkoa: ensin menee väärä ehdokas toiselle kierrokselle ja sitten hän häviää siellä raskaammin kuin oikea ehdokas olisi hävinnyt.

On surkeaa, että Arhinmäen kannattajat ovat joutuneet tuhlaamaan energiaansa sosiaalisessa mediassa puolustautumiseen Haaviston eli lähimmän ehdokkaan tukijoukkojen harhaanjohtavalta ja välillä demokratiaa vähättelevältä kampanjoinnilta – heidän itsensäkin mielestään toiseksi parasta ehdokasta vastaan. Myösk Haaviston kampanja lienee kärsinyt siitä, että meidät on pakotettu yhä uudelleen perustelemaan, miksi Haavisto ei ole meille riittävän hyvä ehdokas. Sen sijaan punavihreiden aktiivien tulisi tehdä yhteistyötä – toistemme demokraattisia oikeuksia ja mielipiteitä kunnioittaen – esim. Lipposen, Niinistön ja Soinin äänestäjien päiden kääntämiseksi.

“Minulla ei ole ollut eläissäni mitään erityistä ja yleistä mielenkiintoa kaava-asioita ajatellen kaupunginvaltuutettuna ja maakuntahallituksen puheenjohtajana.”

Kun maakuntahallituksen ainoa merkittävä tehtävä on tehdä koko maakuntaa koskeva maakuntakaava, herää kysymys, miten siellä oikein sitten on asioita hoidettu.

2. Kunta- ja hallintoministeri Henna Virkkunen taas on samassa lehdessä (s. A11) sitä mieltä, että tarvitaan metropolitasoinen hallinto, mutta ei vaaleilla valittavaa, koska ei haluta uutta hallintotasoa kuntien ja valtion välille. Siis tarvitaan uusi hallintotaso mutta ei uutta hallintotasoa?

3. Ja kaiken kukkuraksi jo Kööpenhaminassa Pohjoismaiden neuvostossa Suomen etua raivoamisellaan vahingoittanut Alexander Stubb on kannattanut sitä, että kansalaisten sijasta valtaa käyttäisi Euroopassa pari luottoluokituslaitosta.

Onko pikkujoulut pidetty liian aikaisin? Mistä näitä kykypoliitikkoja oikein tulee?

Mitään kovin yllättävää ei ole, ettei tästä tullut mitään. Alusta alkaen oli selvää, että Kokoomuksen rikkaita suosiva ja julkista sektoria entisestään kuristava linja on vihdoinkin joutunut myös Sdp:n ja Keskustan epäsuosioon. Ensin Perussuomalaisten piti rangaista niitä kunnolla vaaleissa. Se oli minusta pieni ihme, että “neuvottelut” kestivät näinkin pitkään, vaikka koko ajan tiedettiin, että vaalikampanjoissa oli keskeisiä ja keskenään aivan päinvastaisia linjauksia. Vasemmistoliiton reunaehdoissa on vaadittu tuloerojen kaventamista ja veropohjan laajentamista ja Kokoomus haluaa tietenkin entisestään pahentaa tuloeroja ja jatkaa valtion ja kuntien sekä sosiaalista turvallisuuden heikentämistä.

Nyt Kataisella alkaa olla kuitenkin musta pekka kädessään. Perussuomalaiset eivät ole  muuttaneet eurolinjaansa (kuten ei Vasemmistoliittokaan) ja Keskustan Kiviniemen puhetta voi tulkita sillä lailla, että Kokoomusjohtoinen hallitus oli juuri sitä, mikä ei nyt tule enää kuuloon:

Köyhän asia on ollut aina Keskustan toiminnan lähtökohta. Siinä emme saaneet viestiämme tarpeeksi esiin. Ja totta on, että keskustan pitää olla pienimmän puolella vieläkin väkevämmin. Se on näiden vaalien keskeinen opetus.

Yleisesti tuloerojen on todettu kasvaneen liian suuriksi, näin on puhunut neljä Kataisen sixpack-korttitalon kuudesta puolueesta sekä molemmat oppositioon ilmoittautuneet puolueet. Kok+Rkp ei ole mikään hallituspohja.

Kataisella ei ole edellytyksiä muodostaa hallitusta, koska kansalaiset eivät halua enää veronalennuksia keskituloisille ja rikkaille, julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan alasajoa ja yritysmaailmaa apinoivaa hölmöilyä julkisiin organisaatioihin. Ei lisää epävarmoja työsuhteita ja harmaan talouden ylläpitoa pääomanomistajien edun nimissä. Minusta esimerkiksi 100 euron korotus perusturvaan ei ole vielä alkuunkaan tarpeeksi. Pitää edetä lähemmäs Vasemmiston esittämää radikaalia uudistusta tulonjakoon, jossa päästäisiin köyhien syyllistämisestä, kyykyttämisestä ja elämän vaikeuttamisesta takaisin köyhyyden todelliseen poistamiseen.

Demokratia on voittanut, kun puolueet ajavat oikeasti niitä asioita, joista ovat vaaleissa puhuneet. Seuraava hallitustunnustelija saa luvan olla Urpilainen ja hallitus muodostettakoon sellaisista puolueista, jotka pääsevät kansalaisten ongelmien korjaamisesta asialliseen kompromissiin ja muodostavat joko enemmistön tai ainakin melkein puolet eduskunnasta.

• koska se olisi ollut henkilökohtaisen ajankäytön kannalta mahdotonta tai ainakin tuhoisaa
• koska poliittisen muutoksen aikaansaamiseksi on nyt ehdottomasti tärkeintä kehittää yhden puolueen järjestötoimintaa avoimemmaksi, demokraattisemmaksi ja vuorovaikutteisemmaksi
• koska perhe ja ystävät ovat kuitenkin asia, jota ei voi uhrata ja ehdokkaana olo olisi tarkoittanut 24/7 -puurtamista parin kuukauden ajan
• JA koska politiikkaa ei tehdä yksin, vaan puolueessani on monta ehdokasta, joiden kanssa jaamme lähes kaikki samat poliittiset tavoitteet ja pyrkimykset. Tuen ehdokkaita, jotka pyrkivät Suomen poliittisen kentän mullistamiseen päästämällä vasemmalta irti demokratian valtava voima, jolla toimimattomat valtajärjestelmät voidaan aina lopulta kaataa

Tulen varmasti olemaan ehdolla seuraavissa kunnallisvaaleissa, mutta nyt aletaan galluppien perusteella jo kerätä ensimmäisiä hedelmiä siitä työstä, jota Helsingin Vasemmiston sisällä olemme porukalla jo saaneet aikaan. Me olemme voittamassa nämä vaalit ainakin Helsingissä, ja nykyisen Paavo Arhinmäen lisäksi toiselle paikalle on saumoja useammalla ehdokkaalla. Kutkuttavinta on kuitenkin, että uusimman gallupin mukaan tuo toinen paikka olisi ehkä pois Kokoomukselta. Se olisi siis tuplavoitto!

Tässä suosituksiani Vasemmistoliiton listalta Helsingistä ja samalla myös Uudeltamaalta, koska moni läheiseni asuu siellä. Kenen tahansa näistä äänestäminen on poliittisesti suunnilleen sama kuin äänestäisit minua.

HELSINKI

Silvia Modig, nro 61 on työparini Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnassa, hän varsinainen jäsen, minä vara. Silvia on poliittisesti todella hyvä:

vuorenvarmasti kaikkien ihmisten tasa-arvon, toimivan ja järjellisen sosiaalipolitiikan, avoimen ja suoran demokratian sekä voimakkaasti ja radikaalisti ympäristön sekä toimivien ja viihtyisien asuinympäristöjen asialla. Maanläheinen ja sympaattinen, mutta myös erittäin hyvä vaikuttamaan lukemattomien verkostojensa kautta. Korjannut asuntopulaa niissä  luovemmissa tahoissa, kuten Oranssissa ja nykyisin Vaahteramäki ry:n puheenjohtaja. On aktiivinen Un Womenissa ja Yle:n toimittajana televisiossa sekä vahvasti sisällä kulttuuripiireissä.

Dan Koivulaakso, nro 57 on Vasemmistonuorten puheenjohtaja ja minulle erinomaisen mieluisa valinta oman pääsihteerikauteni päätteeksi. Tutustuin Daniin, kun hän teki töitä Vasemmistonuorten Palestiina-kehitysyhteistyöhankkeen koordinaattorina ja Vasemmistonuorissa hän pani heti tuulemaan saaden järjestölle paljon uutta näkyvyyttä ja meininkiä räväkällä toiminnalla todellisten muutosten puolesta. Hän on ideologisesti loistava poliittisen muutoksen esitaistelija, jonka energiaa ei voi kuin kadehtia. Johtuu kai urheilullisuudesta. Dan on poliitikoksi enemmän kuin sopiva, koska on yhtä aikaa radikaali, puhuu asioista niiden oikeilla nimillä ja ajaa röyhkeästi oikeita asioita tehden sen mitä siihen tarvitaan ja samaan aikaan yhteistyökykyinen, laajojen verkostojen kautta toimiva superaktiivi. Ei väitä että työntekijöiden ja työnantajien edut olisivat yhteiset (porvarihallitus sen on jälleen kerran todistanut), vaan ajaa perustuloa kaikille ja radikaaleja parannuksia työntekijöiden oikeuksiin ja sekä puhuu että toimii rasismia vastaan. Dan ymmärtää paljon jopa tulevaisuuden poliittisesta pääareenasta eli tietoon ja sen levittämiseen liittyvistä oikeuksista.

Heikki Patomäki, nro 63, on kansainvälisen politiikan professori ja globalisaatiota oikeasti ymmärtävä visionääri, joka aina muistaa ottaa esille paitsi nykytilanteen ongelmallisuuden, myös katseen tulevaisuuden: minkälaisen tulevaisuuden puolesta meidän tulee toimia. Heikki on argumentoinnissa parhaita joita olen nähnyt, ja uskomattoman tuottelias kirjoittaja, joka on kirjoittanut kansainvälisesti merkittävien tieteellisten globaalia demokratiaa kehittävien tekstiensä ohella mm. kirjoja uusliberalismista Suomessa sekä yliopiston ja tieteen alistamisesta markkinavoimien ja niitä epäonnistuneesti matkivien virkamiesten talutusnuoraan. Patomäki kykenee arvioimaan nykypolitiikkaa ja luomaan uutta sillä tavalla, että Suomen ymmärretään olevan osa EU:a ja globalisoitua markkinapaikkaa, eikä vain niiden tahdoton käskyläinen (kuten oikeisto mielellään kertoo vastuuta välttääkseen).

Hanna Mithiku, nro 60, on tuleva ääniharava, varsinainen politiikan luonnonlahjakkuus. Hän tuli ehdokkaaksi vasta loppumetreillä, kun minulle vinkattiin, että hän sai seurakuntavaaleissa suoranaisen äänivyöryn ja ajattelee ehdottomasti vasemmistolaisesti. Hanna sai Haagan seurakunnassa noin 350 ääntä, mikä oli viidenneksi eniten koko Helsingin kaikkien seurakuntien kaikista ehdokkaista (kussakin Helsingin 23 seurakunnassa äänestettiin sen seurakunnan omia ehdokkaita, ja listoilla oli eri puolilla kovia poliitikkoja aina kansanedustajia myöten). Syy menestykseen on alkanut valjeta: Hanna on hyväntuulinen, sympaattinen ja veitsenterävä, ulosanniltaan lähes täydellinen puhuja, joka saa ihmiset ymmärtämään ja luottamaan. Ja aatteiltaan istuu Vasemmistoliiton uuteen polveen kuin nenä päähän. Pääteemoja sosiaalisesti oikeudenmukaisempi tulonjakopolitiikka, tasa-arvoinen koulutuspolitiikka peruskoulusta yliopistoon sekä maahanmuuttajien aseman ja oikeuksien parantaminen. Lisäksi Hanna on maahanmuuttajaperheen lapsi, mikä osalle omista porukoistani on etu äänestyspäätöstä pohdittaessa.

Helsingissä on muitakin mielestäni aivan erinomaisia ehdokkaita, kuten

• Paavo Arhinmäki, nro 51 puolueen puheenjohtaja toivottavasti pitkään, sillä hän ihan todella takaa sen että muutos etenee; Suomen politiikan eliittiä jo nyt, vaikka syntynyt laillani vuonna -76.
• Katri Immonen, nro 56, nuori yliopistopolitiikan veteraani, liberaalin vasemmistolaisen siiven tekijä, joka ajaa estottomasti avoimen kaikkien sukupuolten tasa-arvoa ja mm. kaupunkitilan vapautta
• Joonas Leppänen, nro 58, demokratian asiantuntija ja oikeasti myös päätölsenteossa sitä edistävä filosofi
• Kirsi Pihlaja, nro 64, minua nuorempi perheenäiti perhepolitiikan etulinjassa, joka osaa myös argumentoida asiansa puolesta
• Martina Reuter, nro 66, pitkän linjan luotettava vasemmistolainen yliopistoihminen ja humanistinen filosofi, jonka kanssa käymme jo voiton puolelle etenevää kamppailua saadaksemme Vasemmistosta yhteisen tulevaisuuden liikkeen

Helsingin listalla muutkin ehdokkaat ovat toki erittäin hyviä!

UUSIMAA

Pia Lohikoski, nro 305, on puoluevaltuuston varapuheenjohtaja ja keravalainen kaupunginvaltuutettu. Pia on todellinen työmyyrä, joka ajaa globaalin vasemmiston vaatimia uudistuksia ja ihmisarvoista elämää kaikille, koska meillä on siihen todellakin varaa. Ja todennäköisesti saa niitä ahkeruutensa ansiosta myös läpi. Perhepolitiikan asiantuntija, antirasisti ja peruspalvelujen raudanluja puolustaja. Pia on pienen lapsen äiti, jonka poliittinen ura on lähdössä nousukiitoon, mistä olen todella iloinen.

Reko Ravela, nro 309 on työntekijöiden puolesta myös toimivan liikkeen kovapintaisinta kärkeä, joka ymmärtää myös teoreettisesti, mihin suuntaan maailmaa tulee viedä. Työntekijät saavat lisää vapautta ja oman osuutensa koko kakusta vain toimimalla suoraan. Reko on demokraattisen vallankumouksen tekijä JA teoreetikko. Hän on ammatiltaan postinjakaja ja aina organisoimassa työntekijöiden yhteistoimintaa.

Antero Eerola, nro 291, voi olla vaalien musta hevonen Uudellamaalla. Hän on se toimittaja, jonka aina niin demokraattinen Jyrki Katainen hoidatti ulos Yleisradiosta, kun Eerola oli Moskovan kirjeenvaihtajana kertonut tässä jutussa, että kokoomuslaisten Suomen ulkopolitiikan kärkinimien halventava kommentointi Venäjän suuntaan on herättänyt siellä hämmennystä. Eerolan keskeisiä teemoja on Suomessa nousevan rasismin avoin vastustaminen. Sellaisia kansanedustajia tarvitaan juuri nyt. Erittäin kirjoitus- ja puhetaitoisena ja toimittajana politiikan jo erinomaisesti tuntevana Antero osaa myös oikeasti vaikuttaa asioihin.

Jussi Saramo, nro 310, oli pomoni, kun olin Vasemmistonuorissa ja aina lukiessamme toistemme kolumneja ja muita tekstejä havaitsimme yleensä olevamme asioista niin samaa mieltä, että piti oikein kehua. Jussi on poliitikkona jo kokenut Vantaan kaupunginvaltuutettu ja ajaa asioita tehokkaasti läpi kasvattaen samalla myös omaa kannatustaan. Jussin tultua Vasemmistoliiton poliittiseksi sihteeriksi ovat tehokkaat ja hyvät kannanotot alkaneet mennä läpi. Jussi on oikein sopiva kansanedustajaksi.

Vasemmistoliitto käännekohdassa

Tuleva puoluekokous on Vasemmistoliitolle kriittinen. Puolueen pitkäaikainen laskusuhdanne voidaan joko kääntää nyt tai jatkaa kohti puolueen poiskuihtumista. Se on edessä, jos puolue ei ala aidosti toimia yhdessä kansalaisten kanssa. Kärjistäen: on valittava, kerrommeko kaikkitietävinä päättäjinä ihmisille, mikä heille on parasta vai toimimmeko yhdessä heidän kanssaan asioiden ajamiseksi. Joko teemme politiikkaa ihmisten puolesta tai ihmisten kanssa. Jäsenistö johtaa puoluetta. Otamme ihmisiltä aloitteita, viemme niitä eteenpäin ja kerromme tehokkaasti takaisin, mitä saavutimme. Pohdimme yhdessä jäsenten ja potentiaalisten äänestäjien kanssa keinoja, kuinka saavutamme enemmän. Kokoomus on tehnyt näennäisesti näin, mutta myös tämän operaation poliittinen tarkoitus on tietenkin vain omistajien edun ajaminen.

Puoluepolitiikka ja edustuksellinen demokatia ovat tällä hetkellä kriisissä. Eduskunta ei ole enää itsenäinen päättävä elin, vaan sen toiminnasta päättävät liikemiesten rahoittamat parin oikeistopuolueen johtajat. Keskittynyt lehdistö ei pyri eikä kykene valvomaan valtaa. Samaan aikaan vihreä liike on lässähtänyt oikeiston kylkeen. Erittäin monet yltiökapitalismiin kriittisesti suhtautuvat äänestäjät katselevat ympärilleen. Valitettavan suuri osa heistä on löytänyt vastakaikua ainoastaan Perussuomalaisten epä-älyllisestä vedätyksestä, jolle rasismi ei ole ongelma. Vasemmistoliitto ei ole vielä onnistunut lainkaan realisoimaan tätä kurjaa, mutta erinomaisen mahdollisuuden tarjoavaa tilannetta, minkä jälleen uusi mielipidemittaus osoittaa (HS-Gallup 9.6.). Keski-Suomen Vasemmistonuorten Ville-Veikko Pulkka toi esille myös nuorten huolen puolueen etäisyydestä (KU 7.6.).

Puolueen on minusta kyettävä näyttämään ulospäin kertarysäyksellä, että se ei enää kuulu muiden puolueiden luomaan kartelliin, joka näyttäytyy monien kansalaisten silmissä aivan oikein korruptoituneena oman edun tavoitteluna. Se tarkoittaa, että on alettava toimia kuin vasemmistolainen kansanliike.

Siksi puoluekokous on tärkeä. Puolueen toimintakulttuurin on muututtava nykyisestä keskusjohtoisesta ja saavutettuja asemia puolustelevasta hienosäädöstä jäsenlähtöiseksi ja täysin avoimeen keskusteluun pyrkiväksi parannusten eteenpäinviemiseksi. Paavo Arhinmäen nousu puheenjohtajaksi saakka on perustunut aitoon ihmisten kanssa tekemiseen, mutta koko puolue ei tähän vieläkään mielestäni riittävästi kykene. Juhlavat ja kalliit suurkokoukset vajavaisella päätösvallalla, joista jäsenille tulee puutteellisesti tietoa, on korvattava tiedonkulun verkostolla, jossa paikallisjärjestöjen toiminta, jäsenten toimintaryhmät ja yhteistyöprojektit saadaan keskuselinten kautta nopeasti kaikkien tietoisuuteen. Ja jossa johdon kannanotot perustuvat jäsenistöstä ja ajassa kiinni olevista kansalaisliikkeistä löytyvään tietoon ja asiantuntemukseen muutaman vakionaaman sijasta. Ei riitä että yritämme päästä Yleisradion porvariseulan läpi; meidän on oltava kaikkialla. Puolue koostuu jäsenistään. Jotta nykyisestä ikävästä alakynnestä noustaan, jäsenistö on saatava liikkelle ja kasvuun. Se tarkoittaa aitoja vaikutusmahdollisuuksia ja avointa poliittista toimintaa; maksimaalista demokratiaa. Ja ennen kaikkea avointa ja energistä suhdetta myös puolueen ulkopuolisiin kiinnostuneisiin.

Tulen esittämään puoluekokouksessa tavoiteohjelmaan suoran demokratian keinoja Vasemmistoliiton poliittiseksi tavoitteeksi ja tulen kannattamaan Reko Ravelan valintaa puoluesihteeriksi. Ravela ajaa puolueen toimintatapojen remonttia takaisin kansanliikkeeksi mielestäni sellaisella reippaalla otteella, jota nyt vaaditaan.

Sampo Villanen

Helsingin Vasemmistoliiton puheenjohtaja

- Karhusaaren suunnitteluperiaatteet Östersundomissa
- lausunto Helsingin Energian kehitysohjelmasta: tässä todella isot päätökset ovat ajautuneet
ristiriitaan
- kiinteistölautakunnan ja kaupunginhallituksen hyväksymät huonot tonttivaraukset
- lisäksi väännettiin taas tekstimuodoista Vallilanlaakson suhteen

Karhusaaren tarkistetut suunnitteluperiaatteet

Sipoon liitosalueilla sijaitsevasta Karhusaaresta halutaan tehdä pientalo- tai huvilakaupunkia nykyisen melko harvaan asutun metsäisen saaren sijaan. Nyt siellä päätettiin säilyttää saaristoluonnon erityispiirteitä, mutta periaatteellinen keskustelu koski sitä, tehdäänkö siitä kaupunginosa vai ei, ja äänestys päättyi 7-2 sen puolesta, että tehdään. Vähemmistöön jäivät pienempää tonttitehokkuutta toivoneet Palmroth-Leino (Kok.) ja Johansson (Rkp). Tavoite uusilla tonteilla on nyt vähintään et= 0,4. Se on tiheämpi kuin Helsingin omakotitaloalueet, mutta vastaa esim. Kulosaaren huvilakaupunkialuetta. Tämä koskisi siis vain nyt rakentamattomia alueita. Jo rakennetuilla alueilla tavoite on et=0,3.

Rannoista halutaan yleiseen käyttöön eli kaikkien saataville noin 50% tai enemmän. Tällä hetkellä siellä on vain 7 % kaikille avointa rantaa, ja koko Helsingissä on 75 %. Yksityiset maanomistajat ovat jo tehneet Karhusaaressa aloitteita yksityisrantojensa antamisesta käyttöön, jos saavat vastineeksi tontilleen lisää rakennusoikeutta. Näin edistetään sekä julkisten rantojen että suuremman tonttitehokkuuden tavoitetta. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla!

Lausunto Helsingin Energian kehitysohjelmasta kohti hiilineutraalia tulevaisuutta
ehdotuksen mukaan
Myös tästä keskusteltiin pitkään. Kun kaupunginvaltuuston on samassa kokouksessa tehnyt kaksi ristiriitaista päätöstä, niin Helsingin Energia on tehnyt kehitysohjelmassaan mitä tahtoo eli viitannut kintaalla muun muassa yleiskaavalle. Meidän lautakuntamme lausunto on erittäin kriittinen, suorastaan tyrmäävä sen suhteen, että Hanasaaren voimalan aluetta ei saataisikaan asuntorakentamiskäyttöön, koska sinne jäisi voimalatoimintaa ja tulisi jopa lisää. Tässä on olennaista, että Energia on tehnyt kunnianhimoisen päästövähennyssuunnitelman, mutta koettanut karsia kustannuksia, jotta siihen olisi varaa.

Päästövähennyksiä ja MA-ohjelman asuntotavoitteita ei saa valtuustossa panna vastakkain, vaan molempiin on pyrittävä. Valtuuston seminaarin aikaan, jolloin tästä keskustellaan, on KOKO kaupunkisuunnittelulautakunta sitten Berliinin-matkalla!

Tapanilan Kanervatien aluetta koskeva asemakaavan muutosehdotus (nro 11954)
ehdotuksen mukaan

Oli hyvä suojelu- ja täydennyskaava vanhan Tapanilan pohjoisosissa.

Kallvikintien Shell-huoltoaseman ympäristöä koskeva asemakaavan muutosehdotus (nro 11959)
ehdotuksen mukaan

Tässä tulee entisen Shellin tontille yksi asuintalo ja Lidlin laatikkokauppa, joka parantaa Vuosaaren palveluja selvästi. Saimme selitykset kaikkiin kysymyksiimme (parkkipaikat tulevat maan päälle, koska pohjavesialueella ei voi rakentaa maan alle),

Olimme Silvian kanssa sopineet että avaan keskustelua siitä, miten karmeiden laatikkokauppojen rakentaminen saadaan loppumaan. Kysyin, olisiko laatikkokaupan sijaan voinut rakentaa kerrostalon jonka alakerrassa olisi ollut samankokoinen kauppa. Syy ettei voi, on että kaupunginhallitus on varannut tontin Lidlille kiinteistölautakunnan ehdotuksesta. Kiinteistölautakunta ja kaupunginhallitus ohittavat tonttien myynnissään usein kaupunkisuunnittelutoimen, minkä vuoksi tulee huonoa ympäristöä. Asiassa on kyllä tapahtunut viime vuosina parannusta, mutta silti tässä oli esimerkki kaupungin hallintokuntien  surkeasta yhteistoiminnasta.

Lautakunta keskusteli, miten toimimme, ja tulos: virastopäällikön ehdotuksesta kutsumme kiinteistölautakunnan yhteiskokoukseen, jossa keskustellaan maankäytön periaatteista ja kuinka tärkeää on, että kaupunkisuunnittelutoimi on mukana kun tontteja varaillaan. Eli uskomme vahvasti kehitykseen ja edistykseen tässä asiassa!

Ja huom! Keski-Vuosaaren kehittämisselvitys on kaupunkisuunnitteluvirastossa tekeillä.

Samalla hyväksyttiin myös liikenneympyräsuunnitelma tulevan Lidlin viereen. Liikenneympyrää tulee kiirehtiä, jotta se ehtisi valmiiksi yhtä aikaa kaupan kanssa. Muuten tulee vuodeksi (2012-2013) tilanne, jossa vaarallinen risteys vilkastuu kovasti ja sen läpi kulkee päivittäin peruskoululaisia. Huhtikuussa tehdään päätös liikenneinvestoinneista.

11.2.2010 pöydälle pantu asia:

Lausunto Helsingin raitioliikenteen kokonaiskehittämisselvityksestä

esittelijän muutetun ehdotuksen mukaan

Tässä oli Vallilanlaakso taas esillä. Saimme ensin ylimääräisen esittelyn bussikadun eduista. En vakuuttunut. Neljä poikittaisbussia paranisi: 57 ja sekä tietenkin ilmeisesti eräille johtohenkilöille kaikkein tärkein asia eli tiedelinja 506 nopeutuisivat. Voitaisiin yhdistää osin 45 ja 71 ja 59:n kuormitus kevenisi. Vihreiden Mari Holopainen ja minä saivartelimme lausunnon sanamuodoista, jotta siinä ei lukisi rivien välissä että Vallilanlaaksoon suunnitellaan raitiolinjaa JA joukkoliikennekatua.  Esittelijä muutti esitystään niin, että lausunnon mukaan päätökset kustakin linjaratkaisusta tehdään erikseen.

Olemme ihan viime viikkoina myös estäneet kaupunkisuunnittelulautakunnassa äänin 8-0 lähiömäisten tornitalojen rakentamisen Leppäsuon tonttien päähän. Ajatus oli minun ja Silvian ja puhuimme muut puolueet siihen mukaan. Näiden lisäksi Hernesaaren osayleiskaavaan ei ole enää tulossa pitkälle merelle laitettavaa jättiristeilijälaituria vain siksi, että Helsingin Satama kustantaisi samalla helikopterikentän pitkän kannaksen päähän. Osayleiskaavassa laivat tullaan sijoittamaan vähän huomaamattomammin ja helikopterikentän tarvetta arvioidaan uudelleen sitten kun sitä erikseen ehdotetaan. Maisema Kaivarin suunnasta olisi pilaantunut, mutta yhteistuumin muiden puolueiden kanssa estimme tämän. Tuntuu hyvältä kun on saanut asioita aikaan.

Ja vielä pikkuisen lisää omakehua: ei mennyt ihan hukkaan huhkiminen Brasilian maattomien liikkeen MST:n eteen, kun saimme tilaa mm. Tv-Nyttissä Ylen radion ja parin lehden lisäksi. Näin tuloksellisia vaikuttamisviikkoja saisi olla enemmän!