EU:n jo ajat sitten sanelema päätös uusiutuvista tehtiin näyttävästi juuri ennen tätä – kai tukemaan Hesarin harhautuskampanjaa, jossa investoinnit uusiutuviin maksavat kuluttajille kamalasti, mutta investointi ydinvoimaan ei maksa kenellekään ilmeisesti yhtään mitään. Todella älykästä!

Vanhanen ja Pekkarinen puhuivat näyttävästi, että missään nimessä ei voida kolmea rakentaa. No kaksi voidaan kuitenkin. Ja kaiken kruunaa Vihreät, jotka istuvat hallitusta tukemassa kuin tatit, kun mikään ei ole heille liikaa. Vihreitä ei voi enää nimittää ympäristöpuolueeksi, vaan se on viherpesuri, jonka avulla suurteollisuuden omistajien etuja häikäilemättömästi ajava hallitus pysyy pystyssä kaikesta korruptiosta ja työntekijöiden kyykyttämisestä huolimatta. Ja ennen kaikkea tuhoisa ympäristöpolitiikka ei käänny hallitusta vastaan.

Ihmettelen vain, kauanko ihmiset antavat Vihreiden kusta silmille, vaikka heillä onkin lehdistön vankkumaton tuki: tietoyhteiskuntapuolue on tukenut Lex Nokiaa, yliopistolakia, tavallisten perheellisten puolue on ollut pistämässä sairaanhoitajia ruotuun uhkaamalla pakkotyöllä ja työntänyt Suomeen komennettua halpaa vuokratyövoimaa Euroopasta. Cronberg lipsautti julkisuuteen, että puolue jolla ei ollut ryhmäkuria, sopii että muutama saa äänestää vastaan eduskunnassa, kunhan hallitus voittaa kaikki äänestykset.

Turpeesta, päästövähennysten jarruttamisesta EU:ssa, autoveron alennuksesta puhumattakaan! On niin tärkeää, että hallituksessa saa työskennellä, että mitä väliä mitä siitä seuraa. Tehdään vaikka Suomesta maailman suurin ydinjätteen tuottajamaa!

Nyt sapettaa.

P.S. Vihreä Lankakin totesi Vihreiden ohjelmaluonnoksen olevan eettisyydessään ja vihreydessään melko huono. Vihreät sai omalta lehdeltään vain 10/18 pistettä ja Keskusta 9½, kun Vasemmistoliitto pääsi 16/18:aan.

Aivan tuoreet paljastukset Suomen turkistarhoilla ovat valitettavasti todellisuutta myös tehotuotettujen ruokaeläinten kohdalla, minkä sikatehdas-kampanja on osoittanut. (Heikkohermoiset, surffatkaa varoen). Käytyäni Leipzigissa Euroopan maattomien ystävien tapaamisessa, jossa oli paikalla myös useita Brasilian MST:n edustajia, olen yhä vakuuttuneempi siitä, että meidän on toimittava laajalla rintamalla yhdessä maailmanlaajuisesti nykyisen itsetuhoisen tuotantojärjestelmän muuttamiseksi. MST puhuu erilaisista maatalousmalleista: toisesta joka perustuu suuryritysten dominoimaan, harvoja suuromistajia hyödyttävään bisnekseen ja globaalille ja paikalliselle ympäristölle sekä viljelyaittojen väestöille tuhoisaan vientituotantoon; ja toisesta joka perustuu pienviljelyyn, ekologisesti kestäviin menetelmiin ja kasvinjalostukseen sekä ruokaomavaraisuuteen.

Tutustuessani Reiluun kauppaan ja niihin hirveyksiin joita sillä yritetään korjata, samoin kuin nyt esimerkiksi Brasilian maakamppailuihin, olen havainnut että talousglobalistit eivät ole koskaan aidosti välittäneet siitä, mitä kaiken kaupallistaminen ja alistaminen suurpääomalle tekee todellisille ihmisille. He näkevät ihmisen jonakin tulevaisuudessa olevana, äärimmäisen yksinkertaistettuna käsitteenä, jonka ei esimerkiksi tarvitse syödä muutamaan vuosikymmeneen, kunhan kaikki sitten joskus melkoisen naiivin talousteorian mukaisesti muuttuu paremmaksi. Mitä se ei kuitenkaan ole tehnyt. YK:n tuottama uusin Maailman tila -raportti toteaa, että elintasomme tuhoutuu ympäristön vuoksi vääjäämättä, jos sitä yritetään nykyisellä tavalla kasvattaa tai edes pitää nykyisellään. Maattomien ystävissä pyrimme siksi edistämään uudenlaista ajattelua, joka perustuu todelliseen demokratiaan, ihmisten väliseen yhteistyöhön, kaikkien perusoikeuksien turvaamiseen  ja yhteisen planeettamme asettamiseen puhtaan rahanpalvonnan edelle. Eräs maailmanlaajuisten aloitteiden tekemiseen kykenevä valtava maailmanlaajuinen verkosto on pienviljelijöiden, maattomien ja alkuperäiskansojen Via Campesina, johon kuuluu 148 järjestöä 69 maasta kaikilta mantereilta. Se on aatteellisesti lähellä Maattomien ystäviä.

Tervetuloa mukaan toimintaan maauudistusten, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävämmän maataloustuotannon ja ennen kaikkea inhimillisemmän tulevaisuuden puolesta!

Puheenjohtaja Sampo Villanen: Helsingin Vasemmistoliitto vaatii julkisiin ruokaloihin oikeutta eettiseen ruokaan, 17.12.2009.

Helsingin Vasemmistoliitto vaatii, että eettinen vakaumus on otettava julkisen sektorin ravitsemuspalveluissa huomioon samalla tavalla kuin uskonnollinen vakaumus.

“2000-luvun maailmassa tulee kunnioittaa eettisin perustein tehtyjä valintoja. Esimerkiksi vegaaniruokavalio on hyvä valinta paitsi eläinten hyvinvoinnin, myös ympäristön ja ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta”, Helsingin Vasemmistoliiton puheenjohtaja Sampo Villanen toteaa.

Suomalaisilla on yhä enemmän erilaisia vakaumuksellisia ruokavalioita. Osa ruokavalioista perustuu uskontoihin, osa eettisiin vakaumuksiin. Perinteisesti uskonnollisen vakaumuksen ilmoittaminen on riittänyt syyksi saada haluamansa erikoisruokavalio julkisissa laitoksissa. Sen sijaan esimerkiksi vegaanit, jotka kieltäytyvät kaikista eläinkunnan tuotteista eettisistä syistä, saavat edelleen taistella saadakseen itselleen tai lapsilleen sopivaa ruokaa.

Lisätiedot:
Sampo Villanen
puh. 040 528 3641

Ruotsin oikeistohallitus on ajattelussaan kymmeniä vuosia Suomen kökköporvarihallitusta edellä, joka varmasti jälleen vastustaa tätä, paitsi inhimillisestä ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta, myös taloudellisesti ja maailman vakauden kannalta järkevää ehdotusta.

Ongelmana Ruotsin esityksessä on, että teollisuusmaiden kehitysyhteistyöhön jo lupaamat mutta maksamatta olevat 160 miljardia dollaria vuodessa halutaan käyttää kehitysavun sijasta ilmastonmuutoksen torjuntaan. kehitysmäärärahat pitäisi nostaa joka tapauksessa 0,7 %:iin, jotta ilmastonmuutos ei toimi tekosyynä laistaa kehitykseen tarkoitetuista rahoista. Silloin nykyinen epäoikeudenmukaisuus vain säilyisi ja ongelmat pahenisivat edelleen.

Toivon silti ilman muuta, että Ruotsin ehdotus menee läpi ja USA saadaan perumaan järjettömät ja haitalliset rangaistustullisuunnitelmansa, joilla se tulisi vain torpedoimaan kaikki neuvottelut ja pahentamaan Etelän köyhien hätää entisestään. Toivon myös, ettei Suomen sinilevähallitusta tarvitse jälleen kerran hävetä. Siksi on syytä painostaa kaikin tavoin hallituspuolueita, jotta ne oikeasti yrittävät tehdä jotain positiivista ilmastonmuutoksen estämiseksi. Ja vihreät voisivat kerrankin toimia ympäristöpuolueena eikä viherpesumerkkinä. Vasemmistonuorten KÖP15-kampanjassa järjestettävä mielenosoitusmatka Kööpenhamina on yksi keino toimia.

Tässä kolumnini Liberossa 4-5/2008:

30.11.2009 maailman maat päättävät Kööpenhaminassa seuraavista ilmastotavoitteista Kioton sopimuksen jälkeen. Myös Vasemmistonuoret on ensi vuonna vahvasti liikkeellä ilmastokysymyksen kanssa.

Vasemmistonuorten ilmastokampanjassa kohotetaan suomalaisten tietoisuutta kokouksen merkityksestä ja sisällöistä sekä järjestetään bussimatka paikan päälle seuraamaan itse kokousta. Kampanjan sisältöä suunnittellaan yhdessä järjestölle läheisten ympäristöjärjestöjen kanssa. Samalla se halutaan pitää herkkänä myös sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle.

Se onkin tärkeää, sillä ympäristöliike on erään valistuneen arvion mukaan kriisissä, kun sen aatteen ovat omineet kaikki muut. Puolueet, yritykset ja julkiset laitokset julistautuvat ympäristön puolestapuhujiksi. Vihreyttä on vaikea vaatia, kun kaikki sanovat olevansa sitä jo.

Ekologisesti kestävä kehitys on kuitenkin vain kaukainen haave, kun talouskasvu ja kapitalistinen voitonpyynti ovat hallituspolitiikan ja tietenkin yritystoiminnan keskiössä yhtä tiukasti kuin aina ennenkin.

Euroopan sosiaalifoorumissa osallistuin ilmasto-oikeudenmukaisuutta käsitelleeseen istuntoon. Puhujat nostivat esille erittäin tärkeitä näkökohtia ilmastonmuutoksen torjunnassa. Ne on hyvä pitää mielessä ilmaston puolesta kampanjoidessa.

Ensinnäkin, taloudellisen kasvun kyseenalaistamisen velvollisuutta ei voi siirtää vain köyhien maiden harteille. Se johtaa jatkuvaan kinasteluun siitä, kuka onnistuu tehokkaimmin välttelemään yhteisiä, välttämättömiä velvoitteita. Aikaahan ei enää ole tuhlattavaksi. Tuotannon lisäksi myös kulutusta on pakko pystyä rajoittamaan.

Toiseksi, ammattiyhdistysliike on saatava mukaan päästövähennystoimintaan. Se onnistuu vain, jos teollisuuden ammattiliitoille esitetään vaihtoehtoja nykyisille työpaikoille eikä vain vaadita niiden lakkauttamista. Sosiaalifoorumissa mainittiin esimerkiksi työntekijöiden uudelleenkouluttaminen vihreän energian tuotantoon.

Kolmanneksi, päästövähennyksiä ei saada rakentamalla ydinvoimaa, joka suuntaa kaikki resurssit teollisuuden tuhlailevaan, loputtomaan kasvuun sidottuun energiankäyttöön ja tuottaa määrättömästi tappavaa saastetta. Ydinvoiman vastainen kampanjointi ja ilmastokampanjointi on sidottava aina toisiinsa, jotta päästövähennyksiä ei käytettäisi keppihevosena ydinvoiman lisärakentamiseen, kuten Suomen hallitus nyt uhkaa tehdä.

Ilmasto-oikeudenmukaisuus on teema, joka kattaa sekä ympäristöajattelun että globaalin oikeudenmukaisuuden. Suomalaisessa ympäristöliikkeessä ja vihreässä puolueessa kapitalistinen järjestelmä otetaan liian usein annettuna, minkä vuoksi tavoitteita ei saavuteta.

Esimerkiksi markkinamyöntelijöiden ylistämä päästökauppa osoittautui tehokkaaksi rahastuskeinoksi monelle kapitalistille mutta päästövähennysten kannalta ajanhukaksi. Päästövähennykset eivät saa myöskään tarkoittaa vain saastuttavan tuotannon siirtämistä halpatuotantomaihin. Jos biodiesel johtaa sademetsän kaatamiseen ja pienviljelijöiden ajamiseen mailtaan, se ei ainakaan jarruta ilmastonmuutosta. Päästövähennysten avulla perustellaan nyt jo avoimesti lisäydinvoimaa, mikä vain estäisi välttämätöntä energiantuotannon rakennemuutosta.

Jotta ilmastonmuutos ei käynnistäisi globaalia katastrofien jatkumoa, on jatkossa tarjottava älykästä, markkinauskon ylittävää kokonaisratkaisua, ei irrallisia paloja. Hyvä ympäristöpolitiikka ottaa huomioon kokonaistilanteen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden niin Suomessa kuin koko maailmassakin. Siksi se on irrotettava voitonteosta ja talouskasvusta ja nostettava niitä perustavammaksi asiaksi. Vain punavihreä politiikka tekee niin.