Kaupunginvaltuustossa Vasemmistoliitto on esittänyt talojen peruskorjauksen tekemistä, vaikka sen kustannukset neliötä kohti nousisivat yli kaupungin sääntöjen. Suuremmat puolueet eivät halua tehdä poikkeusta sääntöön historiallisen puukaupunginosan kohdalla. Eivät, vaikka upean alueen kauniit talot tuhoutuvat hitaasti, jos niitä ei korjata. Eivät, vaikka niissä taloissa asuu ihmisiä.

Asuntolautakunnan jäsenen Pekka Saarnion (vas.) mukaan asuntoja ei kyllä pystytä myymään, sillä Vasemmistoliitto, demarit ja vihreät eivät tule sitä hyväksymään. Toivottavasti näin todella on. Demarit ja vihreät ovat kuitenkin tehneet monessa asiassa sopimuksia ennemmin kokoomuksen kuin Vasemmistoliiton kanssa, joten asiaa on syytä seurata vaalien jälkeen tarkasti. Heitä ei haittaa palveluiden ja kaupungin toimintojen yhtiöittäminen, vaikka se merkitsee yhä ankeampaa kaupunkia. Sellaista, jossa kaikki toiminta määrittyy sen mukaan, montako senttiä kaupungin joku taho maksaa toiselle. Ei sen mukaan, onko jokin asia tarpeen tai hyväksi. Itse asiassa Vallilan tilanne on mainio esimerkki kamreeriajattelusta: taloille ja niiden asukkaille on syntymässä mittaamatonta vahinkoa vain, koska rahoja lasketaan lyhyellä tähtäimellä.

Kokoomuksen todellinen tarkoitus on tietenkin poistaa demokraattisesta hallinnasta mahdollisimman paljon asioita ja siirtää ne varakkaiden yritysjohtajien hallintaan. Demarit ja vihreät eivät tätä tajua, vaan uskovat tehokkuushöpötyksen.

Jos suuret puolueet ryhtyvät myymään ihmisten koteja ja erään Helsingin helmistä pelkän penninvenyttämisen vuoksi (kaupunki EI ole rahapulassa), on aika todella nousta kapinaan. 1970-luvun alussa kaupunki halusi jyrätä puu-Vallilan, mutta silloin asukkaat ja helsinkiläiset laajemminkin nousivat vastarintaan ja voittivat. Suurin osa puutaloista modernisoitiin sisältä eikä korvattu 70-luvun teräsbetonihirvityksillä. Toivokaamme ettei tällä kertaa jouduta jälleen puolustustaisteluun. Se on selvää, että peruskorjaukset on saatava läpi vaikka väkisin. Ehkä on vihdoin aika palata 1950- ja 1960-lukujen malliin. Tuolloin vasemmisto sai isoja työntekijöiden oikeuksia koskevia asioita (kuten 40-tuntisen työviikon, sairausvakuutuksen ja työttömyysvakuutuksen) läpi oppositiostakin. Eduskuntaryhmät, kansalaistoimijat ja ay-liike tekivät tehokasta yhteistyötä.

Nyt puolueet ovat hukanneet kansalaisyhteiskunnan. Viimeisenä vihreät, jotka toteuttavat hallituksessa innolla kokoomuksen ympäristövihamielistä politiikkaa eivätkä ainakaan puheenjohtajansa mukaan vastusta ehdottomasti enää edes lisäydinvoimaa. Vasemmistoliitossa voimistuu nyt koko ajan suuntaus, joka ajaa puoluetta takaisin ruohonjuuritasolle. Asiat pitää nostaa esille voimalla, ja päättäjien pitää olla keskusteluyhteydessä kaupunkilaisten kanssa. Heidän pitää tehdä avointa yhteistyötä kaupunkilaisten kanssa eikä vain puhua heidän asioistaan. Vasemmistoliitto etenee hyvää vauhtia siihen suuntaan.