Vasemmistoliitto käännekohdassa

Tuleva puoluekokous on Vasemmistoliitolle kriittinen. Puolueen pitkäaikainen laskusuhdanne voidaan joko kääntää nyt tai jatkaa kohti puolueen poiskuihtumista. Se on edessä, jos puolue ei ala aidosti toimia yhdessä kansalaisten kanssa. Kärjistäen: on valittava, kerrommeko kaikkitietävinä päättäjinä ihmisille, mikä heille on parasta vai toimimmeko yhdessä heidän kanssaan asioiden ajamiseksi. Joko teemme politiikkaa ihmisten puolesta tai ihmisten kanssa. Jäsenistö johtaa puoluetta. Otamme ihmisiltä aloitteita, viemme niitä eteenpäin ja kerromme tehokkaasti takaisin, mitä saavutimme. Pohdimme yhdessä jäsenten ja potentiaalisten äänestäjien kanssa keinoja, kuinka saavutamme enemmän. Kokoomus on tehnyt näennäisesti näin, mutta myös tämän operaation poliittinen tarkoitus on tietenkin vain omistajien edun ajaminen.

Puoluepolitiikka ja edustuksellinen demokatia ovat tällä hetkellä kriisissä. Eduskunta ei ole enää itsenäinen päättävä elin, vaan sen toiminnasta päättävät liikemiesten rahoittamat parin oikeistopuolueen johtajat. Keskittynyt lehdistö ei pyri eikä kykene valvomaan valtaa. Samaan aikaan vihreä liike on lässähtänyt oikeiston kylkeen. Erittäin monet yltiökapitalismiin kriittisesti suhtautuvat äänestäjät katselevat ympärilleen. Valitettavan suuri osa heistä on löytänyt vastakaikua ainoastaan Perussuomalaisten epä-älyllisestä vedätyksestä, jolle rasismi ei ole ongelma. Vasemmistoliitto ei ole vielä onnistunut lainkaan realisoimaan tätä kurjaa, mutta erinomaisen mahdollisuuden tarjoavaa tilannetta, minkä jälleen uusi mielipidemittaus osoittaa (HS-Gallup 9.6.). Keski-Suomen Vasemmistonuorten Ville-Veikko Pulkka toi esille myös nuorten huolen puolueen etäisyydestä (KU 7.6.).

Puolueen on minusta kyettävä näyttämään ulospäin kertarysäyksellä, että se ei enää kuulu muiden puolueiden luomaan kartelliin, joka näyttäytyy monien kansalaisten silmissä aivan oikein korruptoituneena oman edun tavoitteluna. Se tarkoittaa, että on alettava toimia kuin vasemmistolainen kansanliike.

Siksi puoluekokous on tärkeä. Puolueen toimintakulttuurin on muututtava nykyisestä keskusjohtoisesta ja saavutettuja asemia puolustelevasta hienosäädöstä jäsenlähtöiseksi ja täysin avoimeen keskusteluun pyrkiväksi parannusten eteenpäinviemiseksi. Paavo Arhinmäen nousu puheenjohtajaksi saakka on perustunut aitoon ihmisten kanssa tekemiseen, mutta koko puolue ei tähän vieläkään mielestäni riittävästi kykene. Juhlavat ja kalliit suurkokoukset vajavaisella päätösvallalla, joista jäsenille tulee puutteellisesti tietoa, on korvattava tiedonkulun verkostolla, jossa paikallisjärjestöjen toiminta, jäsenten toimintaryhmät ja yhteistyöprojektit saadaan keskuselinten kautta nopeasti kaikkien tietoisuuteen. Ja jossa johdon kannanotot perustuvat jäsenistöstä ja ajassa kiinni olevista kansalaisliikkeistä löytyvään tietoon ja asiantuntemukseen muutaman vakionaaman sijasta. Ei riitä että yritämme päästä Yleisradion porvariseulan läpi; meidän on oltava kaikkialla. Puolue koostuu jäsenistään. Jotta nykyisestä ikävästä alakynnestä noustaan, jäsenistö on saatava liikkelle ja kasvuun. Se tarkoittaa aitoja vaikutusmahdollisuuksia ja avointa poliittista toimintaa; maksimaalista demokratiaa. Ja ennen kaikkea avointa ja energistä suhdetta myös puolueen ulkopuolisiin kiinnostuneisiin.

Tulen esittämään puoluekokouksessa tavoiteohjelmaan suoran demokratian keinoja Vasemmistoliiton poliittiseksi tavoitteeksi ja tulen kannattamaan Reko Ravelan valintaa puoluesihteeriksi. Ravela ajaa puolueen toimintatapojen remonttia takaisin kansanliikkeeksi mielestäni sellaisella reippaalla otteella, jota nyt vaaditaan.

Sampo Villanen

Helsingin Vasemmistoliiton puheenjohtaja

Viraston ehdottamassa lausunnossa pitäydyttiin puhtaan teknis-taloudellisiin seikkoihin eikä huomioitu lautakunnan keväällä saamaa, lähes 4000 allekirjoituksen adressia, jossa esitettiin erilaisia huolia varikosta. Huolista osa on lukemani virastojen yhteisselvityksen perusteella turhia: Tuli lisätilaa sitten tänne tai Koskelaan, ratikkoja kulkee paljon joka tapauksessa samaa reittiä Hämeentietä pitkin. Tunnelin meluselvitykset tehdään vasta sitten kun aletaan tarkemmin suunnitella, mutta viraston selvityksen mukaan kallio toimii lähes täydellisenä äänieristeenä. Eli tunnelista ei pitäisi kantautua jatkuvaa meteliä asuntoihin.

Tekstissä todettiin, että Koskela on osoittautunut kustannuksiltaan edullisemmaksi vaihtoehdoksi, mutta muuten ei otettu mitään kantaa
eikä edes mainittu asukkaiden huolta. Ehdotin tekstiin lisäystä, jonka mukaan

Lautakunta toteaa, että Vallilan sijoitusvaihtoehto on lisäksi aiheuttanut alueen asukkaissa vastustusta.

Muut hyväksyivät asian, ja puheenjohtaja pyysi viraston asemakaavapäällikköä muuttamaan esitystään ehdotukseni mukaiseksi.

Kiva harrastaa lautakunnassa vaihteeksi diplomatiaa. Tuo sanamuoto oli tarkoituksella niin neutraali, että muut lautakunnan jäsenet hyväksyisivät  sen. Siitä huolimatta asialla oli merkitystä. Nyt kaupunginhallitukselle korostuu viesti, että myös asukkaiden huoleen on suhtauduttava vakavasti ja että kaupunkisuunnittelulautakunta otti sen huomioon. Asukkaat ovat viime vuosina tapahtuneesta edistyksestä huolimatta vähän kuin statisteja useimmissa suunnitelmissa.

Tässä linkissä on esityslista.

Tässä linkissä on pikayhteenveto päätöksistä.

Muun muassa Helsingin Sanomat antoi eilen toimittajan Kaupungin laita -kolumnissa täysin väärän kuvan siitä, mitä kaupungin budjettineuvotteluissa tapahtui. Ikävää on, että tämä ei ollut ensimmäinen kerta, vaan Vasemmistoliiton vähättely ja sivuuttaminen on lehdessä pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Liekö syynä sitten Hesarin paremmat kontaktit Kokoomukseen kuin Vasemmistoliittoon vai mikä lie?

Nyt toivomme kuitenkin, että Helsingin politiikka ja kulttuuri alkaisi demokratisoitua, kun kolmen puolueen enemmistödiktatuuria on vähän avattu.

Helsingin Vasemmistoliitto: demokratian pelisäännöt katosivat vanhusten pitkäaikaisen laitoshoidon valmistelussa, 4.9.2009

Helsingin Vasemmistoliitto pitää konsernijaoston toimintatapaa vanhusten pitkäaikaisen hoidon kohdalla varoittavana esimerkkinä ja vaatii, että demokratian kaventaminen päätösten valmistelussa on lopetettava ja pyrittävä sen sijaan kolmen suurimman ryhmänkin hyväksymän kaupungin strategian mukaisesti demokratian lisäämiseen.

Helsingin Vasemmistoliitto paheksuu vallan siirtoa Helsingin kaupunginhallitukselta kolmen suuren puolueen konsernijaostolle. Vanhusten pitkäaikaishoidosta on päätetty kunnallisdemokratian ohitse.

Kuluvan vuoden alussa aloitti toimintansa Helsingin kaupungin konsernijaosto, jossa ovat edustettuina vain kolme suurinta puoluetta. Jaosto hallinnoi Helsingin osakeyhtiöitä eli erittäin merkittävää osaa koko kaupungin toiminnasta. Konsernijaosto otti 31.8. käsittelyynsä ilman lautakuntavalmistelua vanhusten pitkäaikaisen laitoshoidon kehittämisen, koska se liittyy kaupungin omistamaan Helsingin Seniorisäätiöön.

Jaoston valmistelupäätös sisältää ison muutoksen nykyiseen tilanteeseen: terveyskeskuksen pitkäaikaissairaanhoidon 900 paikkaa siirrettäisiin sosiaalivirastoon ja Seniorisäätiön omistamat kiinteistöt siirtyisivät kaupungille. Vasemmistoliitto kritisoi menettelyä kaupunginhallituksessa ja totesi, että asian valmistelu kuuluu sosiaali- ja terveyslautakunnille ja koko kaupunginhallitukselle pelkän kolmen suurimman ryhmän sijasta.

Konsernijaosto on nyt ensimmäistä kertaa toimintansa aikana ottanut valmisteluunsa asian, joka vaatisi ehdottomasti laajapohjaista valmistelua. Helsingin Vasemmistoliitto on huolissaan kunnallisen demokratian sivuuttamisesta ja vallan keskittämisestä aiempaa pienemmälle joukolle.

Konsernijaoston outoa asemaa suhteessa kaupunginhallitukseen osoittaa lause jaoston tehtäväkuvauksesta: ”Konsernijaosto voi yksittäistapauksessa saattaa toimivaltaansa kuuluvan asian kaupunginhallituksen päätettäväksi”.

Helsingin Vasemmistoliiton puheenjohtaja Sampo Villanen toteaa, että “kaupunginhallitus on kaupungin ylin toimeenpaneva elin, joka voi alistaa asioita itselleen ilman muiden elinten suostumusta. Nyt asia on käännetty täysin väärinpäin.” Konsernijaoston johtosäännön mukaan jaosto käyttää myös ”osakkeenomistajalle kuuluvaa päätösvaltaa silloin, kun päätös tehdään yhtiökokousta pitämättä ja kun kysymyksessä on taloudellisesti merkittävä tai periaatteellisesti laajakantoinen asia”. Helsingin Vasemmistoliiton piiritoimikunta pitää tilannetta kestämättömänä ja kunnallisen demokratian sekä hyvän hallintotavan vastaisena.

4.9.2009

Mutta sitten viikonlopun teemaan. Europarlamenttivaalit ovat nyt sitten ylihuomenna. Äänestysprosentista odotetaan suunnilleen yhtä häpeällistä kuin ennenkin. Häpeällinen se ei ole äänestäjien kannalta, mutta päättäjien kylläkin. Järjestelmä ei toimi, jos puhutaan kansanvallasta, jota kansa itse ei koe käyttävänsä. Muun muassa juuri siksi jopa europarlamenttivaaleissa kannattaa äänestää. Hyvät mepit nimittäin tekevät töitä demokratiavajeen poistamiseksi, toisin kuin huonot. Jos (tai kun) kokee EU:n epädemokraattiseksi, kannattaa käyttää kaikki keinot asian muuttamiseksi. Myös äänestämisen. Europarlamentilla on nykyään valtaa, minkä esimerkiksi hallitusten ja Suomenkin työministerin junaileman järkyttävän työaikadirektiivin torppaaminen osoitti.

Vaaleissa omat suosikkini ovat Jussi Saramo, 116 ja Minna Sirnö, 117, mutta tällä kertaa Vasemmistoliiton listalla kaikki kärkijoukossa olevat nimet ovat sellaisia, jotka näkisin oikein mielelläni parlamentissa. Anna Mikkola, Annika Lapintie, Sirpa Puhakka, Kyösti Suokas, Aino-Kaisa Pekonen. Kiva kun voi äänestää rauhassa sen suhteen, että ei ole ketään eri mieltä olevaa ehdokasta vaanimassa paikkaa minun äänelläni. Erityisesti Rkp:llä ja vihreillähän on sekaisin oikeistolaisia ja vasemmistolaisia ehdokkaita, joten ääni voi mennä ihan päinvastaiseen tarkoitukseen kuin halusi. Vasemmistoliiton todennäköisen yhden paikan tulee nyt saamaan joka tapauksessa mielestäni erinomainen tyyppi, joka tekee Euroopassa ihmisarvoista ja järkevää politiikkaa täydestä sydämestä. Jos ääni on vielä käyttämättä, tee hyvin.

Ensi viikolla osallistun itse kokoukseen, jossa tullaan käsittelemään muun muassa Vuosaaren Mustavuoren rakentamista. Huomenna on Pro Mustavuori -yhdistyksen tilaisuus, jonne he ovat kutsuneet lautakunnan jäsenet. Kyse on yleiskaavassa rakennettavaksi suunnitellusta alueesta, jolla nyt on kallioinen metsä. Metsän ja kallion tuhoaminen ei vastaa meidän kantaamme.

Lautakunnan kokouksiin en siis ole vielä päässyt osallistumaan, mutta käsittelimme kahden ensimmäisen viikon paperinivaskat Silvian kanssa ja hän kertoi minulle, mitä lautakunnassa tapahtui. Joka kokouksessa näyttää olevan asioita, jotka eivät ole lainkaan läpihuutojuttuja ja joiden eri puolista siis keskustellaan ja väännetään. Kaavaehdotuksia, niitä vastustavia kirjeitä, muiden lautakuntien ja virastojen lausuntoja on jännittävää lukea.

Kaupunkisuunnittelulautakunnassa myös luovuudella on ilmiselvästi merkitystä, sillä kiistatilanteissa edessä on kartta, jolla asia on ratkaistavissa hyvin monella eri tavalla. Mukaan tulee tietenkin myös yhteistyö eri muodoissaan muiden lautakunnan jäsenten kanssa ja poliittinen pelaaminen, jonka avulla asioihin pystyy todella vaikuttamaan.

Kunnallispolitiikka on jännittävää, mutta muistutan itseäni tässä nyt julkisesti siitä, että pelistä tai omasta asemasta ei saa koskaan tulla itse tarkoitusta ja koskaan ei kaupunkilaisen asia, asema ja etu saa jäädä omissa päätöksissä hämäräksi. Varsinkin kaupunkisuunnittelussa eri kaupunkilaisten edut ja toiveet menevät hyvin usein ristiin, ja silloin on pienen asemaa ja oikeuksia puolustettava, sillä usein tuntuu että ollaan enemmän kiinnostuneita  umpihämärästä kaupungin “kilpailukyvystä” ja kaupungin talouden kokonaistuloksen viilaamisesta vielä vähän paremmaksi, suurten bisnesten mielistelystä tai mahtavan näköisistä maamerkeistä paljon enemmän kuin kaupungissa asuvien ihmisten konkreettisesta pärjäämisestä ja hyvästä kaupunkiympäristöstä. Kaupungin koneisto ei ole olemassa itseään tai “taloutta” varten, vaan kaupunkilaisia varten.

Reko Ravela on ansiokkaasti hankkinut viranomaisilta tiedot viime kunnallisvaalien rahoituksesta ja julkistanut ne. Ne löytyvät täältä. Luvut kertovat, että kokoomuksen läpipäässeet ehdokkaat käyttivät vaalimainontaan yhtä paljon rahaa kuin muut puolueet yhteensä.

Meilläkin eikä vain USA:ssa vaalitulokseen vaikuttaa raha, jolla voidaan toistaa toistamasta päästyä esimerkiksi Suomen Toivo -hokemaa, joka ei tarkoita mitään. Se nimittäin kävisi ihan minkä tahansa puolueen sloganiksi.

Ongelma tässä on, että puolueilla on joka tapauksessa vaikeuksia saada tietoa äänestäjille poliittisesta linjasta. Jos rikkaiden tukema kokoomus pystyy tekemään sen monissa paikoissa missä muut eivät näy ollenkaan, on selvä että sillä saa ääniä. Äänestän itsekin vain ehdokkaita, joista tiedän jotain. Varsinkaan en äänestä sellaisia joiden en tiedä edes olevan olemassa. Näin Suomen demokratiassa toimii paitsi henkilö ja ääni -periaate, myös euro ja ääni -periaate. Rahaa menee todistetusti eniten keski-ikäisille miehille ja tietenkin niille jotka ajavat varakkaiden piirien etuja muiden kustannuksella. Täältä voi käydä katsomassa vuoden 2007 eduskuntavaalien rahoituskuvioita.

Keskustelutilaisuus Hakaniemen Cafe Javan yläkerrassa (Siltasaarenkatu 11 Ympyrätaloa vastapäätä) torstaina 23.10. klo 18-20

Keskustelun kohteena on Tommi Uschanovin tuore kirja ‘Mikä vasemmistoa vaivaa?’
Mukana kunnallisvaaliehdokkaat Sampo Villanen (vas.), Thomas Wallgren
(sd.) sekä Joonas Leppänen (vas.).

Ehdokkaita keskusteluttaa sosiologien Sunnuntaipiiri. Osuvatko
Uschanovin teesit tosiasioiden voimasta, luotettavista mielikuvista ja
psykologisesta pelisilmästä vasemmistoon? Vai kertovatko ne ehkä koko
suomalaisen demokratian tilasta?

Tervetuloa!
t. Sunnuntaipiiri
Ehdokkaiden yhteystiedot:

Sampo Villanen p. 040-528 3641
www.sampovillanen.fi

Joonas Leppänen p. 040-767 1228

http://joonasleppanen.ehdokkaasi.fi/

Thomas Wallgren p. 09-191 29226

http://www.tw2007fi.cyberesco.fi/

Vastasin Kaupunkimetsäliikkeen kyselyyn seuraavasti

1) Helsingin kaupunkimetsät ovat ainutlaatuisia luonto- ja virkistysalueita, joita ei tulisi tuhota rakentamisella tai liian rajuilla “hoitotoimenpiteillä”. Helsingin alueelta löytyy muuta rakennusmaata vielä kymmeniksi vuosiksi. Olisitko valtuutettuna valmis puolustamaan kaupunkimetsien suojelua?

• Helsingin jatkuva ja kova asuntopula helpottaa vähän, kun Sipoosta liitetyt maat (paitsi Sipoonkorven suojeltava alue) ja satama-alueet vapautuvat käyttöön ja toivottavasti Malmin lentokentän alue. Silti kaupunkirakennetta on syytä tiivistää, ihan ekologisista syistä: kunnallistekniikan tehokkuus tarkoittaa, että putkia ja johtoja tarvitsee vetää vähemmän ja niiden hyötysuhde paranee.
• Kaupunkimetsät ovat kuitenkin tärkeä asia, ja eri puolilla kaupunkia pitää säilyttää metsiä, jotka ovat esimerkiksi lapsille hyvin jänniä ja opettavaisia paikkoja. Metsät parantavat ilmanlaatua ja ovat aikuisille tärkeä epäkaupallinen virkistäytymisalue. Ilman muuta Helsingissä on suojeltava kaupunkimetsiä, mutta ei ehdottomasti, jos asuntorakentaminen menee jumiin, kuten viime aikoina. Vuokra lohkaisee kuitenkin monen tulot lähes kokonaan, joten vuokrat on saatava alaspäin.
• Olennaisia ekologisia käytäviä ei saa rikkoa eikä asukkailta saa hävittää tärkeitä metsiä. Metsien “hoitaminen” on varmasti tarpeetonta ja haitallistakin silloin, kun luonnonmukainen metsä halutaan muuttaa luonnottomaksi.

2) Kaupunkimetsäliikkeen tavoitteena on, että kaupunkimetsien suojelusta järjestetään neuvoa-antava kansanäänestys. Äänestäjiltä kysyttäisiin, haluavatko he säilyttää Helsingin nykyiset kaupunkimetsät luonnonmukaisina ja rakentamattomina. Kannatatko Sinä kaupunkimetsäliikkeen kansanäänestysaloitetta? Perustele.

• Kannatan kaikkia kansanäänestyksiä. Päättäjät ovat erkaantuneet äänestäjistä, ja näin saadaan aikaan kunnollista julkista keskustelua sekä ohjaksia päättäjille vaalien välillä. He ovat kaupunkilaisten palveluksessa, eivät yläpuolella. Myös kaupunkimetsäliikkeen aloitteen olen allekirjoittanut. Itse äänestyksessä olisi hyvä kysyä vähän yksityiskohtaisemmin, millaisia toimia ei haluta tehtävän, jottei äänestyksen tulos jää vain yleiseksi neuvoksi. Esimerkiksi metsien hoitotoimenpiteet jotka tosiasiassa muuttavat niiden luonnetta, olisi syytä ottaa esille.

3) Kannatatko lähidemokratian vahvistamista? Pitäisikö kansalaisvaikuttamista helpottaa? Esimerkiksi neuvoa-antavan kansanäänestysaloitteen taakse on saatava 5 prosenttia äänioikeutetuista (mikä Helsingissä merkitsee noin 25 000 allekirjoittajaa), jotta aloite otettaisiin valtuustossa edes käsittelyyn. Kommentoi nykyistä tilannetta.

• Omassa kampanjassani olen halunnut ottaa esille juuri demokratian kysymykset. Nykytilanne on surkea, ja politiikka on monelle ihmiselle epämääräistä puuhastelua, josta he eivät haluakaan tietää. Ehdotan että kehitetään kaupunginosakokouksia tai -parlamentteja, joille jaetaan 5 % kaupungin budjetista. Tällä tavalla paikallisesti tärkeitä asioita voidaan tehdä silloinkin, kun kaupunginvaltuutetut eivät niitä näe. Tähän liittyy myös kansanäänestysten todellinen käyttöönotto suurista asioista. 25000 pitäisi olla rajana sitovalle kansanäänestykselle (sitovuus edellyttäisi että äänestysprosentti on yli 50). Lakia on tältä osin muutettava. Kunnallisia neuvoa-antavia kansanäänestyksiä pitää järjestää, jos 2 % asukkaista niin haluaa. Tällöin valtuuston on otettava asia käsittelyyn. Ranskassa näitä menetelmiä on kehitetty, ja sieltä voidaan ottaa erilaisia malleja esimerkiksi korttelikohtaisesta päätöksenteosta. Pääkaupunkiseudun kunnat voidaan yhdistää vasta, kun meillä on jonkinlainen lähidemokratia, joissa kaupunginosilla on omaa päätösvaltaa. Jos ei ole, kuntien yhdistäminen on hyvin vaarallista demokratialle.

Kiitos kaupunkimetsäliikkeelle aktiivisesta ja aikaansaavasta kaupunkilaistoiminnasta!