Jotain spekulaatio kuitenkin tuottaa: sen harjoittajat saavat pieniä siivuja mielipuolisen suuruisesta kaupankäynnistään. Koska heidän liikuttelemansa virtuaaliset rahamäärät ovat niin suuria, pienetkin prosentit siitä tekevät heistä multimiljonäärejä. Harjoittajalleen tuottoisaan spekulaatioon on sidottu yhä lisää rahastoja, säätiöitä, valtionlaitoksia ja tavallisia kansalaisia sekä muun muassa meidän eläkkeitämme. Iso osa “tuotoista” tehdään tällä hetkellä kapitalistisesti tyhjästä pelaamalla markkinoilla rahapelejä. Mutta koska osa voitoista realisoidaan rahaksi, se pitää huomioida todellisessa aineellisessa tulonjaossa. Sieltä se otetaan pois.

Euroopassa luotiin yhteisvaluutta euro, joka on ennen kaikkea poliittinen projekti. Vaikka mailla oli ja on edelleenkin hyvin erilaiset taloudet, kuviteltiin, että liittämällä ne samaan valuuttaan ne voidaan pakottaa samanlaisiksi. Jotenkin luonteenomaista erityisesti uusklassisen taloustieteen soveltamiselle käytäntöön on yrittää pakottaa todellisuus väkisin vastaamaan epätodelliseen teoriaan. Tätä on Suomessa muun muassa hankintalaki, julkisen sektorin kilpailuttaminen, valtion laitosten yhdenmukaisin “mittarein” toimivat palkkausjärjestelmät, vapaus valita mihin sairaalaan menet kun jalka on poikki jne.

Mutta euromaatkaan eivät teoriasta huolimatta ole muuttuneet samanlaisiksi, koska niillä jokaisella on oma talouspolitiikka ja erillinen vienti ja tuonti. Suomen ja Saksan harjoittama ylijäämäinen politiikka on Euroopan oloissa tarkoittanut sitä, että niiden kauppakumppanit euron sisällä herkästi joutuvat alijäämäisiksi. Sitä on sitten paikattu velalla. Velkakriisimaiden velkaantuminen on tapahtunut aika eri syistä eri maissa, mutta toki juuri Kreikka on antanut vääriä tietoja omasta taloudestaan. Vaikka tämä oli esim. EU:ssa tiedossa jo 2004, mitään ei tehty, koska poliittinen projekti oli tehdä vain kaikista samanlaisia.

Ylisuuret finanssimarkkinat ovat samaan aikaan saaneet myös jatkuvasti enemmän valtaa. Ne pystyvät kaatamaan reaalitalouksia, vaikka vastoin uusklassista teoriaa niiden toiminnassa ei ole mitään järkeä. Markkinavoimat toimivat kuin sopulilauma tai heinäsirkkaparvi, joka etsii ruokaa ja tuhoaa pellon toisensa jälkeen tai heittäytyy laumana alas jyrkänteeltä.
Markkinat eivät hakeudu mihinkään tasapainoon, vaan kehittyvät vähitellen aina uuteen kriisiin, jolla on erittäin tuhoisia seurauksia juuri sille reaalitaloudelle. Reaalitalous tarvitsee rahoitusta ja siksi rahoitusmarkkinoita ja pankkeja ja vakuutusyhtiöitä tarvitaan, mutta ei missään nimessä tällaisessa täysin vapautetussa globaalikapitalistisessa muodossa.

Eurokriisi on osoitus markkinoiden ylisuuresta vallasta. Nyt kriisi on kuitenkin todellinen ja ainakin näennäisen demokraattiset maat ovat joutuneet markkinavoimien kuristusotteeseen korkoihin kohdistuvan spekulaation vuoksi. Tähän on ajateltu vastata panemalla peliin niin paljon valtioiden takaamaa rahaa, että markkinavoimat rauhoittuvat ja lopettavat maiden velkojen painostamisen. Keinot ovat kuitenkin huolestuttavat. Kun väliaikaisen rahoitusvälineen ERVV:n ajatellaan käyttävän “vivutusta” keinona saada tarpeeksi rahaa, niin eikö siitä silloin tule itsestäänkin osa ongelmaa?

Ainoa keino pysäyttää kriisin eteneminen kohti Euroopan todellista konkurssia tai toistuva uusiutuminen yhä pahempine reaalitalouden seurauksineen on puuttua sen syihin.  Attac on luetellut näitä keinoja:
- välitön ja kattava transaktiovero haitallisen spekulaation tekemiseksi kannattamattomaksi
- haitallisten spekulaatioinstrumenttien kieltäminen
- pankkeja ei saa päästää vastuusta, vaan niitä on tuettava osakkeita vastaan eli kansallistettava
- valtioiden menokurin sijasta on tuettava kestävää kasvua esim. palveluihin ja lähiruokaan ja jaettava varallisuutta tasaisemmin veropolitiikan avulla
- Euroopan keskuspankki on alistettava demokraattiselle vallalle.

EKP:n tämänhetkinen toiminta mahdollistaa demokratialle vihamieliset vaatimukset liittovaltiosta, jolloin talousalue olisi yhtenäinen. Sitä ei voi hyväksyä, sillä EU:lla ei ole minkäänlaisia demokraattisia rakenteita.

Suomen hallitus on edellyttänyt sijoittajavastuuta, vaikka tälläkin vastuulla on rajansa jotta sijoittajat eivät vetäydy koko Euroopasta tai koe konkurssiaaltoa ja aloita uutta lamaa, on kohtuullista, että ne menettävät myös osan saamisistaan. Uusimpaan koukkuun eduskunta on vastannut ehdottomalla kiellolla suostua talousratkaisuissa määräenemmistöpäätöksiin, koska se olisi Suomen perustuslain vastaista.

Joka tapauksessa elämme vaarallista aikaa, jossa toisella puolella väijyy superlama ja toisella täysin epädemokraattinen liittovaltio. Oikeistolaisella politiikalla tulemme ajautumaan jompaan kumpaan.