Ruotsin oikeistohallitus on ajattelussaan kymmeniä vuosia Suomen kökköporvarihallitusta edellä, joka varmasti jälleen vastustaa tätä, paitsi inhimillisestä ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta, myös taloudellisesti ja maailman vakauden kannalta järkevää ehdotusta.

Ongelmana Ruotsin esityksessä on, että teollisuusmaiden kehitysyhteistyöhön jo lupaamat mutta maksamatta olevat 160 miljardia dollaria vuodessa halutaan käyttää kehitysavun sijasta ilmastonmuutoksen torjuntaan. kehitysmäärärahat pitäisi nostaa joka tapauksessa 0,7 %:iin, jotta ilmastonmuutos ei toimi tekosyynä laistaa kehitykseen tarkoitetuista rahoista. Silloin nykyinen epäoikeudenmukaisuus vain säilyisi ja ongelmat pahenisivat edelleen.

Toivon silti ilman muuta, että Ruotsin ehdotus menee läpi ja USA saadaan perumaan järjettömät ja haitalliset rangaistustullisuunnitelmansa, joilla se tulisi vain torpedoimaan kaikki neuvottelut ja pahentamaan Etelän köyhien hätää entisestään. Toivon myös, ettei Suomen sinilevähallitusta tarvitse jälleen kerran hävetä. Siksi on syytä painostaa kaikin tavoin hallituspuolueita, jotta ne oikeasti yrittävät tehdä jotain positiivista ilmastonmuutoksen estämiseksi. Ja vihreät voisivat kerrankin toimia ympäristöpuolueena eikä viherpesumerkkinä. Vasemmistonuorten KÖP15-kampanjassa järjestettävä mielenosoitusmatka Kööpenhamina on yksi keino toimia.

Tässä kolumnini Liberossa 4-5/2008:

30.11.2009 maailman maat päättävät Kööpenhaminassa seuraavista ilmastotavoitteista Kioton sopimuksen jälkeen. Myös Vasemmistonuoret on ensi vuonna vahvasti liikkeellä ilmastokysymyksen kanssa.

Vasemmistonuorten ilmastokampanjassa kohotetaan suomalaisten tietoisuutta kokouksen merkityksestä ja sisällöistä sekä järjestetään bussimatka paikan päälle seuraamaan itse kokousta. Kampanjan sisältöä suunnittellaan yhdessä järjestölle läheisten ympäristöjärjestöjen kanssa. Samalla se halutaan pitää herkkänä myös sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle.

Se onkin tärkeää, sillä ympäristöliike on erään valistuneen arvion mukaan kriisissä, kun sen aatteen ovat omineet kaikki muut. Puolueet, yritykset ja julkiset laitokset julistautuvat ympäristön puolestapuhujiksi. Vihreyttä on vaikea vaatia, kun kaikki sanovat olevansa sitä jo.

Ekologisesti kestävä kehitys on kuitenkin vain kaukainen haave, kun talouskasvu ja kapitalistinen voitonpyynti ovat hallituspolitiikan ja tietenkin yritystoiminnan keskiössä yhtä tiukasti kuin aina ennenkin.

Euroopan sosiaalifoorumissa osallistuin ilmasto-oikeudenmukaisuutta käsitelleeseen istuntoon. Puhujat nostivat esille erittäin tärkeitä näkökohtia ilmastonmuutoksen torjunnassa. Ne on hyvä pitää mielessä ilmaston puolesta kampanjoidessa.

Ensinnäkin, taloudellisen kasvun kyseenalaistamisen velvollisuutta ei voi siirtää vain köyhien maiden harteille. Se johtaa jatkuvaan kinasteluun siitä, kuka onnistuu tehokkaimmin välttelemään yhteisiä, välttämättömiä velvoitteita. Aikaahan ei enää ole tuhlattavaksi. Tuotannon lisäksi myös kulutusta on pakko pystyä rajoittamaan.

Toiseksi, ammattiyhdistysliike on saatava mukaan päästövähennystoimintaan. Se onnistuu vain, jos teollisuuden ammattiliitoille esitetään vaihtoehtoja nykyisille työpaikoille eikä vain vaadita niiden lakkauttamista. Sosiaalifoorumissa mainittiin esimerkiksi työntekijöiden uudelleenkouluttaminen vihreän energian tuotantoon.

Kolmanneksi, päästövähennyksiä ei saada rakentamalla ydinvoimaa, joka suuntaa kaikki resurssit teollisuuden tuhlailevaan, loputtomaan kasvuun sidottuun energiankäyttöön ja tuottaa määrättömästi tappavaa saastetta. Ydinvoiman vastainen kampanjointi ja ilmastokampanjointi on sidottava aina toisiinsa, jotta päästövähennyksiä ei käytettäisi keppihevosena ydinvoiman lisärakentamiseen, kuten Suomen hallitus nyt uhkaa tehdä.

Ilmasto-oikeudenmukaisuus on teema, joka kattaa sekä ympäristöajattelun että globaalin oikeudenmukaisuuden. Suomalaisessa ympäristöliikkeessä ja vihreässä puolueessa kapitalistinen järjestelmä otetaan liian usein annettuna, minkä vuoksi tavoitteita ei saavuteta.

Esimerkiksi markkinamyöntelijöiden ylistämä päästökauppa osoittautui tehokkaaksi rahastuskeinoksi monelle kapitalistille mutta päästövähennysten kannalta ajanhukaksi. Päästövähennykset eivät saa myöskään tarkoittaa vain saastuttavan tuotannon siirtämistä halpatuotantomaihin. Jos biodiesel johtaa sademetsän kaatamiseen ja pienviljelijöiden ajamiseen mailtaan, se ei ainakaan jarruta ilmastonmuutosta. Päästövähennysten avulla perustellaan nyt jo avoimesti lisäydinvoimaa, mikä vain estäisi välttämätöntä energiantuotannon rakennemuutosta.

Jotta ilmastonmuutos ei käynnistäisi globaalia katastrofien jatkumoa, on jatkossa tarjottava älykästä, markkinauskon ylittävää kokonaisratkaisua, ei irrallisia paloja. Hyvä ympäristöpolitiikka ottaa huomioon kokonaistilanteen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden niin Suomessa kuin koko maailmassakin. Siksi se on irrotettava voitonteosta ja talouskasvusta ja nostettava niitä perustavammaksi asiaksi. Vain punavihreä politiikka tekee niin.