Olemme ihan viime viikkoina myös estäneet kaupunkisuunnittelulautakunnassa äänin 8-0 lähiömäisten tornitalojen rakentamisen Leppäsuon tonttien päähän. Ajatus oli minun ja Silvian ja puhuimme muut puolueet siihen mukaan. Näiden lisäksi Hernesaaren osayleiskaavaan ei ole enää tulossa pitkälle merelle laitettavaa jättiristeilijälaituria vain siksi, että Helsingin Satama kustantaisi samalla helikopterikentän pitkän kannaksen päähän. Osayleiskaavassa laivat tullaan sijoittamaan vähän huomaamattomammin ja helikopterikentän tarvetta arvioidaan uudelleen sitten kun sitä erikseen ehdotetaan. Maisema Kaivarin suunnasta olisi pilaantunut, mutta yhteistuumin muiden puolueiden kanssa estimme tämän. Tuntuu hyvältä kun on saanut asioita aikaan.

Ja vielä pikkuisen lisää omakehua: ei mennyt ihan hukkaan huhkiminen Brasilian maattomien liikkeen MST:n eteen, kun saimme tilaa mm. Tv-Nyttissä Ylen radion ja parin lehden lisäksi. Näin tuloksellisia vaikuttamisviikkoja saisi olla enemmän!

Ensi viikolla osallistun itse kokoukseen, jossa tullaan käsittelemään muun muassa Vuosaaren Mustavuoren rakentamista. Huomenna on Pro Mustavuori -yhdistyksen tilaisuus, jonne he ovat kutsuneet lautakunnan jäsenet. Kyse on yleiskaavassa rakennettavaksi suunnitellusta alueesta, jolla nyt on kallioinen metsä. Metsän ja kallion tuhoaminen ei vastaa meidän kantaamme.

Lautakunnan kokouksiin en siis ole vielä päässyt osallistumaan, mutta käsittelimme kahden ensimmäisen viikon paperinivaskat Silvian kanssa ja hän kertoi minulle, mitä lautakunnassa tapahtui. Joka kokouksessa näyttää olevan asioita, jotka eivät ole lainkaan läpihuutojuttuja ja joiden eri puolista siis keskustellaan ja väännetään. Kaavaehdotuksia, niitä vastustavia kirjeitä, muiden lautakuntien ja virastojen lausuntoja on jännittävää lukea.

Kaupunkisuunnittelulautakunnassa myös luovuudella on ilmiselvästi merkitystä, sillä kiistatilanteissa edessä on kartta, jolla asia on ratkaistavissa hyvin monella eri tavalla. Mukaan tulee tietenkin myös yhteistyö eri muodoissaan muiden lautakunnan jäsenten kanssa ja poliittinen pelaaminen, jonka avulla asioihin pystyy todella vaikuttamaan.

Kunnallispolitiikka on jännittävää, mutta muistutan itseäni tässä nyt julkisesti siitä, että pelistä tai omasta asemasta ei saa koskaan tulla itse tarkoitusta ja koskaan ei kaupunkilaisen asia, asema ja etu saa jäädä omissa päätöksissä hämäräksi. Varsinkin kaupunkisuunnittelussa eri kaupunkilaisten edut ja toiveet menevät hyvin usein ristiin, ja silloin on pienen asemaa ja oikeuksia puolustettava, sillä usein tuntuu että ollaan enemmän kiinnostuneita  umpihämärästä kaupungin “kilpailukyvystä” ja kaupungin talouden kokonaistuloksen viilaamisesta vielä vähän paremmaksi, suurten bisnesten mielistelystä tai mahtavan näköisistä maamerkeistä paljon enemmän kuin kaupungissa asuvien ihmisten konkreettisesta pärjäämisestä ja hyvästä kaupunkiympäristöstä. Kaupungin koneisto ei ole olemassa itseään tai “taloutta” varten, vaan kaupunkilaisia varten.

Helsinki on tehnyt viime vuonna yli 300 miljoonaa euroa ylimääräistä nettoa Helsingin Energialla. Kaupunginvaltuustossa ei ole vasemmiston vaatimuksista huolimatta kuitenkaan pantu tarpeeksi rahaa palveluihin. Erityisesti demareilta pidän tätä suorastaan törkeänä, sillä hehän väittävät olevansa työväen ja tasa-arvon puolue.

Kaupunkilaisten kaupungissa rahaa käytetään siihen, että ihmisiä on tarpeeksi hoitamassa, opettamassa ja tekemässä muita välttämättömiä töitä.

Myös maksuttomaan joukkoliikenteeseen on varaa. Joukkoliikenteen lipputulot olivat viime vuonna Helsingissä 112 miljoonaa euroa. Sen verran ja vähän yli pitäisi siis jostain löytyä. Helsingin Energia ei tule aina tuottamaan yhtä paljon voittoa kuin viime vuosina, mutta rahaapa saadaan myös muualta. Minä ja Vasemmistoliitto vaadimme myös ruuhkamaksujen käyttöönottoa, koska yksityisautoilua on pakko vähentää ilmastokatastrofin torjumiseksi. Nämä liikennerahat kanavoitaisiin suoraan lipun hinnanalennuksiin ja joukkoliikenteen tekemiseen maksuttomaksi. Toinen rahan lähde on valtio, jonka on pakko alkaa tukea joukkoliikennettä selvästi nykyistä enemmän, jotta ilmastonmuutos pysäytetään. Se tulee sen myös tekemään. Jos nämä kolme tulonlähdettä eivät vieläkään riitä, voidaan minun puolestani veroäyriä korottaa 0,25 – tai ihan enintään 0,50 sentillä – jotta kaikki saavat liikkua vapaasti ja maksutta kaupungissa. Silloin vain kaikkein rikkaimmat maksavat lisäveroa enemmän kuin voittavat maksuttomassa joukkoliikenteessä.

Samalla on kylläkin parannettava myös laatua, sillä kilpailuttaminen on ollut haitallista Stadin bussiliikenteelle. Ehkä on jopa palattava huonosti toimivasta uudesta systeemistä paremmin toimineeseen vanhaan. Siinä ei kuitenkaan puhuta mistään suurista investoinneista.

Vihreät ovat keksineet myös, että maksuttomuus vähentäisi joukkoliikenteen arvostusta. Samaa sanoo kokoomus. Eivätkö he sitten arvosta kirjastolaitostamme ja kaikille lapsille tarjottavaa peruskoulua maksuttomine ruokineen?! Minä arvostan.

Lyhyesti: rahat saadaan ja tämä voidaan toteuttaa, jos vain halutaan. Maksuton joukkoliikenne on yksi osoitus siitä, että politiikka on oikeasti päättämistä erilaisten vaihtoehtojen välillä. Nykyiset valtapuolueet väittävät muuta, koska ne ovat korruptoituneet vallasta. Lisäksi kokoomus ja demarit ovat ajaneet yli 500 miljoonan keskustatunnelia innoissaan. Siihen siis olisi sittenkin varaa? Yleinen väite “se ei ole mahdollista” on suorastaan älytön. Koko demokratia tarkoittaa sitä, että kansalaiset päättävät itse, minkälaisen yhteiskunnan he haluavat. Minä edistän stadilaisille liikkumisen vapautta ja yksityisautoilun rajua vähentämistä (mutta en kuitenkaan kokonaan lopettamista).

Tämä on vaalilupaus: lupaan ajaa kaupunginvaltuustossa ja muussa poliittisessa vaikuttamisessani esimerkiksi puolueeni sisällä mahdollisimman nopeaa siirtymistä maksuttomaan joukkoliikenteeseen.

P.S. Linkkivinkki: Vapaa Helsinki -kampanja selvitti eri puolueiden ehdokkaiden kantoja joukkoliikenteen maksuihin.

Ja lisää on luvassa pian, luultavasti maanantaina. Stay tuned!

Keskustelun keskeisimpiä anteja oli, että Romanian romaneja kohdellaan Suomessa eri tavalla kuin muita EU-kansalaisia. He ovat heikossa asemassa työmarkkinoilla kielitaidottomuuden, usein myös lukutaidottomuuden vuoksi, mutta sen sijaan että hyvinvointivaltiossa tätä 200 hengen pientä joukkoa autettaisiin, heitä on lähinnä uhkailtu ja ahdisteltu eri tavoin. Viranomaiset ovat panetelleet heitä vihjailemalla julkisuudessa ilman mitään perusteita järjestäytyneestä rikollisuudesta, uhkailleet heitä lasten huostaanotolla ja keränneet heistä tietoja, mutta eivät auttaneet. Törkeää on ollut myös, että Helsingin kaupungin virkamiehet ovat aktiivisesti estäneet Vapaa liikkuvuus -verkostoa tarjoamasta muutamalle heistä kattoa pään päälle. Tekosyinä on käytetty milloin mitäkin säännöksiä. Keskustelussa kävi ilmi, että kaupunginvaltuusto ei ole tehnyt mitään päätöksiä virastojen toiminnasta. Kaupungin virkamiehet ja valtion alainen poliisi toimivat siis oma-aloitteisesti rasistisena karkotuskoneistona ilman poliittista ohjausta. Lupasin tilaisuudessa julkaista blogissani alla olevasta linkistä löytyvän kirjoituksen ja valituksi tullessani nostaa asiasta meteliä.

Jehki Härkönen totesi, että myös inkeriläisiä kuviteltiin aikanaan tulevan Suomeen miljoona. Samalla lailla on kuviteltu kaikkien suomalaisten Lappia myöten hakevan viinaa Virosta ellei veroja lasketa rajusti. Tilaisuudessa Helge Valama kertoi, kuinka Espanjassa ja Irlannissa romanit ovat saaneet kielikoulutusta ja työllistyneet, eikä mitään ongelmaa ole. Miten Suomessa päästäisiin eroon ahdasmielisyydestä?

Romanien romaneille on järjestettävä hätämajoitus ja jos he niin haluavat, välittömästi kielikoulutusta ja työllistymiskursseja, kuten suomalaisillekin työttömille. Suomi ei voi enää kuvitella että muuta maailmaa ei ole olemassakaan, vaikka varallisuutemme syntyy ulkomaankaupasta ja halvalla saatavista tuontiraaka-aineista. EU:n kansalaisilla on vapaa liikkuvuus. Kaikki Euroopan kansalaiset ovat nyt myös meidän kansalaisiamme.

Tässä aikaisemmin julkaisematon osateksti, jonka jätin sivuun Kiasman Notkea katu -näyttelyn näyttelykatalogissa julkaistusta tekstistäni kaupunkitilan kontrolloinnista, koska tämä on tyylillisesti kantaaottavampi kuin muu teksti.

Kuitenkin Mikko Saulin tunnelmat vaikuttavat minusta liian synkiltä näin Vasemmistoliitosta päin katsottuna. Vasemmistoliitto ei kuvittele viime vaalien tappion korjaantuvan pelkällä organisaatiouudistuksella. Huonoa puheenjohtajaa ehdittiin kokeilla jo aikaisemmin ja hänen lähdettyään puolue on koonnut hitaasti mutta varmasti rivejään. Samaan aikaan nuorten kannattama salliva punavihreä ja kapitalistisen tuhopolitiikan radikaalisti kyseenalaistava politiikka alkaa olla koko puolueen linja. Se merkitsee myös irtaantumista yksilöiden ja yhteisöjen kokemusta väheksyvästä byrokraattisesta sosialismista. Demokratia toimii alhaalta ylös. Vaikka Helsingin Sanomat jättikin vaille huomiota Helsingin Vasemmistoliiton kannanoton joukkoliikenteen tekemisestä maksuttomaksi, en ole pahoillani: se oili vasta alkua. Vasemmistoliitosta alkaa versoa seuraavan viiden vuoden sisällä sellaista politiikkaa, joka iskee luun kurkkuun ihmisiä kaikin keinoin kontrolloivalle ja rahanteolle alistavalle uusliberalistiselle apparaatille, johon suurten puolueiden klikki on sulautunut. Olemme alkaneet rakentaa uusvasemmistolaista politiikkaa Kallion Vasemmistoliitossa ja yhteistyö muiden Helsingin puolueosastojen kanssa tuottaa hedelmää jo nyt. Demokratiaa alhaalta ylös.

Siitä huolimatta Suomen politiikka on tällä hetkellä kamalassa tilassa. Kaikki vaihtoehdot nykymenolle tyrmätään, paitsi vallanpitäjien, myös heitä sokeasti seuraavien valtamedioiden toimesta. Ympäristön etenevä tuhoutuminen ei johda minkäänlaisiin toimiin ja vihreätkin on saatu puolustamaan ympäristöä tuhoavaa politiikkaa. Kasvavat sosiaaliset ongelmat pyritään mieluummin unohtamaan sen sijaan että niihin tartuttaisiin.

Demokratia näivettyy pois tai kuristuu dramaattisemmin, ellei sitä vaalita jatkuvasti. Nykyään se ei onnistu, koska puolueissa luullaan vallan kuuluvan “asiantunteville” poliitikoille, joilta alamais-kansalaiset tai nykyään “asiakkaat” voivat joskus pyytää asioita. Demokratiassa päätökset on alistettava kaikin keinoin keskustelulle koko ajan. Esimerkiksi Suomessa voisi 250 000 nimeä riittää sitovan kansanäänestyksen järjestämiseen asiasta kuin asiasta. Helsingissä ehdotan, että kaupunginosatasolle kehitetään kaupunkilaiskokoukset tai kaupunginosaparlamentit, jotka saavat päätösvaltaansa viisi prosenttia kaupungin budjetista.