Tiedote, vapaa julkaistavaksi heti.

Helsingin Vasemmistoliiton puheenjohtaja: “Lahtauslista ei sovi
palvelujen kehittämiseen.”

Helsingin Vasemmistoliitto ei ole tyytyväinen kaupungin niin sanotulle
palveluverkkotyöryhmälle esitettyyn palvelujen leikkauslistaan.
Vasemmistoliitto otti jo viime viikolla kantaa kirjastojen
lakkauttamista vastaan. Uudella leikkauslistalla ei kerrota monessa
kohdassa, miten tilojen yhdistämiset käytännössä järjestettäisiin.
Monessa kohdassa palvelut huonisivat. Esimerkiksi päivähoidossa tilaa
on liian vähän jo nyt eikä keskimääräistä neliömäärää lasta kohti voi
ainakaan supistaa.

“Lähtökohtana on oltava että palvelut eivät saa heiketä alueilla,
joissa ne ovat jo valmiiksi heikentyneet. Kirjaston sulkeminen siksi
että lyhentyneet aukioloajat ovat vähentäneet käyttöä, on älytöntä.
Palvelujensa kanssa jo nyt kamppailevia alueita pitäisi päinvastoin
tukea, jotta asukkaiden epätasa-arvo ei pahene entisestään.” sanoo
Helsingin Vasemmistoliiton puheenjohtaja Sampo Villanen. “Se on myös
kaupungin omien arvojen mukaista.”

Vasemmistoliitto on jo vuosia korostanut lähipalvelujen saatavuuden
merkitystä, mutta se ei ole suuremmille puolueille käynyt.

“Palvelujen kehittämisessä on lähdetty Helsingin Vasemmistoliiton
mielestä väärästä päästä. Säästöihin tähtäävä kehittäminen on tehtävä
yhdessä alueiden asukkaiden kanssa keskustellen, jotta heille ei
aiheuteta tarpeettomia vaikeuksia. Hyväksymme sen, että esimerkiksi
joistakin viipalekouluista luovutaan, jos ne ovat suhteessa kalliita,
mutta palveluja on kehitettävä alueellisina kokonaisuuksina. Nyt tämä
lista on vain saneltu ylhäältä päin.”

Pienten lasten koulumatkat eivät saa pidentyä kohtuuttomasti. Se
aiheuttaa vanhemmille vaikeuksia ja lisää autonhankintatarvetta.
Terveyskeskusten keskittäminen on jo nyt aiheuttanut paljon harmia
esimerkiksi Kruununhaan asukkaille, joilta nyt olisivat mahdollisesti
laboratoriopalvelut karkaamassa Viiskulmasta entistä kauemmaksi.
Samoin suositut Harjun ja Munkkiniemen musiikkiin painottuneet
nuorisotalot ovat listalla, vaikka kohtuuhintaisista bänditiloista on
pikemminkin huutava pula.

“Kokonaisuudessaan listaa voikin nimittää palvelujen kehittämisen
sijaan lahtauslistaksi.” Villanen pamauttaa.

Sampo Villanen
p. 040 528 3641
puheenjohtaja
Helsingin Vasemmistoliitto

Kun kaupunki tuottaa palvelut itse, ne ovat kansalaisten demokraattisessa kontrollissa. Jos ne eivät toimi, asiaan voi puuttua saman tien. Kun ne ostetaan joltakin yritykseltä, sen kanssa tehty sopimus estää kaupunkia vaikuttamasta asiaan suoraan. Helsingissä ja kaikissa Suomen kunnissa on runsaasti esimerkkejä siitä, että on kilpailutettu pelkän kilpailuttamisen vuoksi, vaikka siinä ei ole ollut mitään järkeä. Helsingin vammaiskuljetuspalvelun myyminen pienelle yritykselle aiheutti valtavasti kärsimystä vammaisille, joiden liikkumismahdollisuudet loppuivat, kun firma hoiti hommat miten sattui. Vaikka tilanne todettiin, sitä ei pystytty korjaamaan, koska kaupungilla oli kallis sopimus ala-arvoista palvelua tarjoavan firman kanssa. Kaupunkilaisille elintärkeitä toimintoja ei voi kilpailuttaa, jos ei ole kunnollisia tuottajia.

Mutta peruspalvelujen kilpailuttaminen on typerää ja vaarallista myös silloin kun sellaisia yrityksiä löytyy, jotka pystyvät tuottamaan ne. Kilpailuttamisen, ulkoistamisen ja yksityistämisen taustalla on oikeistolainen kuvitelma siitä että markkinat hoitavat kaiken paremmin kuin julkinen toimija. Se on järjetön uskomus, joka kuuluu niin sanotun ortodoksisen eli oikeaoppisen taloustieteen opinkappaleisiin. Tämä taloustiede perustuu järjettömään yksinkertaistettuun ihmiskuvaan ja maailmankuvaan, joka on pysynyt muuttumattomana 1700-luvulta. Sen mukaan ihmiset ajattelevat aina pelkkää oman voittonsa maksimointia eivätkä tee esimerkiksi yhteistyötä. Lisäksi heillä on aina täydellinen eli kaikki mahdollinen tieto saatavilla olevista mahdollisuuksista. Filosofia ja sosiologia ovat osoittaneet mallin loogisesti toimimattomaksi ja todellisuuden vastaiseksi, mutta taloustieteilijät eivät kuuntele, vaan väittävät poliitikoille ainoina yhteiskuntatieteilijöinä tietävänsä, miten yhteiskunta toimii. Muut tietävät, että yhteiskunta on liian monimutkainen jotta sitä voisi esimerkiksi ennustaa. Taloustieteilijät tekevät ennusteita jotka eivät pidä paikkaansa ja antavat opettavaiseen sävyyn neuvojaan sekä julkisuudessa että hallinnossa.

Mitään tutkimukseen perustuvia todisteita yksityisen sektorin automaattisesta paremmuudesta julkiseen verrattuna ei ole. Päinvastoin esimerkiksi terveydenhoito on ylivoimaisesti kalleinta ja kansa sairainta siellä missä se on yksityistetty. Vielä neljä vuotta sitten ulkoistamiseen ei uskottu yleisesti, mutta nyt huuhaaopin väsymätön toistaminen on johtanut siihen, että lehdistö ja suurten puolueiden poliitikot ovat alkaneet myös uskoa siihen. Miksi siinä ei ole järkeä?

Yksityisen yrityksen, ennen kaikkea keskisuuren tai suuren osakeyhtiön tarkoitus on ennen kaikkea muuta tuottaa voittoa, riippumatta keinoista. Jos sen on kannattavampaa tuottaa palvelut huonosti tai kohdella työntekijöitään huonosti, se tekee niin. Toimitusjohtaja toimii näin, koska jos tulos ei parane koko ahan, osakkeenomistajat antavat hänelle potkut. Ne eivät tiedä eikä niitä kiinnosta, millä keinoilla tulosta tehdään. Voiton tarve tarkoittaa ensinkin, että kaupunki maksaa sekä palvelun tuottamisen että voittoa osakkeenomistajille. Omista palveluistaan kaupunki maksaa vain kustannukset.

Väite yksityisen sektorin tehokkuudesta on tyhjä opinkappale, jossa ei ole tolkkua. Kun vaikka pienen kunnan viisi lähihoitajaa on pakotettu yrittäjiksi, jotka joutuvat “kilpailemaan” keskenään sopimuksista, se tarkoittaa että

1. yhden palkka- ja taloushallinnon sijasta meillä on viisi palkka- ja taloushallintoa. Byrokratia lisääntyy ja tehokkuus huononee
2. hoitajat joutuvat jatkuvaan epävarmuuteen työpaikastaan. Yrittäjinä heidät ajetaan riistämään itseään ja tekemään pidempää päivää samaan hintaan.
3. Hoitajat altistuvat työuupumukselle ja masennukselle, kun heidän elämästään ovat kadonneet tulevaisuudennäkymät.

Sama pätee monessa suhteessa myös isompiin yrityksiin. Esimerkiksi Helsingin bussiliikenteessä työoloja on huononnettu kilpailuttamisen avulla. Ajamatta jääneet bussivuorot johtuvat epäinhimillisistä aikatauluista. Ne taas johtuvat suurten kansainvälisten yritysten kilpailusta, jossa halvin ja “tehokkain” tarjous voittaa. Monet kuskit joutuvat vaihtamaan työpaikkaa parin vuoden välein, kun linjoja vaihdellaan yrityksiltä toisille, mikä huonontaa heidän asemaansa. Ensin bussiliikenne halpenikin kun kaikki myivät tappiolla suistaakseen kilpailijat pois. Sittemmin hinnat nousivat taas, koska pitkään tähän ei ollut yrityksillä varaa.

Näin ulkoistamisella ja kilpailuttamisella huonnetaan kaupungin työntekijöiden elämää ratkaisevasti, maksetaan ylimääräistä maksua verovaroista jo valmiiksi rikkaille osakkeenomistajille – ja tuotetaan huonompia palveluja. Mutta Kokoomus, Keskusta ja vihreät ovat demarien myötävaikutuksella omaksuneet uskomuksen kilpailuttamisen autuudesta ja vahvistavat sitä liittymällä pölhöjen kauppatieteilijöiden ja konsulttien kuoroon. On totta että julkisella sektorilla on taipumus tulla byrokraattiseksi eli tehottamammaksi, mutta siihen pitää vaikuttaa ihan toisella tavalla kuin muuttamalla perustavia yhteisiä välttämättömyyksiä markkinoiksi. Kun kunta tuottaa terveyspalvelut, sen ensisijainen intressi on pitää asukkaat terveenä mahdollisimman edullisesti. Mitä terveempiä ihmiset ovat, sen parempi. Kun yritys tekee palvelut, sen etu on tuottaa enemmän vähillä kustannuksilla. Niinpä pääoman kasvun tarve ajaa sitä esimerkiksi antamaan ihmisille ylimääräisiä turhia lääkärikäyntejä eikä tekemään väestöstä terveempää.

Terveyspalvelujen ulkoistamisen suurin ongelma on, että kuntiin luodaan kahden kerroksen palvelut. Kun yksityiseen kuluu paljon rahaa, yritetään säästää julkisesta. Lääkärit pakenevat yksityiselle puolelle kun julkisella on liikaa potilaita lääkäriä kohden. Yritykset tarjoavat palveluja myös vain helppohoitoisiin palveluihin jotka voi tuottaa halvalla. Niinpä näyttää siltä, että julkisella sektorilla tuotetaan kalliita palveluja, kun siellä tehdään vaikeat hoidot. Uusliberalistiset suuret puolueet säästävät siitä juustohöylällä.

Työolot huononevat ja julkinen terveyspuoli rapautuu. Tuloksena on yhdet yksityiset ja viihtyisät palvelut lievästi sairastaville ja varakkaille potilaille ja toiset julkiset ja alirahoitetut palvelut sairaille ja köyhille. Uusliberalistiset suuret puolueet käyttävät tätä verukkeena leikata lisää rahaa huonosti toimivilta julkisilta palveluilta ja ostaa lisää yksityisiltä. Sitten keskiluokka sanoo ettei halua enää maksaa verovaroin pelkkien köyhien palveluista. Lopulta tuotamme samat palvelut yksityisillä ja maksamme verovaroista rahaa pääomanomistajille, vaikka alun perin saimme ne edullisemmin.

Osa jo ulkoistetuista palveluista pitääkin palauttaa takaisin kaupungin tuottamiksi.

Kaupungin rahojen käytössä kyse on arvovalinnoista. Helsingin kaupunki ei ole köyhä, vaan rahaa voidaan sijoittaa niihin kohteisiin, mihin halutaan ja säästää toisista. Liikkumisen maksuttomuus ei olisi rahallisesti mitään kovin kummallista. Verovaroista maksetaan monin verroin suurempia kustannuksia, kuten koulutus, suurelta osin terveydenhoito ja työttömyysturva. Miksi ei siis joukkoliikenne?

Joukkoliikenteen lipunhintoja ei pitäisi kuitenkaan tarkastella vain kustannuskysymyksenä. Joukkoliikenne on hyvin tärkeä rahankäyttökohde kolmesta eri syystä. Ensinkin maksuton ja paljon käytetty joukkoliikenne on tehokasta taistelua ilmastokatastrofia vastaan, jos autoilua voidaan vähentää. Toiseksi autoilijoiden siirtyminen joukkoliikennevälineisiin parantaa kaikkien elämisen laatua. Ruuhkat vähenevät, kaikki toimii paremmin ja ihmiset ovat tekemisissä toistensa kanssa kun eivät istu eristettyinä kukin omaan peltipurkkiinsa. Autot vievät sekä parkissa että liikkuessaan aivan kohtuuttomasti tilaa. Käykää vaikka Amsterdamin keskustassa, jossa kadut ovat kapeita ja täynnä ihmisiä. On paljon turvallisempaakin kun auton alle jääminen ei ole realistinen jokapäiväinen mahdollisuus (tosin Amsterdamissa voi jäädä pyörän alle..)

Mutta kolmanneksi oikeus liikkua kaupungissa on hyvin vahvasti kysymys kaupunkilaisten yhdenvertaisuudesta. Pienikin lipun hinta voi olla paljon köyhyysrajalla kitkuttavalle, varsinkin kun se tulee vastaan päivittäin aina kun matkustaa jonnekin. Eikä säästäminen hankkimalla kuukausikortti tai vuosilippu onnistu, jos 40 euroa on kipukynnyksen ylittävä kertainvestointi. Jos ei ole lippua, matkustaminen on vaikeaa, tai aina täytyy pelätä tarkastajia. Maksuttomuus takaa kaupunkilaisille tasavertaisen mahdollisuuden liikkua kaupungin alueella, varallisuudesta ja tilipussin koosta riippumatta. Liikkumisen tuttujen luo, seuraamaan kaupunkikulttuuritapahtumia, urheilemaan tai ostoksille pitää olla jokaisen kaupunkilaisen perusoikeus. Vain maksuton joukkoliikenne takaa sen.