Vielä pari vuotta sitten suomalaiset ylvästelivät sillä, kuinka maa oli mukamas maailman vähiten korruptoitunut. Silloin toistelin tätä vitsinä. Totta kai, kun korruptio menee niin syvälle, että sitä ei kutsuta korruptioksi. Pienessä maassa kaikki joilla on valtaa ovat mukana monenlaisessa. Se ei minusta kuitenkaan tarkoita, että päättäjien tukemisen salassa pitäisi tai että se voisi olla maan tapa.

Reko Ravela on ansiokkaasti hankkinut viranomaisilta tiedot viime kunnallisvaalien rahoituksesta ja julkistanut ne. Ne löytyvät täältä. Luvut kertovat, että kokoomuksen läpipäässeet ehdokkaat käyttivät vaalimainontaan yhtä paljon rahaa kuin muut puolueet yhteensä.

Meilläkin eikä vain USA:ssa vaalitulokseen vaikuttaa raha, jolla voidaan toistaa toistamasta päästyä esimerkiksi Suomen Toivo -hokemaa, joka ei tarkoita mitään. Se nimittäin kävisi ihan minkä tahansa puolueen sloganiksi.

Ongelma tässä on, että puolueilla on joka tapauksessa vaikeuksia saada tietoa äänestäjille poliittisesta linjasta. Jos rikkaiden tukema kokoomus pystyy tekemään sen monissa paikoissa missä muut eivät näy ollenkaan, on selvä että sillä saa ääniä. Äänestän itsekin vain ehdokkaita, joista tiedän jotain. Varsinkaan en äänestä sellaisia joiden en tiedä edes olevan olemassa. Näin Suomen demokratiassa toimii paitsi henkilö ja ääni -periaate, myös euro ja ääni -periaate. Rahaa menee todistetusti eniten keski-ikäisille miehille ja tietenkin niille jotka ajavat varakkaiden piirien etuja muiden kustannuksella. Täältä voi käydä katsomassa vuoden 2007 eduskuntavaalien rahoituskuvioita.